Quebec Cityn ymmärtäminen vaatii ainakin vähän taustaa Kanadan historiasta. Se vaatii myös sen muistamista, että Quebec voi eri yhteyksissä tarkoittaa yhtä Kanadan kymmenestä provinssista – tai Quebecin provinssin pääkaupunkia Quebec Cityä, mutta silloin kun asiayhteys on selvä, niin Quebec Citykin on vaan Quebec.
Quebec City ja Uusi-Ranska
Quebecin vanhan kaupungin muurit, kivitalot ja kapeat kadut muistuttavat ajasta, jolloin Ranska rakensi omaa siirtomaataan Pohjois-Amerikkaan Saint Lawrence joen varrelle. Quebec City perustettiin vuonna 1608 ja siitä tuli nopeasti Uuden-Ranskan tärkeimpiä kaupunkeja. Uusi-Ranska ulottui tuolloin Saint Lawrence joelta Suurille järville ja Mississippi-jokea pitkin aina Louisianaan asti. Quebec City oli linnoitettuna kaupunkina avain Saint Lawrence joen hallintaan.
Abrahamin tasankojen taistelu
Täällä käytiin myös 1700-luvulla Ranskan ja Britannian välinen taistelu Pohjois-Amerikan herruudesta. Vuonna 1759 britit ja ranskalaiset ottivat täällä yhteen kaupungin ja sen myötä joen hallinnasta. Joen mutkassa sijaitseva linnoitettu kaupunki oli pitkään vahvoilla, mutta lopulta britit nousivat yhtenä yönä ylös jyrkkää rinnettä pitkin Abrahamin tasangoille ja aamulla käydyssä taistelussa löivät ranskalaiset. Ranskalaiset olivat pitäneet tuota rinnettä mahdottomana hyökkäysreittinä ja jättäneet sen oman onnensa nojaan. Britannian voitto muutti koko Kanadan historian suunnan. Tuota Abrahamin tasankojen taistelua muistellaan kaupungissa edelleen, onpa kaupungissa museokin, joka keskittyy juuri tähän taisteluun.
Abrahamin tasankojen taistelu oli käännekohta seitsenvuotisessa sodassa, jota käytiin Euroopassa, Intiassa ja Karibialla vuosina 1756-1763 ja jonka lopputuloksena mm. Kanadasta tuli englantilainen.
Kanadan osalta Ranska luovutti lopulta koko Uuden-Ranskan Britannialle, mutta ranskankielinen väestö, katolinen uskonto ja monet paikalliset perinteet säilyivät vahvoina. Juuri tästä syntyi Québecin omaleimainen identiteetti: kaupunki on edelleen selvästi pohjoisamerikkalainen, mutta samalla vahvasti ranskalainen.
Kanadan synty
Nykyinen Kanada syntyi vasta yli 100 vuotta myöhemmin. Vuonna 1867 Ontario, Quebec, Nova Scotia ja New Brunswick yhdistyivät Kanadan dominioksi, josta nykyinen Kanada vähitellen rakentui provinssi provinssilta. Myös Quebecin ranskalainen kulttuuri ja kieli säilyivät tärkeänä osana maan identiteettiä. Sittemmin Quebecissä on pariinkin otteeseen äänestetty itsenäistymisestä, mutta toistaiseksi se on pysynyt osana Kanadaa. Vuonna 2014 vierailimme Prince Edward Islandilla, jossa juuri silloin juhlittiin sitä, että Charlottetownin konferenssista, jossa luotiin perusta Kanadan dominiolle, oli kulunut 150 vuotta.
Quebeciin liittymättömänä asiana viimeisin Kanadan provinsseista, joka on haikaillut itsenäisyyttä on öljyprovinssi Alberta, joka äänestää siitä näinä viikkoina. Quebecissä itsenäisyydestä on äänestetty 1980 ja 1995, mutta vuoden 1995 äänestyksessäkään eroamista kannatti jo 49,4 prosenttia, mutta jotta asia olisi edennyt heillä olisi pitänyt olla selkeä enemmistö, kuulemma esimerkiksi 51% ei olisi riittänyt. Sittemmin into asiaan on kuulemma hieman hiipunut.
