Avainsana-arkisto: Ceuta

Algarven hintataso

Albufeira kahvila
Kahvila Albufeirassa

Algarven hintataso kiinnosti innokkaimpia lukijoitamme jo matkamme aikana ja siitä käytiinkin jo pieni keskustelu Albufeiraa hitaasti -juttumme kommenteissa.
Kokonaisuudessaan pienen pääosin Algarven alueella vietetyn lyhyen talvipakomatkamme kustannukset olivat:
Algarve kustannustaso
Algarven kustannustaso

Algarve Albufeira

Majoitus

Asuimme siis viikon verran Albufeiran vanhassa kaupungissa, kävimme välillä Espanjan puolella Cadizissa ja palasimme vielä vajaaksi viikoksi Algarven rannikolle, Taviraan.

Kaikki majoitukset olivat tyyppiä lyhytaikaisesti vuokrattu kalustettu huoneisto, eli ne eivät sisältäneet edes aamiaisia. Albufeiran asunto oli suomalaisen laskutavan mukaan kerrostalokolmio, Taviran asunto kahteen kerrokseen sijoitetu kaksio.
Espanjan puolella Cadizissa asuimme samoin kerrostalokaksiossa.
Kaikissa asunnoissa oli lisäksi käytettävissä parveke tai kattoterassi.

Näin lyhytaikaisissa vuokrauksissa viikon hinta asumiselle oli luultavasti lähes samaa tasoa kuin pitkäaikaisemmissa vuokrauksissa hyvällä tuurilla koko kuukauden hinta, mutta korostettakoon, että kaikki asunnot olivat uusia, hyvätasoisia ja niissä oli kodinkoneet pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta (vain Tavira) myöten.
Ja sähkö kuului hintaan, mikä on oleellinen asia talvikuukausina näillä seuduilla, sillä asunnot lämmitetään ilmalämpöpumpuilla ja erillisillä lämmittimillä, eli sähköä kuluu runsaasti.

Cadizin vanha kaupunki lienee yleiseltä hintatasoltaan Algarvea kalliimpi ja lisäksi tuo 4 päivän majoituksen hinta sisälsi myös maksullisen autopaikan (4 x 18 euroa).

Majoitusvaraukset teimme Booking.comin kautta, siihen mieltyneinä, vaikka ainakin Albufeiran asunto löytyy myös Airbnb:n sivuilta.

Algarve Tavira

Lennot ja lentokenttäkuljetukset

Suoria lentoja välille Helsinki – Faro ei talvikaudella ole. Hetken mietimme lentoja Lissaboniin ja sieltä Algarveen julkisilla, mutta lopulta vaihdollisella lennolla suoraan Faron kentälle tuntui sittenkin helpoimmalta vaihtoehdolta.

Vaihdolliset lennot löysimme, ehkä lähinnä sattumalta, sopivaan hintaan ja meille sopivilla aikatauluilla yhdistelmänä Norwegian + Aer Lingus (meno Dublinin kautta) ja Monarch + Norwegian (paluu Gatwickin kautta). Kaikki lennot olivat erillisillä lipuilla, eli yhden mukanamme ruumassa kulkeneen matkalaukun jouduimme niin Dublinissa kuin paluumatkalla Gatwickissä noutamaan itse hihnalta ja tsekkaamaan sen uudelleen seuraavalle lennolle, mutta lähes kolmen tunnin vaihtoaika kummallakin kentällä mahdollisti hyvin niin matkalaukkuaskareen kuin lounaan kyseisillä kentillä.

Algarvessa käymiemme keskustelujen perusteella opimme, että myös Air Berlinillä Faroon olisi päässyt Berliinin kautta, kevyellä tutkimisella luultavasti suunnilleen samaan hintaan, eli hiukan alle 300 euroa per nuppi (sisältäen yhden yhteisen ruumaan menevän laukun).

Espanjan Aurinkorannikolle, eli Malagaan pääsee suorilla lennoilla ja ehkä aavistuksen halvemmalla, etenkin jos sopiva tarjous sattuu kohdalle: näillä vaihdollisilla lennoilla on vaikeampi pystyä käyttämään parhaimpia tarjoushintoja siten, että lähtö-, saapumis- ja vaihtoajat pysyisivät vielä inhimillisinä.

