Tiina-kirjat

10 asiaa meistä

Blogeissa panostetaan taas näinä viikkoina bloggaajien esittelyyn.
Blogien takana kun kuitenkin aina on ihminen (tai pari) ja sanotaan, ainakin, että lukijat haluavat lukea matkablogeistakin paitsi juttuja maailmalta myös bloggaajista.

Joten tässä, 10 faktaa meistä. Asioita, joita et ehkä meistä tiennyt. Ihan satunnaisessa järjestyksessä. Et, jos tunnet meidät vain blogista, vaikka sitten yli 10 vuoden ajalta.

KY Exit Turussa

Tapasimme täällä. Elokuussa. Ikuisuus sitten.

ABC-saaret

En varmaan koskaan pääse Aruballe enkä Curacaolle, sillä Lasse on jo käynyt niillä, ja nyttemmin matkustamme työmatkoja lukuunottamatta yhdessä (ja joskus niilläkin). Bonairella juhlimme 50-vuotissyntymäpäivääni matkalla Ecuadoriin ja Galapagos-saarille.

Bonairella
Bonaire syyskuussa 2006

Latina ja muut kielet

Teoriassa osaan myös latinaa. Ainakin osasin kirjoittaessani lyhyen latinan ylioppilaskirjoituksissa kauan sitten.
Molemmat selviämme englannilla ja ruotsilla. Espanjaksikin saattavat yksinkertaisimmat asiat hoitua. Vain minä osaan meistä vähän ranskaakin. Lasse opiskeli koulussa kauan sitten saksaa, mutta eipä sitä juuri ole tullut käytettyä.

Taide

Pidämme taidesuuntina impressionisteista ja erityisesti pointillismista. Kotona lempitauluni on Yrjö Saarisen Kevätpuro.

Yrjö Saarinen Kevätpuro
Yrjö Saarinen Kevätpuro

Kahvi ja tee

Vain Lasse juo meistä kahvia, mutta käymme silti parhaimmillaan monta kertaa päivässä keskustelun siitä, että kuka keittäisi kahvia, siis Lasselle 🙂

Linnut

Siitä huolimatta, että olen lintuharrastajan tytär, tunnistan suomalaisista lintulajeista ehkä korkeintaan 30-40. Kotonamme on koristelintuja metallista, lasista, paperimassasta tai kankaasta ehkä melkein yhtä monta.

Lammin Ormajärvellä
Lintuharrastajaisäni Ormajärven rannalla, Lammilla

Ruokaostokset

Nyttemmin Lasse hoitaa meillä lähes kaikki ruokaostokset ja niinä harvoina kertoina kun käymme kaupassa yhdessä, niin hän väittää minun vain hidastavan hommaa: minä kuulemma päädyn vaan haahuilemaan siellä.

Hamsterit

Meillä on, avo- ja avioparina, siis aikuisena, ollut useita hamstereita, syyrialaisia. Kuitenkin vaan yksi kerrallaan, Lassen mielestä raja meni siinä. (Tosin kyllä Lassekin niille joskus tapasi leperrellä, vaikkei sitä tunnustakaan, helpolla.)

Hamsterimme Basel
Hamsterimme Basel

Hamsterin nahkaOlen käynyt myös eläinten nylkemiskurssin ja nylkenyt mm. hamsterin!

Tosin siitä on jokunen vuosi jo aikaa …

 

Tiina-kirjat

Vaikkakin etenkin viime vuosina olen pyrkinyt karsimaan myös kirjoja, kuten vaikka lahjoittamalla joitakin matkakirjoja Travel Bloggers Give Back -tapahtumaan matkamessuille. Ihan kaikista kirjoista en kuitenkaan luovu, en esimerkiksi täydellisestä kokoelmasta Tiina-kirjoja, lapsuuteni suosikista. Minulla on myös DVD:llä aikoinaan televisioista tullut Tiina-kirjojen tiimoilta tehty sarja.

Sukuni vanhin

Isäni kuoli jo lähes 20 vuotta sitten. Äitini oli kuollut jo 80-luvun alussa. Oudoin asia sukunsa vanhimmaksi joutuessaan oli ottaa vastuulleen suvun hautapaikat ja niihin liittyvät sopimukset. Sittemmin olen jo paneutunut hiukan sukututkimukseenkin ja yhteisessä sukupuussamme MyHeritage -ohjelmistossa on tätä nykyä 355 henkilöä vanhimmasta syntymävuodesta 1516 uusimpaan 2013 (sisarenpoikani esikoinen).

28 kommenttia artikkeliin ”10 asiaa meistä

  1. Täällä toinen Tiina-fani. Myös minulta löytyy jostain varaston perukoilta koko sarja. 🙂 Aivan huipputyyppi, nuoruuteni suosikki! 🙂

  2. Minäkin luin pikkutyttönä Tiina-kirjoja, mutta vielä enemmän rakastin Lottia! Siellä kun oli se ihana Paul…
    Minä olen käynyt muuten Aruballa ja Curacaolla, mutten koskaan Bonairella. Tykästyin tosi paljon sekä A- että C-saareen, mutta en tiedä, tuleeko koskaan lähdettyä B:lle. Jotenkin tuntuu, etä se on niin pieni, että se olisi pitänyt tajuta yhdistää joko Arubaan tai Curacaoon. Ja nyt kyllä harmittaa, etten tajunnut.