Petit Champlain
Quebec jakautuu ylä- ja alakaupunkiin. Alakaupunkia hallitsee Petit Champlainin alue, jossa asuimme Quebecissä viettämämme päivät. Alue on tunnelmallinen – ja turistinen. Kapeat mukulakivikadut, vanhat kivitalot, pienet putiikit ja ravintolat tekevät alueesta vähän eurooppalaisen tuntuisen. Champlain oli Quebecin kaupungin perustaja.
Lue hotellimme valinnasta ja matkastamme Quebeciin tästä.
Petit Champlain sijaitsee aivan Saint Lawrencen -joen rannassa Cap Diamantin jyrkän kallion juurella. Jokirannasta lähtevällä lautalla olisi päässyt joen toiselle puolelle Levisin kaupunkiin. Kaupunkikierroksen oppaamme kehui lyhyen lauttamatkan tarjoamia näkymiä, mutta lyhyellä vierailulla emme tulleet nousseeksi lauttaan. Rannalla on myös Royal Battery, siis kokoelma tykkejä, olihan Quebec linnoitettu kaupunki.
Muraaleja ja katutaidetta
Vaikuttavin Petit Champlainin alueen nähtävyys on suuri koko talon seinän peittävä muraali, joka kuvaa Quebecin kaupungin historiaa eri aikakausina. Maalauksessa vanhat ja uudemmat rakennukset, historialliset henkilöt ja alueen arki sulautuvat yhteen niin taitavasti, että sitä voisi oikeasti tuijottaa aika kauankin. Kaupungissa kaduilla kannattaa myös pälyillä hiukan yläilmoihin, sillä vähän ihmisten pään korkeudella kaupungissa on 45 erilaista pientä ihmishahmoa. Ne ovat espanjalaisen katutaiteilijan Isaac Cordalin tekemiä ja ne on asetettu niin korkealle rakennusten reunoille, katoille tai seinärakenteisiin, että ne jäivät helposti huomaamatta ellei niistä tiedä. Saman taiteilijan samanlaisia töitä olisi voinut nähdä myös Teneriffalla Puerto de la Cruzissa, mutta siellä emme osanneet niitä etsiä, joten emme niitä nähneet!
Kaupungissa näkyi myös kanadalaisen Pony-taiteilijan värikkäitä ja leikkisiä teoksia ainakin neljä – eli ei koko kaupunki ole pelkkää historiaa.
Place Royal ja Le Lapin Saute
Vähän seinämuraalista eteenpäin on Place Royal, tämän kaupunginosan keskusaukio kirkkoineen – ja nykyisin lukuisine ravintoloineen. Juuri täällä Quebecin kaupunki syntyi. Ravintoloista “testasimme” muutamaa. Le Lapin Saute, jonka nimi tarkoittaa suunnilleen “hyppivää kania” jäi erityisesti mieleemme. Pieni ja tunnelmallinen ravintola tunnetaan erityisesti kani- ja ankka-annoksistaan. Toki tämäkin ravintola oli turistinen, mutta myös oikeasti viihtyisä ja historiallinenkin.
Näköalapaikalta yläkaupunkiin
Kotikaupunginosastamme matkamme Quebecissä kulki seuraavaksi näköalapaikalle yläkaupunkiin vievän kadun varrella. Vanhan kaupungintalon edustalla olevalla aukiolla muistellaan tykein, patsain ja muistolaatoin kaupungin ja Uuden-Ranskan historiaa – jos malttaa historiaan paneutua paikalla, josta on todella hienot näkymät joelle ja sataman suuntaan.
Kaupungin sotilaallisesta historiasta muistuttaa tykkirivi aukion laidalla. Saint Lawrencen jokiliikenteen hallinta oli aikoinaan koko kaupungin ja koko ranskalaisen alueen kohtalonkysymys.
Yläkaupunkiin voi myös nousta alakaupungista kaapelivaunulla. Keskeltä Petit Champlainia lähtevä kaapelivaunu saapuu yläkaupunkiin ison Terrasse Dufferinin laidalle, melkein Chateau Frontenacin ovelle.
