Bishkek arkistot - Meriharakka.net

Hotellit

Asuimme kolmessa hotellissa, kolmella paikkakunnalla: Cholpo Atassa Kirgiisiassa ja Almatyssa ja Astanssa Kazakstanissa.
Kapriz-hotelli oli Issyk-Kul -järven rannalla ja vaikka vähän tuntuikin siltä, että asui opiskelija-asuntolassa, niin ympäristö on sen verran hurmaava, ettei se yhden yön majoituksena haitannut – kaikki kuitenkin toimi.
Wifi ei kuulunut huoneen hintaan, mutta 3 eurolla senkin sai kahdelle laitteelle.
Aamiainen oli melko perustasoa, mutta sekin riittävä yhden yön majoitukseen.

Almatyn hotelli Astra saa hiukan kyseenalaisen kunnian sängystään: se oli huonoin hotellisänky, jossa muistan koskaan yrittäneeni nukkua. Patjan jouset olivat sen verran tiukkoja ja pinnassa, että piti askarrella peitosta puuttuva sijauspatja ja nukkua pelkällä pussilakanalla, joka onneksi onnistui, sillä huoneessa oli enimmäkseen turhankin kuuma.
Hotellin sijainti rautatieaseman ja pienen ostoskeskuksen lähellä oli kuitenkin hyvä ja huonepalvelukin toimi, kun ensimmäisenä iltana saavuimme melko myöhään hotellille. Wifi kuului hintaan ja toimikin ihan kelvollisesti.

Astanan hotelli Akbulakissa sängyt olivat ok, mutta sijainti huono.
Etenkin talvella, kun pakkasta oli vähintään -10 astetta ja tuulee reippaasti, niin hotelli ei ole kävelyetäisyydellä mistään, ei keskustasta eikä yhdestäkään ravintolasta.
Hotellin oma ravintolakin taisi olla toiminnassa vain meitä varten, sen verran kun oli. Aamiaiset ja yksi erikseen tilattu iltapala järjestyi, mutta ex tempore 8 hengen lounastilaukset eivät onnistuneet vaan päädyimme lopulta tilaamaan ison hampurilaislähetyksen Burger Kingistä. Aamiaisetkin olivat ehkä tämän kierroksen huonoimmat.
Wifi toimi 4. kerroksen huoneissa heikosti ja satunnaisesti – alakerran aulassa hyvin, mutta varsinkaan alvella aulassa ei ollut kiva istua ulko-oven vieressä.

Kaiken kaikkiaan, kolmen tähden hotellit olivat – kolmen tähden hotelleja.
Peruskamaa, joissa perusjutut suunnilleen toimivat ja joissa pysyi hengissä, mutta täytyy tunnustaa, että näillä edullisilla kiertomatkoilla, niin Albatrosin Willi Länsi -matkalla kuin tällä Ari-Al Travelin matkalla, olen kyllä hiukan kaivannut yleensä käyttämiämme neljän tähden hotelleja. Olisimme mielellämme maksaneet matkoistamme muutaman satasen lisää, jos hotellit olisivat olleet hiukan parempia, mutta ehkä joillekin lisähinta olisi ollut liikaa, ryhmän kanssa on tehtävä kompromisseja.

Yleisiä vessoja en yleensä ole matkajutuissani kommentoinut, mutta erityisesti Kirgiisian osalta kannattaa ehkä kuitenkin mainita, että ne olivat järjestään lähes kaikki reikä lattiassa tyyppisiä, eli naisten kannattaa käydä Kirgiisiassa niin kauan kuin kyykistyminen vielä onnistuu sujuvasti!

Matka-ohjelma

Oli sitten matkatoimiston tai tamperelaisten matkaystäviemme ansiota, niin Kirgiisiassa Issyk-Kul -järvi oli hyvä valinta pääkohteeksi: maisemat olivat huikeita verrattuna pääkaupunki Bishkekiin, johon riitti hyvin muutaman tunnin kierros keskustassa.
Myös Kazakhstanissa vierailu molemmissa kaupungeissa oli ehdottomasti paikallaan, onhan maa niin valtava ja vanha ja uusi pääkaupunki kovin erilaisia.

Kaikki päiväretkiohjelmat olivat mielestäni onnistuneita, plussaa erityisesti uskontojen museosta Kirgiisiassa, köysirata-ajelusta hiihtokeskukseen Almatyssa ja vierailulla Alzhirin leirillä Astanassa.

