Vietimme Montrealissa useamman päivän, joten ehdimme näkemään ja kokemaan vähän enemmän kuin vaikka Ottawassa ja Quebecissä. Leonard Cohenin Montrealista kirjoitinkin jo oman juttunsa.
Kaikissa vierailemissamme kaupungeissa osallistuimme puolen päivän mittaiselle ilmaiselle kävelykierrokselle – tarjoavathan ne helpon johdatuksen kaupunkiin. Montrealin kierros alkoi Dorchester Squarelta, joka osoittautui pieneksi vihreäksi keitaaksi keskellä suurkaupunkia. Nykyisen puiston paikalla sijaitsi 1800-luvun alkupuolella Montrealin tärkein protestanttinen hautausmaa, jonne haudattiin arviolta noin 50 000 ihmistä. Hautausmaan sulkemisen jälkeen suurin osa vainajista siirrettiin Mount Royalin hautausmaalle, mutta kaikkia hautoja ei koskaan löydetty. Nykyisin aukiota ympäröivät toimistotalot, hotellit ja vilkas kaupunkielämä.
Dorchester Squarelta matka jatkui ohi Pietarinkirkon näköisen katedraalin (Mary, Queen of the World) ja rautatieaseman ohi Fairmont-hotellin edustalle. Jos kävelykierrokset toistuivat kaupungista toiseen, niin myös Fairmont-hotellit tulivat tutuiksi – sellainen löytyi jokaisesta vierailemastamme kaupungista. :-) Montrealissa se ei ole linnan näköinen, mutta senkin kohdalla on historian havinaa. Montrealin Fairmont The Queen Elizabeth -hotellissa on kuulemma edelleen varattavissa John Lennon ja Yoko Ono -sviitti. Pariskunta järjesti vuonna 1969 kuuluisan “Bed-In for Peace” -rauhanmielenosoituksensa Vietnamin sotaa vastaan viettäen viikon hotellihuoneessa vastaanottaen toimittajia ja keskustellen rauhasta. Kappale Give Peace a Chance nauhoitettiin pariskunnan sviitissä.
Toisella puolen katua oleva aukio, Place Ville-Marie, on tunnettu ristimäisestä pilvenpiirtäjästään ja Ringistä. Ring on jättimäinen halkaisijaltaan 30 metriä oleva teräksinen taideteos, joka on ripustettu aukion pääsisäänkäynnille. Fairmont-hotellin suunnasta sen läpi näkyy Mont Royalin kukkula ja mm. McGillin yliopisto.
Maailmannäyttelyn perintöä ja talouselämän historiaa
Seuraavaksi tupsahdimme aikamme reipasta hanhenmarssia tehtyämme Victoria Squarelle, jossa voisi kuvitella olevansa Pariisissa. Aukion metron sisäänkäynti näyttää aivan pariisilaiselta – eikä ihme, sillä Pariisin kaupunki lahjoitti sen Montrealille vuoden 1967 maailmannäyttelyn kunniaksi. Maailmannäyttelyyn liittyviä asioita on monessa muussakin paikassa Montrealissa.
Kuningatar Victoriakin on tärkeä juttu Montrealissa ja yleensä Kanadassa. Kanada on yksi harvoista maista, jossa vietetään edelleen Victoria Day -juhlapäivää. Vaikka juhla liittyy alun perin kuningatar Victoriaan, nykyisin se on monille ennen kaikkea kevään ja kesäkauden alkamisen juhla ilotulituksineen ja muine tapahtumineen. Juhlapäivää vietetään toukokuun 25. päivää edeltävänä maanantaina, ja tänä vuonna (2026) se oli 18. toukokuuta. Harmillisesti Kanadan matkamme päättyi juuri tuona iltana Pearsonin kentältä lähtevään lentoon, joten ilotulitukset jäivät tällä kertaa näkemättä.
Montrealin World Trade Centre oli meille ensimmäinen esimerkki siitä, että monet asiat Montrealissa ovat sisätiloissa, eli nähdäkseen ja kokeakseen asioita, on mentävä sisälle. Kanadan talvi on pitkälti samanlainen kuin Suomessa, joten on ymmärrettävää, että monissa ratkaisuissa suositaan katettuja tiloja. Kreikkalaisen merenjumalatar Amfitriten patsas mustan graniittialtaan taustalla WTC:n keskusaukiolla hätkähdyttää näyttävyydellään.