Chateau Frontenac
Quebecin tunnetuin maamerkki on ehdottomasti Fairmont Le Chateau Frontenac, joka hallitsee koko kaupungin siluettia korkealta Cap Diamantin kallion päältä. Linnamainen hotelli torneineen näkyy lähes kaikkialle vanhaankaupunkiin ja myös kauas Saint Lawrence joelle. Rakennus valmistui 1800-luvun lopulla Canadian Pacific Railwayn ylelliseksi rautatiehotelliksi, ja vuosien varrella siitä on tullut koko Quebec Cityn symboli. Se saattaa jopa olla koko Kanadan tunnetuin rakennus. Jokaisessa vierailemassamme Kanadan kaupungissa oli Fairmont -hotelli. Ne kaikki taisivat sijaita tällaisissa upeissa historiallisissa rakennuksissa. Piipahdimme Quebecissä ja Ottawassa niissä sisälläkin, vaikka emme missään kaupungissa asuneet niissä. Vuorokausihinnat olivat kuitenkin tyypillisesti sen verran korkeita, ettei tuntunut järkevältä maksaa yhdestä yöstä saman verran kuin ihan hyvissä noin neljän tähden hotelleissa kahdesta tai jopa kolmesta yöstä.
Terrasse Dufferin ja muistoja historiasta
Hotellin edustalla kulkeva terassi on jättikokoinen ja suosittu oleskelualue kaupungissa. Pitkä puinen terassi seurailee kallion reunaa korkealla joen yläpuolella, ja sieltäkin avautuvat hienot näkymät niin joelle kuin alakaupunkiin. Terassin toisessa päässä on Quebecin tähtimäinen Citadelle-linnoitus, joka on edelleen aktiivisessa sotilaskäytössä.
Täällä on myös obeliski, jonka vastakkaisilla puolilla muistellaan Abrahamin taistelua johtaneita herroja, brittikenraali Wolfea ja ranskalaista markiisi de Montcalmia. Molemmat kuolivat Abrahamin tasangon taistelussa. Samasta taistelusta kertova museo ei myöskään ole kaukana.
Abrahamin tasangot ovat nykyisin suuri puisto- ja ulkoilualue aivan vanhankaupungin laidalla.
Porte Saint-Lousilta Parlamenttitalolle
Quebecin kaupunginmuuri ja sen portit ovat osa Pohjois-Amerikan ainoaa säilynyttä linnoitusjärjestelmää. Nykyisin muurissa on jäljellä neljä pääporttia, Porte Saint-Louis, Porte Saint-Jean, Porte Kent ja Porte Prescott. Portteja on kyllä muokattu leveämmiksi nykyliikennettä varten, mutta niiden vanha tyyli on säilytetty. Porte Saint-Louisin edustalla on Quebec-kyltti, turisteja varten. Näitä on kaupungissa useampiakin, ja kuvasimme tietysti itsemme kaikkien ohittamiemme kylttien luona :-)
Porte Saint-Louisin vieressä on myös Churchillin ja Rooseveltin patsaat muistuttamassa toisen maailmansodan aikana järjestetystä Quebecin konferensseista vuona 1943 ja 1944. Näissä huippukokouksissa Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill ja Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt kokoontuivat läheisessä linnoituksessa ja Chateau Frontenac -hotellissa hahmottelemassa liittoutuneiden sotastrategiaa, kuten Normandian maihinnousun alustavia suuntaviivoja. Eurooppalaisille ehkä hiukan yllättäen Quebecillä oli siis merkittävä rooli tässäkin maailmanhistorian käännekohdassa.
Vanhempaa historiaa, rakennuksen osalta, edustaa Quebecin kaupungintalo vuodelta 1886. Sen julkisivua koristavat 26 Quebecin provinssin merkkihenkilöitä edustavaa pronssipatsasta. Parlamenttitalo muistuttaa hyvin siitä, että Quebec on edelleen autonominen provinssi Kanadan sisällä.