Almatyssä pysähdyksen luistinradan edustalla olisi voinut jättää väliin, sillä sen näki paremmin köysiradalta ja retkeen olisi kaupungin suurten etäisyyksien takia voinut sisällyttää lyhyen vierailun jossain kaupungin paremmassakin ostoskeskuksessa, noin esimerkin vuoksi, vaikkei kukaan mitään varsinaisesti olisi halunnut ostaakaan. Astanassa Albina sitten ex tempore järjestikin ostoskeskusretken, ettei kaikkien tarvinnut seikkailla sinne erillisillä takseilla.

Matkaan kuuluneista aterioista lounaat Kirgiisiassa oli toteutettu mukavasti vierailuina paikallisiin perheisiin. Almatyssä söimme retkipäivän lounaan seisovasta pöydästä ja ihan hyvä vaihtoehto sekin oli.

Lennot

Lentoaikataulut olivat kotimaan pään kannalta kivoja: lähtö aamupäivällä ja paluu alkuiltapäivästä, mutta saapuminen Bishkekiin aamuyöstä klo 04 ja lähes 300 km bussissa sen jälkeen oli kyllä melkein rankkaa. Samoin paluulento Astanasta lähti aamuyöstä, joten yksi yö siinäkin meni vähön harakoille, mutta tällaistahan matkailu usein on. Astanassa meillä oli kuitenkin hotellihuoneet lähtöön asti, joka teki yölähdöstäkin kestettävän.

Lentojen osalta Ari-al Travel olisi voinut kertoa meille online check-iniin tarvittavat koodit, jotta ainakin halukkaat olisivat voineet valita istumapaikkansa itse ja hoitaa sisääntsekkauksen netissä.

Opas Albina Hyvärinen

Matka Kirgiisiaan ja Kazakstaniin oli oppaammekin ensimmäinen näihin kohteisiin ja erityisesti tällä taustalla ei voi muuta kuin ihastella sitä tietomäärää, jonka hän oli kohteista etukäteen opiskellut ja jonka hän meille sitten retkipäivinä ja bussimatkojen aikana jakoi. Omalta osaltamme pisimmät historiakatsaukset busseissa olivat jo turhankin perusteellisia, mutta eivätpä ne liian paljon häirinneetkään ja saattoihan joku pitää niistäkin. Ja kunnon opastuksen tavoin mukana oli myös hauskoja turistilegendoja, kuten kertomus siitä, miten Buranan torni oli rakennettu tytölle, jolle oli ennustettu kuolemaa hämähäkin puremaan ja joka sitten kuitenkin siihen kuoli, kun 15-vuotissyntymäpäiväksi tuodulle hedelmälautaselle sellainen oli piiloutunut!
Toki Albinalla oli paikallisoppaat apunaan monessa paikassa, mutta silti.
Lopuksi vielä erityismaininta Albinan ihastuttavasta piposta, jonka hän kuulemma on ostanut Primarkista (joka oli kovasti Lissabonin matkalla sisarentyttäriemmekin suosiossa)!

Kustannukset

Jo vakiintuneeseen tapaan, matkan kustannukset (2 hengeltä, euroina) ruokaa ja ostoksia lukuunottamatta:

Ari-Al Travelin matkapaketti: lennot, hotellit, sisältäen lounaan kolmena päivänä	2 780
Liput Rodin-balettiin Astanan Oopperaan	80
Vierailu Khan Shatyrin kylpylässä (1 henkilö)	8
Takseja ja muita kuljetusmaksuja	26
Kuljettajan tipit Kirgiisiassa	14
Netti Kirgiisiassa	3
Matkamuistoja	10
Lentoparkki	65
Yhteensä	2 985

Linkit juttuihin matkasta

Kirgiisian ja Kazakstanin matkastamme kirjoitin matkan varrelta ja vähän sen jälkeen tämän jutun lisäksi seuraavat jutut:

Ennen matkaa kirjoitin Ari-al Travelin mukavan joustavasta suhtautumisesta markkinoimaansa Kazakstanin matkaan, johon sittemmin liitettiin myös tuo Kirgiisia ja hiukan etukäteissuunnitelmistamme matkan tiimoilta:

Terveiset ryhmälle!

Meidän lisäksemme matkalle osallistuivat matkaystävämme Mäntysalot Tampereelta, kolme miestä ja kaksi naista, eli yhteensä meitä oli yhdeksän. Meidän lisäksemme pääosa muistakin osallistujista tuntui olevan matkalla maabongaushengessä ja ainakin yhden erityiskiinnostuskohteena olivat pääkaupungit.