    1. Kiitos! Tuo on vähän hankalaa – jotenkin aina olisi kiva yhdistää johonkin matkaan niitä muita lähellä olevia kohteita, mutta sitten aika loppuu kuitenkin kesken, lyhyimmilläänkin saarihyppelyyn menee kuitenkin vähintään päivä pari.

  3. Hauskoja paljastuksia 🙂

    Pakko paljastaa tässä, että minäkin olen nylkenyt eläimiä. Yläasteella oli vapaaehtoinen biologiakerho, jossa olin totta kai mukana. Kerhoa piti meidän oma bilsamaikka ja yhdellä kerralla hän toi valkoisia hiiriä, joita sitten preparoimme opetelleen niiden sisuskaluja. Toki niiltä myös nyljättiin nahat. Kaverini parkitsi myös hiirensä nahan ja teki siitä kirjanmerkin. Saimme myös yhdessä opettajan kanssa preparoida auton alle jääneen kissan. Minusta tämä oli äärimmäisen mielenkiintoista ja opettavaista. Kavereistani olin varmaan verenhimoinen Dracula kun tein tällaista. Saisiko tätä harrastaa nykyään kouluissa… 🙂

    1. Kiitos Marjo! Tuo kissa on kyllä isompi kuin yksikään minun aikanani käsittelemä otus 🙂

  4. Mukavia paljastuksia. Tämäkin 90-luvun kasvatti oli lapsena aikamoinen Tiina-hullu – kunnes tuli Harry Potter ja syrjäytti Tiinat lempikirjojen paikalta. 🙂 Olen kanssa preparoinut laboratoriohiirtä biologiaa opiskellessani. Muistan varmaan ikuisesti miten pitelin sen pikkuruista virtsarakkopalloa pinseteissäni, yh…

    1. Kiitos! Tämähän on suositumpi “harrastus” kuin olin kuvitellutkaan, tämä eläinten avaaminen.

  5. Tosi symppis postaus ja kiva lukea, kun oon vasta hiljattain tullut blogiin mukaan. Lasselle tiedoksi, että voihan niihin ABC-maihin lähteä uudestaankin 🙂 Jos me matkustettaisiin aina vaan maihin, jossa mies ei ole käynyt, jäisi miulta puoli maapalloa näkemättä! 🙂 Ai kamala oot nylkenyt hamsterin!! Täällä toinen hamsterien rakastaja. Meillä oli Suomessa asuessa hamsteri. Rohan ei ollut koskaan nähnyt hamsteria ennen sitä, Australiassa niitä ei saa lemmikeiksi.

    1. Kiitos Anna! Pitääpä vinkata Lasselle Arubaa ja Curacaoa kohteeksi. Tosin ehkä nopeammin päädymme Ceutaan, joka TCC-alueena puuttuu minulta, muttei Lasselta.

  6. Näitä on aina hauska lukea. Minua aina kiinnostaa myös ihminen/ihmiset blogin takana. Minäkin olen lukenut varmaan kaikki Tiina kirjat lapsena. Ja myös kaikki Neiti etsivät ja Merjan Jalon heppakirjat ja ja 😀

    1. Kiitos! Tiina-kirjoilla tuntuu olevan laaja fanijoukko meissä blogimaailmassakin “liikkuvissa”.

  7. Täällä myös yksi Tiina-fani! Muutama kirja löytyy meiltä edelleen, mutta tuo seuraava sukupolvi ei ole lämmennyt niille ollenkaan. Pitäisi kuulemma olla mysteerejä, taikuutta ja kaikkea jännää 🙂

    1. Kiitos Ansku! Taitavat niin kirjat kuin pelit ja muutkin lelut sentään jossain määrin vaihtua vuosikymmenestä toiseen.

  8. Olen samaa mieltä, välillä on tosi kiva lukea tällaisia postauksia myös bloggaajasta. Symppis tuo sinun vanha kuvasi, menneiden vuosikymmenten kuvissa on jotenkin ihan omanlaisensa, kiehtova tunnelma. Syyrialainen hamsteri kuulostaa myös eksoottiselta :D. Ja 30-40 lintulajia on muuten aika paljon, itse tuskin lopulta osaisin kovinkaan montaa tunnistaa.

    1. Kiitos Mirka! Olen ollut kovin tyytyväinen itseeni, näiden valokuvien osalta, että sain muutama vuosi sitten kaikki valokuvat, vanhempieni kuvat mukaanlukien koko viime vuosisadalta skannattua tai skannautettua (osa dioista), nyt niitä löytää helposti aiheeseen kuin aiheeseen.

  9. 30-40 lintulajia on varmasti enemmän kuin mitä monet muut pystyvät määrittämään. Myös minulla on lintuaihetta kotona, lähinnä tietysti ankkoja eri muodoissaan, mutta myös pehmotukaani ja tukaanikoriste.

  10. Ah, Tiina-kirjat! Sain äidiltäni joskus lahjaksi täyden kokoelman kyseistä kirjasarjaa. Ahmin ne hetkessä kannesta kanteen. Nyttemmin olen niistä luopunut jo, mutta olispa aika nostalgista lukea ne uudelleen. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.