Tutustuimme Ottawaan oikeastaan vain yhtenä päivänä. Kuten jo aikaisemmin kerroin, olimme päätyneet Ottawassa asumaan kävelyetäisyydellä rautatieasemasta, joka ei ollut kävelyetäisyydellä kaupungin keskustasta, joten teimme keskustaan vain yhden pitkän päiväretken.
Ensin osallistuimme opastetulle kävelykierrokselle, jonka jälkeen söimme lounaan ja palailimme sitten vielä takaisin osittain samoja reittejä kerraten muutamia kohteita ja poiketen katsomaan vielä muutamia kierroksen liepeille jääneitä kiinnostavia kohteita.
Kävelykierros alkoi ihan kaupungin keskustassa sijaitsevalta sotamuistomerkiltä aamukymmeneltä, jossa sopivasti olikin tasatunnein vahdinvaihto asianmukaisine äkseerauksineen kunnon brittityyliin. Vartiointia tekevät eri aselajien sotilaat vuorotellen, joten riippuen ajankohdasta vartiointivuorossa olevien sotilaiden asut ovat erilaisia.
Sotamuistomerkin vieressä pysähdyimme katsomaan kokoelmaa Kanadan lippuja. Kanadahan on liittovaltio siinä missä Yhdysvallatkin, mutta yksittäiset provinssit ja territoriot (10+3) ovat pääkaupunki Ottawassa esillä monella tapaa, kuten vaikka lippuina ja vaakunoina. Valopylväissä liehuivat eri alueiden lintuja esittelevät liput.
Seuraavana vuorossa oli lyhyt pysähdys Kulttuuritalolle (National Arts Centre), joka sisältä, jo aulasta arvioituna, vaikutti viihtyisämmältä kuin rakennus ulkoapäin. Valitettavasti emme olleet vielä kahvi/teetauon tarpeessa.
Confederation Square ja tulppaaneja
Confederation Square oli jo toukokuun puolessa välissä vihreä ja tulppaanit kukkivat. Kanada on monella tapaa pyrkinyt tekemään rauhaa menneisyytensä ja alkuperäiskansojensa kanssa, ja niinpä täälläkin on toteemi kunniapaikalla.
Kaupungintalon jälkeen pysähdyimme ison kerrostalon eteen. En ensin ihan ymmärtänyt miksi, mutta opas muistutti Kultahatun ajoista ja kertoi tämän talon olevan Ottawan paras esimerkki Art Deco -ajan arkkitehtuurista. Melkein sen vieressä oli harmaasta kivestä rakennettuja rakennuksia ehkä 1700- tai 1800-luvulta – Ottawassa uusi ja vanha ovat todellakin rinnakkain.
Aukion toisella laidalla sotamuistomerkillä näkemämme äkseeraus jatkui vähän eri muodossa. Alankomaiden prinsessa Margriet oli kuulemma kaupungissa ja täällä valmistauduttiin ottamaan hänet vastaan.
Ottawassa järjestetään joka kevät suuri Canadian Tulip Festival, joka on yksi maailman suurimmista tulppaanifestivaaleista. Festivaalin taustalla on poikkeuksellisen lämmin suhde Kanadan ja Alankomaiden välillä: toisen maailmansodan aikana Alankomaiden kuninkaallinen perhe asui maanpaossa Ottawassa, ja prinsessa Margriet syntyi siellä vuonna 1943. Sodan jälkeen Alankomaat kiitti Kanadaa sekä turvapaikasta että merkittävästä roolista maan vapauttamisessa lahjoittamalla Ottawalle 100 000 tulppaaninsipulia – ja perinne jatkuu yhä vuosittaisina sipulilahjoituksina.
Yli kymmenen hengen ryhmäämme ei kuitenkaan kelpuutettu osaksi vastaanottoseremoniaa ja niinpä tyydyimme tutkimaan läheistä Kanadan ihmisoikeuksista muistuttavaa muistomerkkiä.
Parlamenttikukkula
Kanadassakin tuntui, ettei maailma ole koskaan valmis – monet rakennukset matkamme varrella olivat remontin takia paketissa. Niin myös Kanadan parlamenttitalo Ottawassa. Mutta parlamenttikukkulan aluetta pääsi kuitenkin kiertelemään. Kiipesimme aina sen laidalle asti katsomaan näkymiä Ottawa-joelle.