Lentokenttäkuljetukset olimme tilanneet etukäteen Yellowfish -nimiseltä kuljetusyritykseltä. Algarvehan on sillä lailla haastava paikka maakuljetusten osalta, että rannikon kylät ovat suhteellisin kaukana toisistaan ja bussiyhteyksiä on vain harvakseltaan ja ne kulkevat Faron kaupungin kautta, eli lentokentältä ei pääse noin mihinkään suoralla bussilla. Yellowfishin hinnat olivat saamiemme tietojen mukaan n. kolmanneksen halvempia kuin taksien hinnat ja tilaamamme kuljetukset kumpaankin suuntaan toimivat hyvin.

Rajasilta Portugal Espanja
Guadianan silta Portugalin ja Espanjan rajalla

Retket

Erittelin yllä retket Algarvessa tekemiimme, Cadizin retkeen ja vielä sieltä tekemäämme Ceutan retkeen, sillä Algarven talvea ajatellen niin Cadiz kuin Ceutahan olivat ihan ylimääräisiä kustannuksia eivätkä Algarven kustannuksia.

Algarven viikoillemme emme halunneet vuokrata autoa, sillä olimme ajatelleet enimmäkseen viettävämme aikaa niissä kylissä (Albufeira, Tavira), johon olimme asettuneet, mutta kun sitten kuitenkin halusimme nähdä etenkin Albufeirassa hiukan ympäristöäkin, niin päädyimme yhdelle maksulliselle retkelle ja lisäksi liikkumaan taksilla joitakin hiukan pitempiäkin matkoja. Taksilla, sillä busseja noilla väleillä olisi mennyt korkeintaan parin tunnin välein, joten hylkäsimme ajatuksen niiden käytöstä hetimmiten.

Algarve BMV 116
Vuokra-automme BMV 116

Auton vuokrasimme Europcarilta Albufeirasta ja palautimme Montegordoon, joka oli Taviraa lähin Europcarin piste Algarvessa. Valitsimme Europcarin, sillä tiesimme ajavamme kahden valtion alueella ja vaikkakaan Espanjan ja Portugalin raja ei käytännössä sitä ylitettäessä juuri näy, niin halusimme kansainvälisen yhtiön siltä varalta, että Espanjan puolella sattuisi jotain yllättävää.
Halusimme myös ihan pientä suuremman automaattivaihteisen auton (käytännössä BMV 116), kuitenkin lähes lopulta n. 900 kilometrin matkalle, ja otimme autoon lisävakuutuksen omavastuun poistamiseksi.

Pienen auton vuokraaminen paikalliselta yhtiöltä Portugalissa tai Espanjassa päiväksi tai pariksi olisi luultavasti ollut jonkin verran edullisempaa. Samoin auton vuokraaminen pitemmäksi ajaksi, kuukausiksi, maksaisi luultavasti paljon vähemmän per päivä. Lentokenttäkuljetukset huomioiden auton vuokraaminen lentokentältä koko lomamme ajaksi ei ehkä sittenkään olisi ollut ihan huono ajatus.

Portugalin puolen tiemaksut maksoimme autossa olevalla laitteella, johon liittyen emme ole vielä nähneet laskua, eli tuo 2 x 7,20 on maksu Espanjan puolen moottoritien käytöstä välillä Sevilla – Cadiz.

Albufeirasta kirjoitimme jo aikaisemmin jutut:

Tavirasta kirjoitimme nämä jutut:

Espanjan puolelta nämä jutut:

Algarve Portugali kaakeli

Muuta

Kaikissa asunnoissamme oli hyvin toimiva wifi, mutta ostimme silti Portugalissa myös paikallisen SIM-kortin datapaketilla, jotta saatoimme halutessamme surffailla myös kahviloissa tai muuten retkillä riippumatta mahdollisesti saatavilla olevista ilmaisista wifeistä.

Tuo määritelmäni hyvin toimiva wifi tarkoittaa, että saatoimme myös katsoa halutessamme suomalaisia televisio-ohjelmia Yle Areenan tai Booxtv:n kautta lähetysten juurikaan pätkimättä.

Alcegirasin turistihuijaukseen narahtamisesta kirjoitinkin jo erikseen Ceutan retkestämme kertovassa jutussa.