Kurkistimme myös vanhaan art deco -tyyliseen Royal Bank Toweriin, jonka aulassa on nykyisin pankin sijaan kahvila. Montrealin asema Kanadan talous- ja pankkikeskuksena alkoi heiketä 1900-luvun jälkipuoliskolla. Taustalla oli useita syitä, mutta Quebecin kielilait ja maakunnan poliittinen epävarmuus saivat monet yritykset siirtämään pääkonttorinsa Torontoon, josta kasvoi vähitellen maan johtava finanssikeskus.
Vanha satama ja Saint Lawrence -joki
Montrealin satama-alueella olimme kuljeskelleet jo edellisenä iltana, katselleet menoa pienessä huvipuistossa, ohittaneet poutine-churrot niihin sortumatta ja lopulta löytäneet mieluisan illallispaikankin. Isolle laiturille emme kuitenkaan silloin tajunneet nousta. Sieltä avautuivat hienot näkymät joelle ja kaupungin siluettiin. Täällä Montreal toivottaa kävijät tervetulleiksi ja muistuttaa samalla vuoden 1967 maailmannäyttelystä, joka oli kaupungille merkittävä tapahtuma.
Vastarannalla huomio kiinnittyi erikoiseen, matalaan betoniseen rakennusryhmään. Oppaamme kertoi sen olevan kuuluisa Habitat 67 -asuinalue, jonne teimmekin myöhemmin oman retken. Myös vanha valtava viljasiilo herätti uteliaisuutta. Se ei ole enää alkuperäisessä käytössään, mutta sitä hyödynnetään ajoittain kulttuuritapahtumissa ja se muistuttaa ajasta, jolloin Montreal oli tärkeä viljan vientisatama.
Saint Lawrence -joki on Montrealille edelleen elintärkeä. Montrealin sataman myötä Montreal on yksi Pohjois-Amerikan merkittävimmistä kauppa- ja satamakaupungeista.
Notre-Dame ja vanha kaupunki
Montrealin vanhakaupunki on nykyisin suunnattu matkailijoille, eikä turisteista todellakaan ole täällä pulaa. Pääosin kävelykatuna toimivan Rue Saint-Paulin varrella seuraavat toisiaan kahvilat, ravintolat, galleriat ja matkamuistomyymälät. Vanhojen kivitalojen, kapeiden katujen ja aukioiden ansiosta alue on kuitenkin hienoisesta ruuhkastakin huolimatta viehättävä.
Vanhankaupungin tunnetuin nähtävyys on Place d’Armesin laidalla kohoava Notre-Damen basilika. Kirkko kuuluu Montrealin maamerkkeihin, vaikka vierailumme aikana sen julkisivua peittivätkin osittain remonttitelineet – keväällä 2026 Kanadassa kaikki tuntui olevan remontissa!
Kävelykierroksella poikkesimme myös Place d’Youvillen aukiolla, jossa kuulimme Marguerite d’Youvillen tarinan. Aviomiehensä varhaisen kuoleman jälkeen hän omisti elämänsä köyhien, orpojen ja sairaiden auttamiselle sekä pelasti kaupungin tärkeimmän sairaalan talousvaikeuksilta. Hänen perustamansa Grey Nuns -järjestö vaikutti Montrealissa pitkään, ja alueen vanhat rakennukset muistuttavat edelleen tästä historiasta.
Vanhankaupungin itäpäässä huomio kiinnittyy helposti Bonsecours Marketiin, jonka hopeanhohtoinen kupoli näkyy kauas ympäristöön. Aikanaan rakennus toimi kauppahallina, mutta nykyisin sen tiloissa toimii lähinnä käsityö-, design- ja taideliikkeitä. Kävimme itsekin kurkistamassa sisälle, mutta paikka ei tuntunut kovin vilkkaalta.
Kaupungintalo ja naisten Montreal
Vanhasta kaupungista kävelykierroksemme jatkui Montrealin kaupungintalon ohi. Rakennus on näyttävä jo itsessään, mutta tunnetaan ehkä vielä paremmin tapahtumasta, joka sai aikoinaan aikaan diplomaattisen myrskyn.
Vuonna 1967 Ranskan presidentti Charles de Gaulle vieraili Montrealissa maailmannäyttelyn aikaan. Kaupungintalon parvekkeelta pitämänsä puheen lopuksi hän huudahti kuuluisat sanat “Vive le Québec libre!” (“Eläköön vapaa Quebec!”). Puhe tulkittiin tueksi Quebecin itsenäisyysliikkeelle, mikä sai paikallisen yleisön innostumaan mutta Kanadan liittovaltion raivostumaan. Kanadan pääministeri Lester B. Pearson tuomitsi puheen, de Gaulle keskeytti vierailunsa ja palasi Ranskaan. Tapaus jäi pysyväksi osaksi Quebecin poliittista historiaa ja huudahduksesta tuli Quebecin itsenäisyysliikkeen pysyvä taisteluhuuto.