Parlamenttirakennuksen arkkitehtuurissa on paljon eurooppalaisia vaikutteita, mutta onhan Kanada ollut pitkään osa brittiläistä kansainyhteisöä ja monin tavoin vahvasti eurooppalaista perintöä kantava maa. Parlamentin huipulla, Peace Towerissa, liehui remontista huolimatta Kanadan lippu. Salkoon vedetään kuulemma joka päivä uusi lippu ja päivän käytetyt liput arvotaan halukkaiden kanadalaisten kesken – jonossa riittää halukkaita vuosiksi eteenpäin.
Peace Tower saattaa olla yksi Kanadan tunnetuimmista maamerkeistä – vai olisiko se sittenkin Quebecin Chateau Frontenac?
Parlamentin edustalla palaa tuli Centennial Flame -muistomerkillä. Vuonna 1967 Kanadan satavuotisjuhlien kunniaksi rakennettu liekki kokoaa provinssien vaakunat saman suihkulähteen ympärille ja symboloi maan yhtenäisyyttä. Täälläkin ovat siis läsnä kaikki Kanadan alueet.
Rideaun kanava ja Chateau Laurier
Ottawan keskustaa halkoo Rideaun kanava, joka on vanhin Pohjois-Amerikan yhä käytössä oleva kanava. Emme laskeutuneet kanavan tasolle, mutta siitä sai hyvän käsityksen jo kanavan ylittävältä sillalta. Hotelliltamme rautatieaseman viereltä olimmekin jo tehneet edellisenä iltana retken Rideau-joen rannalla olevaan puistoon.
Alhaalla kanavan varrella olisi ollut tarjolla Bytown-museokin, mutta päivässä ei ehdi kaikkialle. Opimme kuitenkin, että Ottawa oli aikoinaan nimeltään Bytown.
Ihan kanavan varrella sijaitsevaan Fairmont Chateau Laurier -hotelliin kävimme myöhemmin vielä kurkistamassa. Nopeasti etenevällä opastetulla kävelykierroksella ja kuitenkin vähän isomman ryhmän kanssa liikuttaessa ei ymmärrettävästi oikein voi noin vain piipahtaa isommankaan hotellin aulassa ihmettelemässä. Onneksi kauan sitten kuitenkin opastetulla retkellä piipahdimme sen verran Miamissa Biltmore Coral Gables -hotellissa, että ehdin ihastua sen isoon uima-altaaseen, jonne sitten vuosien jälkeen lopulta palasimme pariksi yöksi majoittumaan ja nauttimaan siitä altaasta!
Hotellin edustalla on myös kiinnostava Famous Five -muistomerkki. Kanadassa naiset saivat äänioikeuden provinssi kerrallaan vuodesta 1916 alkaen. Pitkään naiset eivät kuitenkaan olleet vaalikelpoisia esimerkiksi senaattiin, heitä ei pidetty täysin “henkilöinä”. Vuonna 1929 viiden naisasian puolustajan ryhmä, Famous Five, voitti oikeustaistelun, jonka seurauksena myös naiset tunnustettiin virallisesti henkilöiksi Kanadan perustuslain tarkoittamassa merkityksessä. Suomessa naiset saivat äänioikeuden ja samalla vaalikelpoisuuden jo vuonna 1906.
Majava keskellä pääkaupunkia
Kanavalta kierroksemme jatkui läheiseen Major’s Hill -puistoon, jossa toukokuussa tulppaanit kukkivat värikkäinä. Puistossa on myös muistomerkki kanavan rakentajille ja hienot näkymät joelle ja parlamenttikukkulalle. Ihan kiva, mutta kaikkein kivointa oli nähdä puistossa vipeltävä majava! Kanada ja majavathan kuuluvat yhteen, mutta se, että näimme niitä pariinkin otteeseen matkamme varrella puistoissa oli yllättävää.