Espanja Ceuta
Vehreää puistoa Ceutassa

Ruokaan meiltä meni yhteensä 640 euroa, eli alle 20 euroa per nuppi per päivä.
Espoossa ruokamenomme ovat ehkä aavistuksen tuota pienemmät silloin kun syömme enimmäkseen kotona.

Muutamaa ihan pientä matkamuistoa lukuunottamatta emme tehneet muita ostoksia yhtä Lassen hankkimaan pitkähihaista paitaa lukuunottamatta. Lämpimiä fleesepuseroita, joita olisi saanut alle 10 euron hintaan hetken harkitsimme, mutta kun ei niille kotona olisi ollut tarvetta, emme viitsineet niihin muutaman kylmemmän päivän takia investoida.

Albufeira vanha kaupunki Algarve

Albufeira vai Tavira?

Alkuperäinen ideamme viettää iso osa tammikuuta Algarvessa lähti ideasta tutustua alueeseen, josta puhutaan yhtenä suomalaisten eläkeläisten talvisena asuinalueena Espanjan Aurinkorannikon ohella.

Alueen kylistä valitsimme kaksi kodiksemme: Albufeiran ja Taviran – edellisen siksi, että se on iso ja tunnettu ja Taviran siksi, että se oli ihan toisella suunnalla rannikolla.
Algarven alueella vietettyjen viikkojen myötä opimme, että suomalaisia on erityisesti Quarteirassa, Portimaossa ja Vilamourassa. Albufeirassa emme suomea edes kuulleet, Tavirassa kuulimme jonkin verran ja juttelimmekin yhden suomalaispariskunnan kanssa.

Albufeiran rannat olivat hienoja ja ihan erityisesti auringonlaskunäkymät merelle. Albufeirassa korkeuserot ovat melko suuria, joten se tarjoaa mukavasti mäkitreeniä!
Keskustan kaupunkikuva oli mielestämme jotenkin rähjäinen, etenkin vanhassa kaupungissa ja kaduille laajalti levittyvät turistirihkamaa myyvät kaupat muistuttavat siitä, että tämä on turistirysä, vaikkakin hiljainen sellainen.

Tavira Gilao-joki Algarve
Gilao-joki Tavirassa

Tavira asettuu Gilao-joen molemmille rannoille ja meri huuhtelee vasta sen edustalla sijaitsevan Taviran saaren rantoja. Kaupunkikuvaltaan Tavira oli mielestämme kauniimpi ja siistimpi, jotenkin ”tasokkaampi”. Maastoltaan Taviran alue on tasaista, joten esimerkiksi pyöräretket onnistuvat hyvin. Myös ruokakaupat ja iso ostoskeskus olivat ehkä lähempänä kaupungin keskustaa.

Jos näistä kahdesta pitäisi valita vaan yksi, valinta olisi vaikea. Albufeiran rannat ja auringonlaskut houkuttelisivat, mutta itse kylä ei niinkään. Luultavasti, jos Algarveen palaisimme, valitsisimme jonkun ihan uuden kylän, sillä niitähän alueella riittää!

Albufeira auringonlasku

 

Ceuta feature

Sateinen Ceuta ja huijari Algecirasissa

Tammikuinen matkamme Algarveen ja Espanjan Cadiziin ei eiliseen asti ollut sisältänyt minkäänlaisia maabongauselementtejä, millään laskutavalla. Portugalissa ja Espanjassa olimme molemmissa käyneet jo useamman kerran aikaisemmin, myös Andalusiassa (jossain järjestelmissä Espanjan maakunnat lasketaan erikseen). Mutta yksi aluepiste näiltä seuduilta oli vielä noudettavissa, Pirkolle, nimittäin Espanjalle Marokon rannikolla kuuluvasta Ceutasta saa TCC (Traveller’s Century Club) -pisteen. Ja niinpä uhrasimme yhden Cadiz-päivän retkelle Ceutaan.

Lähdimme matkaan aikaisin aamulla ja ajoimme vajaan 1,5 tunnin matkan Algecirasiin, josta lautat Ceutaan lähtevät. Lauttalippuja emme olleet ostaneet etukäteen, sillä lauttoja menee lähes joka tunti, ja matkaa Algecirasiin oli kuitenkin sen verran, että emme uskaltaneet ihan varmaksi arvioida saapumistamme satamaan.