Hieman kaupungintalosta eteenpäin sijaitseva Place des Montréalaises muistuttaa puolestaan naisten merkityksestä Montrealin historiassa. Moderni aukio muodostaa vastakohdan vanhan kaupungin kivitaloille ja on omistettu naisille, jotka ovat vaikuttaneet kaupungin ja koko Kanadan kehitykseen. Mukana ovat muun muassa jo aiemmin vastaan tullut Marguerite d’Youville sekä Montrealin perustajiin lukeutuva Jeanne Mance, joka hänkin omisti elämänsä sairaiden hoitamiselle.
Chinatown ja Place des Arts
Vanhan kaupungin laidalta siirryimme Chinatowniin. Montrealin kiinalainen kaupunginosa on yksi Kanadan vanhimmista ja ranskankielisessä maailmassakin varsin poikkeuksellinen. Sen koristeelliset portit, aasialaiset ravintolat ja erikoisliikkeet erottuvat selvästi ympäröivästä kaupunkikuvasta ja tekevät alueesta ihan oman maailmansa keskellä Montrealia.
Chinatownista jatkoimme Place des Artsille, joka on Montrealin tärkein kulttuurikeskus. Alueella sijaitsee useita konserttisaleja, teattereita ja muita tapahtumapaikkoja. Kulttuuritarjonta jäi tällä kertaa kuitenkin kokematta, sillä usean tunnin kävelyn jälkeen meitä kiinnosti eniten aukion yhteydessä sijaitsevan ostoskeskuksen Food Market ja lounaan löytäminen.
Place des Arts liittyy myös Montrealin kuuluisaan maanalaisen kaupungin verkostoon. Olimme kierroksen aikana kulkeneet useaan otteeseen maanalaisten käytävien kautta paikasta toiseen. Kymmenien kilometrien mittainen verkosto yhdistää metroasemia, toimistotaloja, ostoskeskuksia ja kulttuurikeskuksia tarjoten suojan talven pakkasilta. Toukokuun leudossa säässä emme kuitenkaan kokeneet suurta tarvetta suunnistaa maan alla, vaan uskaltauduimme sinne lähinnä oppaamme perässä. Jo verkoston kartta näytti sen verran laajalta, että olisimme luultavasti päätyneet oikopolkujen sijaan kiertoreiteille.
Habitat 67
Kävelykierroksen lisäksi teimme vielä retken Habitat 67 -asuinalueelle, joka on yksi Montrealin tunnetuimmista modernin arkkitehtuurin maamerkeistä. Alue rakennettiin vuoden 1967 maailmannäyttelyyn. Nuoren arkkitehdin Moshe Safdien suunnittelema Habitat 67 koostuu päällekkäin pinotuista betonisista “kuutioista”, joiden tarkoituksena oli yhdistää kerrostaloasumisen tiiviys omakotitalon valoisuuteen, yksityisyyteen ja omiin terasseihin. Kokeellisesta hankkeesta tuli yksi maailmannäyttelyn tunnetuimmista perinnöistä ja samalla yksi Montrealin tunnistettavimmista nähtävyyksistä.
Habitat 67 ei kuitenkaan ole pelkkä muistomerkki. Rakennuksessa asutaan edelleen, ja asunnot ovat yhä haluttuja niiden omaleimaisen arkkitehtuurin, suurten terassien ja jokimaisemien ansiosta. Vähän samaan tapaan kuin vanhat Aalto-asunnot Sunilassa ovat edelleen haluttuja, niin maailmannäyttelyn aikaiset ideat toimivat Montrealissa vielä 60 vuotta sen jälkeenkin.
Vuoden 1967 maailmannäyttelyn perintö näkyy Montrealissa muuallakin. Habitat 67:n rannalta katsottuna vastarannalla erottui Biosphere, joka rakennettiin alun perin Yhdysvaltojen paviljongiksi. Geodeettinen kupoli on yksi Montrealin tunnetuimmista maamerkeistä, ja nykyisin sen sisällä toimii ympäristöasioihin keskittyvä museo.
Samalla näimme myös Ile Notre-Damen, jonne olisimme mielellämme tehneet retken. Lassea houkutteli saarella sijaitseva Montrealin Formula 1 -rata, mutta alue oli jo suljettu Kanadan GP:n valmistelujen vuoksi. Minua puolestaan olisi kiinnostanut nähdä Jardins des Floraliesin Les Mosaicultures -näyttelyn valtavat kasveista rakennetut veistokset. Toisella kertaa sitten!
