Purjeveneellä Tallinnassa ja Saaristomerellä

Meriharakka 2005 Iirislahti

Artikkeli koottu 16.12.2020 useammasta alkuperäisestä lyhyestä jutusta.

Haukilahdesta Tallinnaan

Leppeitä tuulia ja helteitä. Aloitimme purjehtimalla lauantaina Tallinnaan. Meidän osaltamme lähtö oli tällä kertaa poikkeuksellisesti ihan kotisatamasta Iirislahdesta (Eero oli purjehtinut alkuviikosta Turusta Iirislahteen). Suomenlahden ylitys sujui rauhallisesti – Helsingin Matalallakin oli tuulesta melkein pulaa. Ja Piritassa oli täyttä – mutta Eerolla on loistava vainu löytää aina vielä yksi paikka. Sunnuntaina katsastimme Raatihuoneen torin tienoita “tavallisina” turisteina.

Sunnuntain ja maanantain vastainen yö kului merella välillä Tallinna-Hanko (80 mpk, aikaa kului 18 tuntia!). Hangossa syömässä ravintola Makasiinissa. Hangosta jatkoimme Vänön saarelle, jossa kävimme uimassakin.

Veneellä Piritassa
Veneellä Piritassa

Björkön luonnonsatamassa

Aamulla Vänössä matkasuunnitelmamme oli vähällä muuttua kun vieressämme laiturissa ollut iso moottorivene ajoi vahingossa ankkuriliinamme poikki ja ankkurimme (ja puolet liinasta) jäi Vänön lahden pohjaan. Ensimmäinen yritys ankkurin pelastamiseksi tehtiin katsastamalla lahtea naapurilta lainatulla jollalla – jos vaikka liina olisi noussut pintaan. Toinen yritys käsitti sukellusyrityksiä toiselta naapurilta lainattuja uimalaseja hyödyntäen, mutta näkyvyys lahdella oli olematon, eli ei tulosta vielä tästäkään. Sen jälkeen ystävällinen naapuriveneilijä rakensi ohuesta köydestä, uistimista ja vasarasta! “pitkänsiiman”, jolla hän naarasi lahtea – ja sai kun saikin saaliiksi ankkurimme! Tappion puolelle tapahtumasta jäi vain katkennut ankkuriliina (ja Sagan kipparille lahjoitettu konjakkipullo)- ja pääsimme jatkamaan matkaa “suunnitelmamme” mukaisesti.
Eli kryssimme Vänöstä Borstöhön, jossa söimme lounaan ja katsastimme Borstö Gumman. Ja sieltä jatkoimme Björkön luonnonsatamaan (lähellä Jurmoa), jossa on paitsi suojainen satamalahti myös puhdasvetinen järvi – ei haastetta saunavuoroista tällä saarella.

Björkön luonnonsatama
Björkön luonnonsatama

Pari päivää vastatuuleen

Yllättävä kyllä, vaikka reittivalintamme oli melko vapaa, niin päädyimme Vänön jälkeen ajamaan tarkoituksella vastatuuleen (SW). Piti nimittäin päästä testaamaan, että miten Vänössä naapuriin sattuneen kilpapurjehtijan ohjeilla maston taivuttaminen taaksepäin vaikutti veneen nousukulmaan (sen myötä että isopurjeen sai litteämmäksi) – ja vaikuttihan se!

Mastonhuipputakilaisissa veneissä esijännitystä tarvitaan vähemmän kuin osatakilaisissa veneissä, mutta näissäkin on tärkeää, että maston esijännitys on linjassa ison purjeen mastokaaren kanssa siten, että sekä isopurje että genua asettuvat mahdollisimman tasaisesti.

Björköstä päätimme vastatuulesta (taas, nyt NE) huolimatta jatkaa Kasnäsiin, kun tarvitsimme vettä ja sähköä – ja maistui se ravintolaruokakin taas välillä

Saaristomeren suosituimmat paikat?

Kasnäsistä jatkoimme matkaa Helsingholmenin saarelle. Rantautuessamme sinne jo n. klo 11 paikkojakin oli vielä valittavaksi asti Katsastimme saaren ja söimme savukalalounaan (saarelta ostettua ahventa ja lohta) – ja irroitimme köydet taas n. klo 13 maissa (jolloin paikat rannassa alkoivat jo täyttyä).
Helsingholmenista purjehdimme Gullkronaan, jossa ei myöskään ollut seurasta pulaa. Aina on tilaa vielä yhdelle periaatteella onnistuimme kuitenkin rantautumaan hetkeksi sinnekin n. klo 15 tienoilla, noin viimeiseen vapaaseen paikkaan. Saaristomerellä on näillä helteillä ja keskellä heinäkuuta ruuhkaa! Suosituimmat väylätkin tuovat mieleen moottoritien merellä, kun veneitä menee kumpaankin suuntaan niin paljon, että tuntuu, ettei karttaa tarvitsisi …
No, onneksi seuran saaressa (Svinö) on kivan väljää, kun monet ovat pitkillä kesälomapurjehduksilla, eikä suinkaan päivämatkan päässä Turusta.

Meriharakka Svinö
Meriharakka (oikea sellainen!) Svinössä

Svinö – taas kerran

Käytyämme välillä Turussa palasimme taas merelle – ja taas Svinöhön . Tällä kertaa matkassa mukana olivat nuoret ystävämme Satu ja Anssi, joista Sadulla oli hiukan purjehduskokemustakin aikaisemmilta reissuilta – ja hän oli innokas ohjaamaan venettö aina kun sen sallimme!

Onyttan

Kesän 2005 kuviin Saaristomereltä
Tämäkö se on, kesäloman syvin olemus – Onyttan, kalliosaari matkalla Pyytinkarille (kunhan ei oikaise Airismaan salmista vaan käy katsomassa Orhisaaren).
Pyytinkarilla oli sateisesta iltapäivästä huolimatta ainakin 15 venettä. Ja purjehdustaitojen kehittämisen kannalta kelit olivat mennen tullen mitä parhaat, genaakkeri ylös, puomilla tai ilman, genaakkeri alas, reivi päälle, reivi pois …

Onyttan
Onyttan

Lisää kuvia kesän 2005 purjehduksilta alla olevassa albumissa (klikkaa kuvaa)

2005 Tallinna ja TPS:n saaret

Tags from the story
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.