Notre-Damelta yliopistojen alueelle
Jos jokaisessa vierailemassamme kaupungissa oli Fairmont -ketjun hotelli, niin jokaisessa kaupungissa taisi myös olla Notre-Dame -niminen kirkko. Quebecin Notre-Damen katedraali on Pohjois-Amerikan vanhin katolinen piispanistuin. Alun perin se rakennettiin jo vuonna 1647, mutta nykyinen toteutus on 1900-luvun alusta. Katedraali on maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen siinä mielessä, että siellä on ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen Pyhä ovi, jota emme kuitenkaan vaivautuneet katsomaan :-) Ovi ilmeisesti avataan silloin tällöin, ehkä kerran neljännesvuosisadassa, kirkon pyhyyden uudistamiseksi.
Katedraalin lähistöllä on parinkin Quebecin yliopiston tiloja. Tässä Quebec tarkoittaen provinssia – muuten saattaisi kuulostaa hassulta, että Quebecin yliopiston suurimmat yksiköt sijaitsevat Montrealissa eivätkä Quebecissä, sillä vaikka Quebec onkin provinssin pääkaupunki, niin Montreal on provinssin suurin kaupunki. Montrealissa on toki myös suuria englanninkielisiäkin yliopistoja, kuten esimerkiksi McGillin yliopisto.
Aikamme yläkaupunkia kierreltyämme palasimme ensimmäisten siellä näkemiemme tykkien äärelle ja takaisin alakaupunkiin – poiketen tietysti Quebecin kuuluisimman popcorn-kaupan kautta. Jättikokoista popcorn-purkkia tai -pussia emme ostaneet, mutta nautimme toki tarjolla olevista maistiaisista. Mahdollista hankintaa varten olimme saaneet vihjeen, että jos tilauksen yhteydessä kysytään, että haluaako pussin avoimena tai suljettuna, niin kannattaa vastata avoimena, sillä silloin samalla hinnalla saa enemmän popcorneja!
Tuo Kanadan historia on kyllä mielenkiintoinen. Jotenkin Ranskan merkitys on Kanadassa edelleen yllättävän merkittävä, niin kielellisesti kuin muutenkin. Täytyy myöntää, että en tuosta Albertan asiasta edes ollut tietoinen. Osaatko sanoa, miten liittovaltio siihen suhtautuisi, jos itsenäisyyden puolesta äänestävien kanta voittaisi?
Kiitos Mikko! Eipähän tuo mahdollinen provinssin ero mikään läpihuutojuttu olisi, asia pitää käsittääkseni ensin hyväksyä kahdessa äänestyksessä ja sen jälkeen neuvotella asiasta muiden provinssien kanssa, joiden kai kaikkien pitäisi ero hyväksyä. Samalla pitäisi neuvotella miten jaetaan mm. valtionvelka. Quebec on tainnut jo parikin kertaa asiasta äänestää, mutta enemmistö on kuitenkin halunnut pysyä liittovaltiossa.
Olen joskus vääntänyt siitä, että ei Quebec ole kaupunki, vaan provinssi. Ja oppinut uutta ja myöntänyt tappioni :) Kaupunki näyttää viehättävältä, Pohjois-Amerikan ja Euroopan sekoitukselta. Miten meni kielten kanssa, pitikö tai saiko käyttää ranskaa vai selvisikö englannilla riittävän hyvin?
Kanadassa ilmeisesti provinssit voivat tosiaan järjestää äänestyksiä ja myös erota liittovaltiosta, jos niin tahtovat. No, tuskinpa eroavat, mutta olisihan se mielenkiintoista, kun seuraavat uudet itsenäiset valtiot olisivat Alberta ja Quebec.
Kiitos Daniel! Kieltämättä tuo Quebec (provinssi) ja Quebec (kaupunki) on vähän hämäävää. Kyllähän se ranskan tarve jäi aika vähäiseksi lopulta, englannillakin olisi koko reissun kyllä pärjännyt. Uusina valtioinahan sekä Alberta että Quebec olisivat toki helpompia kuin vaikka Etelä-Sudan.
Tosi mielenkiintoinen tuo historiakatsaus! Enkä tosiaan tiennyt, että Quebec voi tarkoittaa noin montaa asiaa/aluetta!
Kiitos Eveliina! Quebecin provinssilla on tosi merkittävä sijansa Kanadan ja koko Pohjois-Amerikan historiassa.
