Sidi Bou Saidiin, Karthagoon ja Tunisiin suuntautuvan pitkän päiväretken jälkeen päätämme lomailla päivän verran. Viihdymme kuitenkin hotellilla hienoista puitteista huolimatta vaan aamupäivän ja päätämme suunnata läheiseen pienvenesatamaan, Port El Kantaouihin.
Takseista Tunisiassa
Oppaamme mukaan sinne pääsisi taksilla 5-10 dinaarin hintaan. Olemmekin jo Soussessa käyttäneet takseja kaikilla vähänkin pitemmillä matkoilla, sillä pari dinaaria (n. 60 senttiä) ei ole suomalaiselle mitään, mutta 400-600 dinaarin keskimääräisellä kuukausipalkalla elävälle tunisialaiselle tietysti jo jotain.
Kuten aikaisemminkin käyttämissämme takseissa tässäkin mittari menee kyselemättä päälle, mutta toteamme sen pyörivän kyllä aikaisempaa nopeammin. Tästäkin meitä oli varoitettu, yötaksa on päivätaksaa korkeampi, mutta joskus, ihan vahingossa tietysti, yötaksa saattaa raksuttaa päivälläkin. Pyydämme arviota matkan hinnasta ja kas, mittari alkaa taas raksuttaa hitaammin – ja päätyy 7 dinaariin, kuten pitikin.
Turistinen Port El Kantaoui
Port El Kantaoui on ainakin sataman liepeillä puhtaasti turistikylä, siisti ja kaunis sellainen. Satamaan vievän reitin varrella on matkamuistomyymälöitä, ravintoloita ja valuutanvaihtopisteitä. Satama-altaan reunalla on lukuisia katamariineja, hassuja värikkäitä lasipohja-aluksia ja useita merirosvoaluksia – kaikki valmiina viemään turistin hetkeksi merelle: 15 dinaaria, puoli tuntia, 10 dinaaria! Emme kuitenkaan halua merelle, sillä meri täällä on vaan merta, rannan edustalla ei ole saaria tai mitään muutakaan mielestämme erityisen mielenkiintoista.
Vähän pitemmälle päästyämme löydämme vilahduksia ehkä jotenkin autenttisemmastakin Port El Kantaouista – onhan täällä oikeitakin kalastusaluksia ja laiturin reunusta täynnä verkkokasoja. Samoin turistiretkiä tarjoavien katamariinien takaa löytyy myös ihan tavallisia purje- ja moottoriveneitä. Ainakin osassa niistä on Saksan lippu – ehkä Välimeren eteläranta on sopivan mukavaa aluetta myös tammikuussa.
Sataman suulla on merivartiostoasemakin ja punavalkoinen merivartioston alus jopa liikkeessä.
Ravintolan valinnan vaikeus
Port El Kantaoui taitaa olla saksalaisten suosimaa aluetta, sillä tyhjien ravintoloiden henkilökunta yrittää houkutella meitä sisään useimmiten saksaksi. Jos tunnustamme olevamme suomalaisia, tulee vastauksena Terve! Terve! – jonkun pitäisi kertoa näille, ettei ainakaan kaikille turisteille tuo Terve! Terve! ole positiivinen asia. Meistä olisi mukavampaa kuulla tervehdys heidän omalla kielellään.
Sataman pohjukan ravintolassa on sentään kourallinen ihmisiä, joten mekin päätämme antaa rahamme sille ja tilaamme pienen lounaan. Vaikea asia tämä ravintoloiden suosio: liian täysi ravintola mahdollisine pitkine jonoineen ja tarjoiluaikoineen ei houkuttele, mutta ei myöskään ihan tyhjä.
Talvisen hiljaista
Ravintoloiden reunustaman satama-altaan takana nousevat Port El Kantadoun hotellit ja ehkä osittain myös asuintalot. Ehkä osa saksalaisista asuu täällä pitempään, ehkä koko talven. Ainakin täällä olisi hiljaista ja rauhallista ja kuitenkin palveluita.
Vähän pohjoisempana tässä samassa kylässä, ei ihan tälle satama-alueelle, iskivät terroristit vuonna 2015. Ehkä siellä on vielä hiljaisempaa.
Olemme ensimmäistä kertaa Tunisiassa, joten on vähän vaikea arvioida, että onko kaikkialla, pääkaupunki Tunisia lukuunottamatta, vallitseva autius vaan tammikuuta vai eivätkö turistit vieläkään ole palanneet näille rannoille. Luultavasti osittain jälkimmäinen, sillä suljettuja hotelleja ja keskeneräiseksi jääneitä isoja rakennustyömaita on runsaasti.
Viiniä ja valuuttaa
Paluumatkalla satamasta pieneen kylään käytämme vielä hetken aikaa alkoholimyymälän etsimiseen. Toki hotelliltamme saisi alkoholia, mutta haluamme selvittää miten alkoholia tässä maassa voisi ostaa. Soussen seudulla ilmeisesti ainakin Magasin Generalin (MG:n) yhteydessä olevista ”Alkoista” ja kolme kertaa ohjeita kysyttyämme löydämmekin supermarketin sivuhuoneessa sijaitsevan ”Alkon”. Port El Kantadoun ainoan. Kuulemma Soussessakin sellainen on, mutta emme lähteneet selvittämään missä se ainokainen sijaitsee. Ostamme paikallista Macon-merkkistä viiniä, jota on meille kehuttu. Thibarine-taatelilikööriä myydään vaan sen verran isoissa pulloissa, että jätämme sen lentokentän varaan – ja sitä paitsi, ensin sitä pitäisi ehtiä edes maistamaan!
Poikkeamme myös vielä vaihtamassa valuuttaa – Tunisiassa vierailevan turistin lähes jokapäiväinen tehtävä, sillä suljettua valuuttaa ei saa vaihdettua takaisin euroiksi (paitsi ehkä jossain yhdessä pisteessä lentokentällä), joten on järkevää vaihtaa sitä pienissä erissä, vaikka päivittäin. Valuutanvaihtokuititkin on kuulemma hyvä säilyttää, ainakin joitakin niistä, jos kuitenkin päätyisi yrittämään dinaarien vaihtoa takaisin euroiksi. Tyypillinen päiväkulutuksemme, sisältäen yhden aterian, muutaman juoman, ehkä yhden nähtävyyden ja pari taksia, on ollut 20 euroa, eli vajaalla 60 dinaarilla olemme pärjänneet hyvin.
Kovin nostalgisia tunnelmia herätti minussa moni kuva tässä postauksessa. Ja hillitön matkakuume Tunisiaan. :D Meidän hotellimme oli noilla nurkilla, toki en voi tarkasti muistaa miten pitkä oli tuohon satamaan, mutta joka päivä siellä muistaakseni pyörimme.
Tosi mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa.
Kiitos Virpi! Tunisiassa tosiaan monet ovat käyneet silloin kun sinne järjestettiin paljon pakettimatkoja – ja nythän niitä taas järjestetään, eli siitä vaan muistoja kertaamaan vaikka Port El Kantaouihin!