Minun matkani

Oma aika -lehden Minun matkani-juttusarjaa mukaillen – vaihteluna Färsaarista ja Kööpenhaminasta kertoville jutuille:

ENSIMMÄINEN MATKANI suuntautui Ruotsiin. Vietimme, äiti ja lapset, kesää Eckerössä ja teimme sieltä päivämatkan Kapellskäriin. Ruotsista ei jäänyt tuolta matkalta kovin paljoa mieleen, mutta laivamatkalta jäi – Ahvenanmeri oli kuoppainen ja me kaikki, lapset, tuolloin 9-, 7- ja 6-vuotiaat (minä vanhimpana) olimme muistaakseni paluumatkalla merisairaita.

MATKUSTAN mieheni Lassen kanssa. 80- ja 90-luvuilla tuli myös tehtyä työmatkoja Pohjoismaihin, Sveitsiin, Ranskaa ja Belgiaan, mutta nykyisin, tiukan rahan aikana, niitä osuu kohdalle harvemmin (eikä Kiina ja Intia työmatkakohteina oikein houkuttelekaan).

PARAS MATKANI – tai saako sanoa parhaat matkani – ovat olleet luontomatkoja: 50-vuotisjuhlieni kunniaksi Galapagokselle ja safarimatkat Afrikkaan, erityisesti Tansaniaan (Serengeti, Ngorongoro), mutta myös Krügerin luonnonpuistoon Etelä-Afrikassa ja Chobe-joelle Botswanassa ja Namibiassa.

YLLÄTYKSELLISIMPIÄ sattumuksia ovat olleet jääminen tuulen takia jumiin Golem Gradin saarelle Makedoniassa ja Makedonian poliisin pelastusoperaatio. Myös paluupurjehdus Visbystä Hankoon myrskyksi nousseella tuulella, isopurjeen haljetessa ja GPS-pisteiden hävitessä Hankoon sisään tullessamme on jäänyt mieleen.

MATKUSTIN VIIMEKSI Färsaarille ja Kööpenhaminaan. Kööpenhaminaan ties monennenko kerran – ja tuskin viimeistä kertaa.

MATKUSTAN SEURAAVAKSI Balkanille “keräämään” pisteet vielä puuttuvista Balkanin maista (Serbia, Kosovo) ja Bulgariasta.

UNELMAMATKANI on ollut matka maailman ympäri – ja sellainen on nyt jo hyvin vahvasti suunnitteilla tälle syksylle.

Ja siis tässä linkki kaimani (ja Maailmanmatkaaja-ystäväni) vastaavaan (mutta ihan oikeasti julkaistuun) juttuun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.