Lonely Planet Iran listaa kaksi huippuhotellia Isfahanissa, Kowsarin, jossa me asuimme ja Abbasi-hotellin. Oppaan mukaan emme ryhmänä voineet asua Abbasissa, sillä sen huoneet ovat kovin eritasoisia. Lonely Planetin mukaan huoneita on vanhalla ja uudella puolella ja veikkaisin, että olisi mahdollista varata isosta hotellista 15 huonetta kaikki jommalta kummalta puolelta. Kowsar on vähintäänkin hiukan nuhjuinen, aamiaisella on melkein vaikea löytää syötävää ja alakerran kaikki kaupat vetävät viimeisiään.
Kolmantena Isfahanin iltana halusimme vaihteeksi länsimaista ruokaa, vaikka monet nauttimistamme persialaisistakin aterioista ovat olleet oikein hyviä, esimerkiksi kana pähkinägranaattiomenakastikkeessa Shahrzad-ravintolassa, jota Lonely Planet väittää Isfahanin parhaaksi. Ja halusimme nauttia sen Abbasi-hotellin puutarhassa.
Matkaa hotellien välillä on vain runsas kilometri, joka taittui hyvin kävellen: vain katujen ylitykset ovat haasteellisia, mutta liimautumalla paikallisten vanaveteen sekin onnistuu. Autot eivät Iranissa anna jalankulkijalle tietä, ellei ole ihan pakko, eli ellet ole jo uskaltanut kävellä sen eteen.
Nautimme illallisemme Abbasin kauniisti valaistussa puutarhassa Isfahanin miellyttävästi viilenevässä illassa: päivällä olikin yli 30 astetta vielä syyskuun loppupuolellakin. Ilta on hieno – aina siihen asti kun tulee laskun maksun aika.
Olemme vaihtaneet euroja rialiksi pariinkin otteeseen paikallisoppaalta, joka tarjoaa rahanvaihtopalvelua bussimatkoillamme. Meillä on jonkin verran rialeja, ja ajattelemme, että voimmehan me vaihtaa niitä sitten lisää vaikka tuolla hotellilla, jos ne eivät riitä. Tai maksaa luottokortilla, onhan kyseessä kaupungin ykköshotelli.
Mutta, kas, luottokortilla ei voi maksaa täälläkään (kuten ei lähes missään Iranissa). Eikä hotellin respakaan vaihda rahaa. Vasta nyt opimme käytännössä, mitä täällä tarkoittaa virallinen vaihtokurssi ja katukurssi. Virallinen kurssi on niin huono, ettei sillä kukaan vaihda rahaa, joten hotellien ei virallisesti kannata edes tarjota valuutanvaihtoa. Yritän kysyä, että mitä nyt tehdään, kun ravintolalasku pitäisi saada maksettua? Ja saan vaivihkaan vihjeen, että joku hotellin aulan kaupoista saattaisi vaihtaa rahaa ja niin saankin sitten 10 euroa vaihdettua 350 000 rialiksi, joka on jokseenkin sama kurssi, kuin mihin paikallisoppaamme on euroja meille vaihtanut. Melkein voisi väittää, että Olympia-matkailijana olemme nyt eläneet liian helpoksi tehtyä elämää Iranissa jo useamman päivän, kun emme tätäkään asiaa rahanvaihdosta tienneet. No, loppu hyvin, kaikki hyvin.
Illallisen jälkeen viereinen kauniisti valaistu aukio kauppoineen houkuttelee ja päätämmekin ottaa takaisin toissapäivänä väliin jättämämme mattoesittelyn ja annamme kauppiaan houkutella meidät sisään liikkeeseensä. Vastaamme myös kyllä kysymykseen, että onko meillä aikaa lyhyeen esittelyyn ja istumme alas nauttimaan meille sopivasti näin illallisen jälkeen tarjottua teetä ja katsomaan eteemme toinen toisensa jälkeen leviäviä mattoja: villaa ja silkkiä, puuvilla- tai silkkiloimeen, turkkilaisilla kaksoissolmuilla tai persialaisilla yksinkertaisilla solmuilla. Näemme miten silkkimatot vaihtavat väriään kun ne käännetään toiseen suuntaan ja opimme, että käyttömatoksi kannattaa valita villaa ja silkkiä sisältävä matto.
Annamme kauppiaan vielä hetken ymmärtää, että voisimme olla kiinnostuneita joistain vaaleasta matosta ja hetkessä eteemme leväytetään kolmen miehen voimin useita vaaleasävyisiä mattoja mainitsemassamme koossa (140 x 200 cm). Kysyn yhden hintaa: 2200 euroa. Kaupan seinällä on myös vaaleasävyinen perinteinen metsästysaiheinen kokosilkkinen matto: sen saisi hintaan 9000 euroa. Tosin kauppias melkein kieltäytyy myymästä sitä meille, sillä kuvio, vaikka se nyt viehättäisikin meitä, on liian levoton, silmämme tulisivat väsymään siinä ja lisäksi kuvio on vain yhteen suuntaan. Ok, ei siis tätä. Eikä kyllä sitä toistakaan, vaikka poikkeuksellisesti Iranissa, voisimme maksaa maton luottokortilla Dubaissa sijaitsevan sisarliikkeen ansiosta. Poistumme liikkeestä muunnellen hiukan totuutta sanoessamme, että jäämme miettimään asiaa.
Reitti takaisin omalle hotellillemme kulkee taas kuivuneen joenuoman ylittävän kauniisti valaistun kivisillan yli. Ja taas vastaamme useammalle ystävälliselle kysyjälle, mistä tulemme ja mitä pidämme Iranista. Ainakin iranilaiset saavat meidät tuntemaan itsemme tervetulleiksi heidän maahansa!