Jollain bussimatkalla matkakaverimme kyselivät tavoistamme matkustaa ja mainitsimme ainakin seuraavat palvelut – eli Sinä, joka olit kanssamme Kazakstanissa, tässä bussissa luetellut linkit, joka omiin juttuihimme näistä tai suoraan näihin palveluihin:

Uber-taksit (jutut kohteista, joissa olemme näitä käyttäneet), juttu ensimmäisestä käyttökerrastamme, jossa myös perusasioita palvelusta
ParisRio -lentovaraussivusto
Booking.com -hotellivaraussivusto (aikansa käytettyään saa ns. Genius-statuksen, jolla saa monesta hotellista -10%)
Tours by locals linkki (jutut kohteista, joissa olemme palvelua käyttäneet)
Gunnar Garfors, norjalainen maailmanmatkaaja ja hänen (englanninkielinen) juttunsa 19 maata vuorokaudessa

Ja lopuksi vielä kevennyksenä (?) pari kuvaa maantiedon oppitunnista lounasravintolassa Almatyssa 🙂

Tamperelainen matkaystävämme, Kari, tapaa kirjoittaa matkajuttunsa runomuodossa ja niin tästäkin matkasta syntyi myös runo.

Jos Kirgiisiassa olisi ollut paremmin nettiyhteyksiä tarjolla, olisin kirjoittanut jo aiemmin lyhyen jutun meidät Bishkekiin vieneistä lennoista. Ensimmäinen Turkish Airlinesin lento Helsinki-Vantaalta Istanbuliin oli sinänsä tavanomainen, kone oli täysi ja mukana oli ainakin yksi lapsi, jonka huutoa harmittelin, kevyesti, sillä ei sillä nyt lopulta päivälennolla niin väliä ollut. Ruokakin lennolla oli hyvää ja tiedossa oleva vaihtoaika Istanbulissa juuri sopiva, joten ihan hyvinhän tämä sujui.

Istanbulissa kuulimme, että samaan aikaan kun me lensimme itäisen Euroopan yli, niin German Wingsin kone oli pudonnut matkalla Barcelonasta Dusseldorfiin Ranskan Alpeilla ja 150 ihmistä oli syöksynyt kuolemaan. Lähdimme yölennolla Istanbulista Bishkekiin mietteliäinä. Kävi jopa mielessä, että pitäisikö tämä, lentäminen maailmankolkasta toiseen, lopettaa niin kauan kuin on vielä voitolla …
Yölento sujui kuitenkin erinomaisen mukavasti, sillä koneessa, johon varmasti tähänkin olisi se 150 henkeä mahtunut, oli vain 30 henkeä ja jokaiselle riitti oma penkkirivinsä ja turistiluokassakin nukkui mukavasti. Viimeksi pitkällä lennolla olen koko penkkirivin saanut käyttööni työmatkalla Pekingiin joitakin vuosia sitten.

Bishkekin lentokentältä jatkoimme saman tien matkaa Issyk-Kul -järvelle vuoristoon, vajaa 300 kilometriä bussissa vielä parin lennon jälkeen, kyllähän sitä sellaisen nyt jaksaa. Matkalle osui vain yksi rengasrikkokin, mutta kuljettaja vaihtoi aamuhämärässä ripeästi vararenkaan tilalle.

Issyk-Kul -järvelle päädyimme, sillä järvi on eräänlainen Kirgiisian kruununjalokivi, kirkasvetinen vuoristojärvi ylväiden vuorten keskellä. Vuoristahan Kirgiisiassa ei ole pulaa, sillä niitä on maan pinta-alasta lähes 2/3. Väittävät Kirgiisiaa jopa Aasian Sveitsiksi.
Kapris-hotelliin vuoristokylässä majoittuivat samaan aikaan 10 hengen ryhmämme kanssa Kirgiisian urheilutoivot, olisiko ollut korkeanpaikan leiri meneillään.

Issyk-Kul -järven rannalla on pieniä kyliä kuin helminauhassa ja tutustuessamme lähiseutuun ajelimme samaa tietä aina edestakaisin suuntaa ja toiseen: Grigorjevin rotko, mahtipontinen ulkoilmamuseo, lounas kirgiisialaisessa perheessä, lampaita tien laidalla ja vähän tielläkin, pieni poika haukkoineen ja päivän päätteeksi onneksi lyhyt risteily vielä lähes hyisellä järvellä.

Grigorjevin rotkossa oli vasta kevät aluillaan. Vuoristopuro solisi jylhissä maisemissa ja tammanmaitokauppiaat ja paimenet lammaslaumoineen loistivat vielä poissaolollaan. Tammanmaito, kumissi, on ilmeisesti näillä main se juttu, sen tiimoilta on tarjolla jopa terveyskylpylöitä, jos haluaa tehostaa parin päivää käyneen maidon vaikutusta. Ehkä oli hyvä, ettei kausi ollut vielä alkanut, jotenkin kuvauksen perusteella ei oikein houkutellut.