Ceuta
Tähtäimessä Ceuta, kuva jo Ceutan puolelta, eli pääsimme sinne asti 🙂

Algecirasin valtavassa satamassa ajoimme muutaman ylimääräisen kierroksen liikenneympyröissä, mutta osuimme lopulta Puerto Continental Parking -paikoitustaloon. Kello oli 9:15 ja ajattelimme, että meillä olisi vielä pieni mahdollisuus ehtiä klo 9:30 lauttaan. Paikoitustalossa reipas nuori mies opasti meidät vapaalle paikalle ja kertoi paikoituksen maksavan 20 euroa. Suhtauduimme asiaan epäilevästi, olimmehan ottaneet sisäänajaessamme tavallisen paikoituslapun, jolla Suomessa ainakin paikoitus maksetaan jälkikäteen, mutta kaveri jankutti 20 euroa ja väitti, että lauttamatkustajien ei tarvitse paikoituksesta maksaa. Lopulta annoimme hänelle 20 euroa, vaikka jo setelistä luopuessani tiesin oikeastaan tehneeni virheen. No, se oli vaan 20 euroa. Ja meillä oli kiire lautalle.

Algecirasin satama

Seuraavaksi yritimme löytää paikoitustalosta ulos ja lautalle, mutta päädyimme vaan autokaistalle, ja kun emme ajatelleet autoa ottaa mukaan, eikä meillä ollut etukäteen ostettua lippua, niin piti löytää lipunmyynti. Autokaistan kaveri viittoili johonkin suuntaan, mutta kas, ”paikoitusystävämme” ilmestyi paikalle ”auttamaan” meitä lipunostossa. Lähdimme hänen perässään ulos paikoitustalosta ja ulos satama-alueelta (taas tiesin oikeastaan, että tämä menee nyt väärin) ja päädyimme pieneen matkatoimistoon (kaverin ystävän luultavasti) ja ostimme sitten kuitenkin menopaluuliput häneltä, ymmärtäen tässä vaiheessa, että emme enää ehdi 9:30 vaan 10:30 lauttaan. Ostettuja lippuja katsoessani totesin, että toimiston palkkio oli 10 euroa.  No, sekin oli ”vaan” 10 euroa.

Palatessamme läheiselle satama-alueelle huomasimme sitten oikeat lippumyymälät, josta liput olisi varmaan saanut maksamalla vain 2 x 64 euroa, mutta tehty mikä tehty. Tässä vaiheessa olimme jo huolissamme siitä, että saako ostamillamme lipuilla maihinnousukortit, mutta kelpasivat ne sentään, eli liput olivat sentään ihan oikeat. 10:30 lähtö oli FRS-yhtiön nopealla lautalla ja kohta olimme tuulisella merellä ihailemassa toisella puolen Algecirasin satamaa ja toisella puolella Gibraltaria. Edellisen kerran lähdimme Kristina Katarinalla Gibraltarilta Barcelonaan, ilta-auringossa, kannella kuohuvaa siemaillen, mutta tänään siis pienellä matkustajalautalla matkalla Afrikkaan.

Algeciras satama
Algecirasin satama ja oikeat lippumyymälät

Ceutaan tullessamme suhtauduimme jo skeptisesti kaikkeen, olimme päättäneet välttää taksiretkiä mahdollisesti myyvät ”huijarit” ja löysimmekin terminaalista turisti-infon ja saimme kaupungin kartan ja tiedon, että kävelemme helposti keskustaan ja jos haluaisimme tulla sieltä takaisin taksilla, niin matkan ei pitäisi maksaa yli 5 euroa. Ok, siis matkaan.

Rantakadulla oli useita lauttalippuja myyviä pieniä matkatoimistoja ja isoja eurooppalaisia liikkeitä kuten Lidl ja El Corte Ingles. Ohitimme ne ja jatkoimme linnoitusten ohi Plaza de Africalle. Pääkadun laidalla oli kaupungin ehkä ainoa hotelli ja sen päässä Plaza de Constitution, jonka jämerää patsasta katsoessamme äkkäsimme myös McDonaldsin ja totesimme, että vaikka tarkoitus oli viettää kaupungissa vain muutama tunti, niin pikaiselle lounaalle oli aikaa.