Majavasta, Kanadan kansalliseläimestä, on kuulemma kyllä paitsi hupia myös haittaakin kaupunkien puistoissa. Majaville ominaiseen tapaan ne kaatavat puita ja pyrkivät rakentamaan patoja ja pesiä, mikä voi vahingoittaa puistojen istutuksia ja rantarakenteita. Pahimmillaan padot voivat nostaa vedenpintaa ja saada veden tulvimaan kävelyreiteille tai puiston rakenteisiin. Majavat ovat kuitenkin suojeltuja ja niillä on ekologista merkitystä puistoissakin lisäten luonnon monimuotoisuutta ja luoden linnuille ja muille eläimille sopivia elinympäristöjä. Niinpä homma pyritään pitämään hallinnassa suojaamalla arvokkaimpia puita ja säätelemällä tarvittaessa vedenkorkeutta putkilla. Majavat saavat häädön vain äärimmäisissä tilanteissa.
Näimme myös hopeana hohtavan Notre Damen basilikan sekä sen läheisyydessä sijaitsevan National Gallery of Canadan. Montrealin Notre Dame on ehkä komeampi kuin tämä Ottawan kirkko, mutta oppaamme mukaan täällä ovat paremmat urut. Taidemuseon edustalla seisova jättimäinen hämähäkkiveistos toi mieleen Bilbaon Guggenheim-museon edustalla olevan samanlaisen hämähäkin – molemmat ovat Louise Bourgeoisin kuuluisia Maman-veistoksia.
ByWard Market ja Obaman keksit
Kierroksen viimeinen osa vei ByWard Marketille. Historiallinen markkina-alue on täynnä ravintoloita, kahviloita, terasseja ja pieniä liikkeitä. Jos vaikka parlamenttikukkulalla iso osa ihmisistä oli turisteja tai luokkaretkellä olevia koululaisia, niin nämä korttelit keräsivät myös paikallisia.
Oppaamme vinkkasi myös bistrosta Le Moulin de Provence, jonka pikkuleipiin Barack Obama oli kaupungissa vieraillessaan ihastunut. Hienoisesta ruuhkasta huolimatta olihan niitä pakko jonottaa ja myöhemmin syödä ne hyvällä ruokahalulla – ei Obama niihin turhaan ihastunut!
Lähellä oli Beaver Tails -kioskikin, mutta tässä vaiheessa olimme ruoan, emme makeiden vohveleiden tarpeessa. Päädyimmekin sitten lounaalle yhteen alueen ravintoloista ja Lasse päätti testata kanadalaista klassikkoannosta, poutinea. Ranskalaisia, juustoa ja ruskeaa kastiketta – vähän outo yhdistelmä. Ensimmäinen poutine-annoksemme jäi ainakin tällä matkalla myös viimeiseksi.
Takaisin alkuun
Lopulta palasimme sotamuistomerkin liepeille, josta olimme kaupunkikierroksemme aloittaneet, ja kävimme vielä katsomassa läheistä Stanley-patsasta eli virallisemmin Lord Stanley’s Gift Monumentia. Vuonna 2017 paljastettu muistomerkki juhlistaa Stanley Cupin historiaa juuri sillä paikalla, jonka läheisyydessä lordi Stanley aikanaan julkisti ajatuksensa palkinnon lahjoittamisesta. Moderni, hopeanhohtoinen malja seisoo jääkiekkokaukaloa symboloivalla graniittialustalla, johon on upotettu Stanley Cupin voittajajoukkueiden nimiä kantavia mustia “kiekkoja”. Teräksiset viivat puolestaan muistuttavat luistimien jäljistä jäässä. Kokonaisuuteen kuuluu myös jääkiekon muotoinen penkki. Iltaisin patsas on näyttävästi valaistu, mutta emme jääneet keskustaan odottamaan iltaa.
Sen sijaan kävelimme vielä Elgin-katua Lord Elgin-hotellille asti ennen kuin hyppäsimme Uberiin ja palasimme omalle hotellillemme.
Lord Elgin -hotelli on, kuten Fairmont, yksi Ottawan ikonisista ja historiallisista hotelleista. Se rakennettiin toisen maailmansodan tarpeisiin vuonna 1941 ja nimettiin Kanadan demokratian kehitykseen vaikuttaneen kenraalikuvernöörin mukaan. Täysin remontoidun hotellin sijainti Confederation -puiston vieressä on sekin hyvä, kuten tietysti Fairmont-hotellinkin sijainti kaupungin ihan keskustassa. Olisi kannattanut valita vaikka Lord Elgin rautatieaseman Hampton by Hiltonin sijaan! Hintaeroa olisi ollut ehkä kahdelta yöltä runsaat 100 euroa…