Teimme myös lyhyen pysähdyksen Leonid Brezhnevin täällä sijainneelle metsästysmajalle. Aika vaatimattomalta näytti!

Rotkosta palatessamme pysähdyimme kuvaamaan lammaslaumaa, lampaatkin kun on selkeästi täkäläinen juttu, myös ruokapöydässä. Ja haukat, ei kuitenkaan ruokapöydässä, mutta avustamassa ruuan päätymistä sinne, eli niitä käytetään metsästyksessä. Ja muun riistan puutteessa vaikka turistien rahojen metsästyksessä: oli oikeastaan ihailtava suoritus parilta pikkupojalta juosta paikalle haukkansa kanssa läheisestä pikkukylästä kun pysähdyimme lampaiden takia.

Iltapäiväretki museoon nostatti ensin vähän murinaa pienen joukkomme keskuudessa, järvelle olisi jo tehnyt mieli, mutta ulkoilmamuseo oli hienosti samaisen järven rannalla eikä perinteinen museo lainkaan. Uskontojen museoksi paikallisopas taisi sitä jossain vaiheessa kuvailla. Viisi valkoista kappelia oli omistettu tasapuolisesti eri uskonnoille: juutalaiset, roomalaiskatoliset, ortodoksit, buddhalaiset ja muslimit sulassa sovussa ainakin tällä pienellä alueella. Rannalla uskontojen ja tieteiden merkkihenkilöitä esittelevissä halleissa uskontoja olikin vaan neljä, roomalaiskatolisilla ja ortodokseilla on sentään samat pyhät henkilöt. Tieteen puolelta löytyi esimerkiksi Kopernikus.
Perinteisempää museokamaa edusti jurtta värikkäine sisustuksineen ja vähemmän perinteistä järveä symboloiva uima-allas, joka paria vuosittaista täyttökertaa lukuunottamatta on tyhjänä ja käyttämättä. Kirgiisian kuuluisin kirjailija Chinghiz Aitmatov ja kirgiisialaisen taruston keskushenkilö Manas olivat myös näyttäväsri esillä.

Ehkä kaikkein mieleenpainuvin “esine” tässä museossa oli korkea kivikasa, jonka ideana kuulemma on ollut, että miehet sotaan lähtiessään kantoivat kukin kivensä kasaan ja sodasta palatessaan hakivat sen pois – kivikasaan jäivät sitten kivet, joita kukaan ei palannut hakemaan. Dusseldorfista Barcelonaan lähteneet eivät ehkä jättäneet kiviä kotikyläänsä matkalle lähtiessään, mutta jos olisivat jättäneet, niin siellä ne nyt olisivat, kasassa, kivet, ilman noutajaa.

Järvellä päivän jo melkein päättyessä oli jyytävän kylmää vielä näin maaliskuussa – siitä huolimatta, että kääriydyimme kaikki tarjolla oleviin huopiin. Kesällä ihmiset tulevat tänne sankoin joukoin helteitä pakoon, vuoristossa kun on kesälläkin mukavan viileää, mutta nyt olivat valkoiset hiekkarannat vielä autioita. Ehkä kylmyys sai useammankin matkailijoista toteamaan, että täällä, lumihuippuisten vuorten keskellä, on jotenkin samanlaista kuin Huippuvuorilla.

Toisen päivämme Kirgiisiassa vietimme pitkälti autossa. Ajoimme Cholto Altan kylästä pääkaupunki Bishkekiin, pysähdyimme matkalla ihmettelemään Buranan tornia ja teimme pikaisen kävelykierroksen keskustan monumenttien lomassa ennen uiguuriperheen “vieraana” nautittua lounasta.

Kirgiisejä tai uiguureja, liha on kuitenkin lammasta ja ruokajuoma teetä vadelmahillon kera. Tai voihan sitä hilloa syödä leivänkin kanssa, paitsi aamupalalla, myös lounaalla.

Lounaan jälkeen jätimmekin sitten jo Kirgiisian, ajoimme Kazakstanin rajalle, jonka jouduimme ylittämään, kuten maarajat usein, kävellen, kukin omat matkatavaransa kantaen, ja jatkoimme päivän viimeiset 230 kilometriä Almatyn kaupunkiin.

Yksi entinen neuvostotasavalta on taas selätetty ja seikkailu seuraavassa alkamassa.

Meriharakka.net

Iirislahdesta maailmalle ja takaisin

Avainsana-arkisto: Bishkek

Kirgiisia ja Kazakstan – palaute Ari-al Travelille ja kustannukset