Matkareittimme Iranissa on kulkenut Teheranista Isfahaniin ja sieltä edelleen Shirazin kaupunkiin. Teheraniin lensimme Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta ja samoin takaisin Shirazista. Iran on iso maa ja pelkän Teheranin näkeminen jättäisi kokemuksen tyngäksi. Toki maasta enemmänkin nähtävää tietysti löytyisi: 14 päivän ja sitä pidemmätkin kiertomatkat Iranissa ovat tavallisia, mutta ehtii sitä jo 10 päivässäkin näkemään hyvän otoksen tästä maasta.
Teheranin ja Isfahanin välillä nähtävää oli niin paljon, että runsaan 400 kilometrin päivästä tuli lähes 12 tunnin mittainen. Isfahanin ja Shirazin välillä pysähdyimme Izad Khastin vanhan karavaanireitin levähdyspaikalla: Jordanian Petran näköisiä kallioluolia, karavaanissa kulkijoiden käyttämä linnoituksen tapainen sisäpiha ja – vuohia!
Kallioluola-alueelle ei vielä ainakaan pääse kävelemään, eikä niihin ole vielä panostettu tutkimusmielessäkään, mutta mielenkiintoisen näköisiä ne ovat vähän kauempaakin katsottuna. Irankin on niitä alueita maailmassa, jossa historiaa on on niin paljon, että tutkittavaa on resursseihin nähden paljon.
Ryhmämme metsästää tästäkin pikkukylässä postimerkkejä, jotka ovat korkean inflaation takia kiven alla ja joiden hinta tuntuu nousevan päivä päivällä. Jotkut ovat tainneet saada jonkun merkin 23000 rialilla, mutta loppumatkasta niistä maksetaan jopa 45000 rialia, eli yli euron.
Lounaspysähdyksellä ruokavaihtoehdot ovat vakiot: jauhelihakebab tai kanankoipi. Juomaksi on tarjolla valikoima alkoholittomia hedelmänmakuisia oluita tai paikallista kokista. Kaupungeissa myös oikeaa kokista, jopa Cola Zeroa.
WC:ssä käynti vetreyttää bussissa ehkä kangistuneet reisilihakset: vessat ovat reikä lattiassa -mallisia (paitsi hotellihuoneissa).
Ennen Shirazia pysähdymme vielä Pasargadaissa Kyyroksen haudalla.
Kuulemma Persian viimeinen shaahi oli jo katsellut itselleen sopivaa hautapaikkaa tämän Persian imperiumin perustajan haudan läheisyyteen, mutta vallankumous päätti toisin.
Tienvarsikahviloita ei Iranissa vielä juuri ole, joten teemme matkaa kuin saksalaiset: taukopaikalla bussinkuljettajamme tarjoaa keittämään sä teetä ja kahvia ja mitä herkullisimpia pikkuleipiä: ne taitavat kuitenkin olla jostain matkan varren leipomosta, eivät sentään bussissa leivottuja!
Tiet Iranissa ovat hyväkuntoisia, ainakin nämä isommat tiet isojen kaupunkien välillä. Silloin tällöin, isompiin kaupunkeihin tultaessa ja niistä poistuttaessa on tarkistuspisteitä, joilla kuljettajamme käy esittämässä auton ja omat paperinsa ja matkustajalistan. Jonkun kerran poliisi tulee sisälle autoonkin meitä katsomaan. Pitemmillä matkoilla olemme tulkinneet bussin yksityiseksi tilaksi ja naisetkin ovat saaneet halutessaan riisua huivinsa ja jakkunsa, mutta aina tarkastuspisteen lähestyessä paikallisoppaamme pyytää meitä pukeutumaan: hilpeää, melkein.
Matkamme Isfahanista Shiraziin kesti vain 9 tuntia ja saavumme kaupunkiin illalla, kaupunkilaisten alkaessa jo kerääntyä Koraaniportille viettämään iltaa.
On kyllä tosi mielenkiintoista seurata reissuanne! Tuntuuko olo turvalliselta? Ja miten ihan tavallinen kansa suhtautuu ryhmäänne, tuijottaako tms.? Voisin kuvitella, että siellä ei liiaksi asti näy turistibusseja, ainakaan ihan joka paikassa.
Kiitos kommentistasi Ansku!
Kiireisen aikataulun ja hiukan heikkojen nettiyhteyksien takia on jäänyt kommentteihin vastaaminen hetkeksi, mutta siis, ihan turvalliselta tuntui koko ajan ja kansa oli todella ystävällistä ja avuliasta. Hiukan välillä oli sellainen olo, että me olimme se nähtävyys, kun jotain paikkaa kävimme katsomassa, mutta ihan mukavalla tavalla kuitenkin!