Ceuta Ceuta CeutaCeutaCeuta

Lounaan aikana tuulinen sää muuttui myös sateiseksi ja vaikka kävelimme vielä hetken kävelykatu Pase del Revelliniä ylös, niin totesimme, että tämä kaupunki taisi olla tässä ja palasimme pikkuhiljaa terminaaliin, vaikka tiesimmekin olevamme vähän ajoissa klo 15:00 lähtevää lauttaamme ajatellen.

CeutaCeuta Ceuta

Mutta hyvä, että olimme ajoissa, sillä sää oli huonontunut ja FRS:n klo 15:00 lautta oli peruutettu! Seuraava lähtisi klo 18:00, jos lähtisi. Pikainen tilannearviointi ja päädyimme ostamaan liput klo 14:45 lähtevään Trasmediterranean lauttaan, joka oli vähän isompi, ja kulki vaikka tuuli olikin noussut. Neuvottelimme myös FRS:n kanssa paluumatkan hyvittämisestä, sillä olimme, tyhmyyttämme näin tässä vaiheessa arvioiden, ostaneet menopaluuliput. He eivät kuitenkaan lippua voineet hyvittää, kun olimme sen matkatoimistosta ostaneet, mutta saimme sentään paperin, jolla todistivat lähdön olevan peruutettu.

Ceuta Ceuta

Trasmediterranean liput olivat halvemmat kuin FRS:n (51.20 euroa kahdelta luottokortilla maksettaessa) ja saimme niistä yli 60-vuotiaille tarkoitetun alennuksen, jota matkatoimisto ei meille aamulla ollut tarjonnut. Sigh.

Paluumatka Algecirasiin meni tiukasti laivan penkeissä istuen, infotaulujen vilkuttaessa punaisella monella kielellä, että pysykää istumassa, mutta ei iso laiva nyt ihan ylettömästi kovassa tuulessakaan hyppinyt, eli pääsimme sittenkin samana päivänä Algecirasiin.

Lautalla Ceuta - Algeciras

Algecirasissa oli vielä vuorossa vierailu matkatoimistossa hakemassa takaisin käyttämättömien paluulippujen hinta, jonka yllättäen lopulta saimme kuin saimmekin sittenkin takaisin. Ensimmäinen yritys englanniksi asiaa esittäen ei meinannut millään tuottaa toivottua tulosta, eli 64 euroa, mutta kielen vaihtaminen auttavaan ranskaan (ja laivayhtiön todistus peruutuksesta) toi lopulta rahat käteen.

Vielä parkkimaksun maksu automaattiin – eihän paikoitus tietenkään ollut laivamatkustajille ilmainen ja se maksoikin klo 9:15 – 16:45 väliltä vain 13.85 euroa ja pääsimme paluumatkalle. Tie ulos Algecirasin satamasta vaikutti ensin hurjan ruuhkaiselta, mutta onneksi pian selvisi, että vain rekat joutuivat jonottamaan tullitarkastukseen, henkilöautot pääsivät jatkamaan matkaa jonottamatta ja olimmekin sitten perillä, ”kotona” Cadizissa vielä valoisaan aikaan, vähän yli klo 18.

Ceutasta voinemme todeta, että sinne emme enää toista kertaa (Lasse kolmatta kertaa) päädy, mutta tulipahan nyt käytyä hakemassa sieltä Pirkon 159. TCC-piste. Ei siinä mitään, ihan mukavan näköinen pieni kaupunki se oli, mutta silti.

Ceutahan on viime aikoina ollut taas uutisissa myös pakolaiskysymyksen takia: Ceutalla on maaraja Marokon kanssa ja pakolaiset pyrkivät Eurooppaan, eli Ceutaan, kiipeämällä tuon aidan yli, mutta Ceutassa taitaa olla sen verran paljon poliiseja ja rajaviranomaisia, että sitä kautta ei helposti Eurooppaan tulla. Lyhyellä vierailullammekin kaupungissa näimme kymmeniä poliisia-autoja ja kadulla partioivia poliiseja.
Raja-aitaa emme viitsineet lähteä katsomaan, taksilla – eiväthän pakolaiset kuitenkaan mitään nähtävyyksiä ole, vaikke lehtikuviin ajoittain päätyvätkin.

Ceuta