Näyttää todella viihtyisältä kaupungilta. Upeita rakennuksia ja muraaleista sekä leikkisistä taideteoksista tulee aina hyvälle mielelle. On kyllä mielenkiintoinen ja tapahtumarikas historia taustalla.
Kiitos kommentistasi! Kävelykierroksen opastamme Quebecissä kuunnellessaan tunsi kyllä oikeasti kerrankin olevan paikalla, jossa koko maanosan tulevaisuus on muotoutunut, historian havinaa mitä suurimmassa määrin.
Eipä ole niin tarkkaa muistikuvaa Kanadan historiasta. Kai sitä koulussa on läpikäyty aikanaan.
Ihan on Quebec kuin joku eurooppalainen kaupunki. Jotenkin olen mieltänyt erinlaiseksi.
Kiitos Sari! Ainakin joskus 70-luvulla historian ja maantiedon opetus painottui kyllä niin voimakkaasti Eurooppaan, että itseltäni aika paljon Pohjois-Amerikan valtioiden muotoutumisesta oli kyllä kouluaikoina mennyt ohi.
Kanadaan voisi nyt matkustaa, koska sen naapuriin en juuri nyt jalallani astu. Periaatteesta. Joskus kauan sitten olin viikon verran Montrealissa, joka on myös ranskankielinen. Kiehtova kulttuuri tosiaan. Torintossa, joka taas on täysin englanninkielinen, olen käynyt useammin, myös työmatkoilla. Mutta tosiaan todella mielenkiintoista, etta vaikka aikaa on kulunut 1600-luvun lopulta, niin ranskankielinen kulttuuri on pitänyt pintansa.
Kiitos Pirjo! Kanada houkutteli meitäkin toisin kuin Yhdysvallat juuri nyt. Montreal on niin iso kaupunki, että sitä luonnehtisin kyllä nykyisin enemmän kaksikieliseksi kuin ranskankieliseksi.
Kiinnostava kohde ja mielenkiintoista historiaa :) Kiva tuo näköalapaikka.
Kiitos Jasmin! Quebecissä on sen verran korkeuseroja, että halutessaan kaupunkia pääsee näkemään ylhäältä.
Olen aina ajatellut, että Kanadan kaupungeista haluan vielä joskus käydä Quebecissä. Ja tämä vahvistaa sitä tunnetta. Nuo rakennukset ja historia on kyllä mielenkiintoista, ja onhan se niin erilainen kuin esimerkiksi Vancouver. Oli kiva lukea tästä.
Kiitos Paula! Me olemme tämän matkan myötä käyneet Charlottetownissa, Halifaxissa, Vancouverissa ja nyt näissä neljässä, ja tosiaan, erityisesti Quebec on aika erilainen kuin nuo muut.
Pakko myöntää, etten tiennyt Kanadan historiasta juuri mitään. Sen tiesin että maa on osittain ranskankielinen, mutta taustat sille oli epäselvät.
Kiitos kommentistasi! Ei tainnut siis Pohjois-Amerikan historia olla kovin keskeisessä asemassa minua nuoremmillakaan sukupolvilla koulussa :-)
Kuten muutkin ovat jo todenneet, niin todella mielenkiintoista historiaa, josta oli mukava lukea nyt tarkemmin pitkästä aikaa. Ja viehättävältä näyttää kaupunkikin. En tiennyt minäkään, että Puerto de la Cruzissa on tuollaisia ihmishahmoja.
Kiitos Raija! Quebec on monella tapaa silmiä avaava kokemus.
Kivannäköistä on teidän reissulla ollut! Itse ei ole Quebecissa tullut käytyä. Kanadassa olemme olleet lähinnä vain idässä läpikulkumatkalla sekä lännen upeissa kansallispuistoissa. Suuri maa ja paljon nähtävää!
Kiitos Anu! Me panostamme luontoa enemmän kaupunkeihin ja tietysti sen myötä on välillä vanhojen rakennusten myötä pakko kaivautua hiukan historiaankin. Luonto on toki kaunista, parhaimmillaan, mutta rajansa silläkin miten monella tapaa se voi olla erilaista eri paikoissa :-)