Fesin ja Meknesin kuninkaallisissa kaupungeissa vietimme ehkä hiukan turhan vähän aikaa. Saavuimme Fesiin pitkän ajopäivän päätteeksi Marrakeshista ja aloitimme kaupunkiin tutustumisen vasta aamulla – ja jo lounaan jälkeen matkamme jatkui Volubiliksen raunioille. Meknesiin saavuimme alkuillasta ja ehdimme näkemään kaupungista hiukan jo illalla, mutta toisaalta sitten aamulla lähdimmekin parin lyhyen pysähdyksen jälkeen jo kohti Rabatia ja Casablancaa.

Fes

Fes on Marokon kuninkaallisista kaupungeista kuninkaallisin sen myötä, että se on ollut maan pääkaupunkikin vuosisatojen mittaan useampaankin otteeseen.

Nyttemmin Fesiin mennään sen medinan takia ja useimmat kaupungissa vaikka vaan pistäytyvätkin (kuten me), käyvät katsomassa Bab Boudjloudin sinisen portin – sanotaanhan kaupunkia siniseksi tämän ulkopuolelta sinisen ja sisäpuolelta vihreän portin takia.

Me aloitimme Bord Sudin linnoitukselta, josta oli hienot näkymät koko Fesin kaupunkiin, niin vanhaan kuin uuteen osaan. Jo tässä vaiheessa paikallisoppaamme kertoi meille  myös al-Karaouinen yliopistosta, jota pidetään maailman vanhimpana edelleen toimivana yliopistona. Pääsyvaatimuksena yliopistoon, joka keskittyy islamin uskoon, islamilaiseen lakiin ja klassiseen arabiaan on mm. koraanin osaaminen ulkoa. Itse medinassa pääsimme kurkistamaan yliopistoon vaan ovelta, sillä se on myös moskeija, joka ei ole avoinna ei-muslimeille.

Itse kaupungissa kiertelimme sokkeloista medinaa, suurempaa ja vanhempaa niistä, eli Fes Al Balia tiukassa ohjauksessa. Kolmen oppaamme, turkkilaisen, paikallisen ja bussissamme mukana kulkevan marokkolaisen “kiintiöoppaan” lisäksi turkkilainen maksoi kahdelle paikalliselle nuorelle siitä, että hekin seurasivat, ettei kukaan ryhmästämme medinan kujilla kääntynyt väärälle kujalle ja joutunut eksyksiin. Paikoitellen tämä lisävarmistus varmaan  olikin tarpeen.
Marokon vanhojen kaupunkien medinoihin, Essaouiran ruutukaavaan rakennettua lukuunottamatta, ei turistilla oikein ole ilman opasta menemistä.

Medina vasta heräili meidän siellä aamupäivällä vieraillessamme, mutta ehkä sekin oli hyvä – kapeille kujille ruuhkat syntyvät helposti. Osa kujista oli niin kapeita, että niillä isompi ihminen melkein joutui kävelemään sivuttain ja tavarankuljetus tapahtui, niillä vähän leveämmillä kujilla, aaseilla – autoilla medinaan ei ole mitään asiaa. Fes Al Balia väitetäänkin myös maailman suurimmaksi autottomaksi kaupunkialueeksi.

Tauko medinassa sijaitsevassa riadissa taisi jäädä vain TSS:n ohjelman mukaisesti Marokkoa kiertäen ainoaksi tutustumiseksi vanhaan riadiin, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Olihan riadissa hieno kuningasparin kuvakin! Omalta osaltamme paikkasimme tilannetta asumalla Marrakeshissa riadissa useamman päivän.

Fesin medinassa on myös edelleen toimiva nahkavärjäämö, joka tiukan aikataulumme takia ryhmältämme jäi kuitenkin Fesissä väliin. Me kävimme Marrakeshissa värjäämöalueella, mutta Fesin värjäämö on isompi, kuuluisampi ja elävämpi, eli jos haluat käydä vain yhdessä ja voit vapaasti valita missä, niin valitse Fes!

Fesin kuninkaanpalatsista emme nähneet – kuten ei kukaan muukaan Fesissä vieraileva – kuin sen 7 porttia ja aukion vihreää puutarhaa. Varsinainen palatsi ei ole avoin yleisölle.

Meknes

Meknesiin saavuimme vasta illalla vietettyämme sitä ennen iltapäivän Volubiliksen rauniolla, jonka Tripadvisor listaakin yhdeksi Meknesin Top 3 -nähtävyydeksi. Mutta vietimme sentään muutaman alkuillan tunnin El Hedimin aukiolla ja sen reunoilta alkavan medinan kujilla.

Aukiolla myydään vähän kaikkea ja ehkä sielläkin, jos oikeaan aikaan oikeaan paikkaan olisi osunut, olisi myös nähnyt käärmeitä kuten Marrakeshin Jemaa el-Fna -aukiolla, mutta eivät ne meistä olleet etsimisen arvoisia. Aukiosta saa parhaan käsityksen kiipeämällä jonkin ravintolan terassille. Lähinnä Bab Mansourin porttia olevissa ravintoloissa ei voi vaan pistäytyä ostamatta juomia tai ainakin pääsyipun (joka kyllä hyvitetään juomien hinnoissa), mutta lähempänä medinaa olevien ravintoloiden terassit ovat ilmaisia.

Medinassa kiertelimme täällä hiukan itseksemme, mutta varovaisesti yrittäen jokaisessa kulmassa painaa mieleemme, mihin suuntaan käännyimme, ja varoen menemästä syvemmällä medinan syövereihin. Vähän hermostuttavaa, varsinkin kun meillä oli tietysti aikaa vain rajallisesti.

Moylay Ismailin mausoleumi el Hedimin aukion reunalla on toistaiseksi suljettu kunnostustöiden takia.

Seuraavana aamuna pysähdyimme vielä pikaisesti Bab El-Khemis -portilla ja tallustelimme hetken Sahrij Swanin tekojärvellä katsomassa paikallisia aamulenkillä sen ympärillä. Tekojärven nähtävyysarvo lienee siinä, että se on aikoinaan rakennettu kuninkaallisen kaupungin vesivarastoksi jo 1700-luvulla. Tuhansien järvien maan asukkaita tekojärvi ei kuitenkaan oikein vakuuttanut!

Meknesissä pistäydyimme myös mattotehtaassa. Siinä missä pakolliset vierailut – näitä TSS:n matkojen “riemuja” – koru- ja nahkakaupoissa Marrakeshissa tuntuivat täysin turhilta, niin mattotehtaassa näimme sen verran kuitenkin myös mattojen valmistusta ja ymmärsimme tehtaan olevan yksi kuningattaren projekteista ja työllistävän paikallisia naisia, että melkein hyväksyin sen. Tosin esittelyjen jälkeen aikaa mahdollisiin mattokauppoihin annettiin turhan paljon, sillä ei kukaan kuitenkaan täältä mattoa ostanut. Ei tuolla hintatasolla – tai sitten ainakin olisi pitänyt osata tinkiä vielä paljon paremmin kuin mitä me kevyesti ajantappomielessä yritimme.