Kaupallinen yhteistyö Visit Tampere
Muutama vuosi sitten teimme lounasristeilyn Laukontorilta Pyhäjärvelle ja näimme Pispalan rannat ja rinteet Hopealinjan lounaspöydästä. Totesimme tuolloin melkein yhteen ääneen, että ensi kerralla käymme tuolla! Sillä kertaa olimme jo sopineet olevamme illalla jo Mäntässä, joten aikataulumme ei joustanut Pispalan retken vertaa.
Tällä kertaa panostimme siis Pispalaan.
Aloitimme Cafe Pispalan brunssilla, josta jo kerroinkin ja jatkoimme sen jälkeen Drama On The Road -matkablogia (linkki poistettu blogin poistuttua nettiavaruuteen) kirjoittavan Helin kanssa Pispalaan tutustumista.
Portaita ja lisää portaita
Ihan näin kevyesti tyyliin ”jatkoimme sen jälkeen” siirtyminen brunssilta kävelyretkeen ei toteutunut, sillä Pispala on harju, jota pidetään jopa maailman korkeimpana soraharjuna. Harju kohoaa 82 metriä Pyhäjärven tasosta ja 64 metriä Näsijärveltä. Matkasimme aamulla Nyssellä Kalevasta Pispalaan, Rajaportin saunan pysäkille ja aloitimme päivämme kiipeämällä ensin portaat ylös harjulla ja sitten toiset portaat alas Pispalankadulle.
Brunssin jälkeen sama reitti takaisin, eli vajaat 300 askelmaa ylös Pispalan portaita ja toiset alas takaisin Rajaportin saunalle, sillä olimme sopineet tapaavamme Helin saunalla, heh.
Tuo vajaat 300 tulee siitä, että Pispalan portaita on kuulemma 310, mutta Pispankatu ei ole ihan portaiden alapäässä. Näitä portaita pitkin kuulemma tamperelaiset jääkiekkojoukkueetkin treenaavat.
Tamperelainen runoiluakin harrastava matkaystävämme on runoillut myös kotikaupungistaan ja juuri Pispalan portaista tähän tapaan:
Pispalan portaita nousta jos jaksaa,
upea näkymä vaivankin maksaa.
Paljon on tehtaita, monia puistoja,
joille voi rakentaa omia muistoja.
Rajaportin saunakin olisi toki ollut näkemisen ja kokemisen arvoinen, mutta lauantaina aamupäivällä sauna ei vielä ollut auki, emmekä muutenkaan oikein ole saunaihmisiä. Mutta jos olet, niin harkitse saunomista juuri täällä. Heli kertoi, että saunassa on vanhanaikaiset kiviset lauteet, jotka kalkitaan uudelleen säännöllisin väliajoin, eli elämys on ilmeisesti ihan toista luokkaa kuin kerros- tai rivitalosaunassa.
Pyykkimettän puisto
Takaisin harjulle kiivettyämme pidimme ensimmäisen valokuvaustauon Pyykkimettän puistossa, joka on Pispalan korkein kohta ja josta on upeat näkymät Pyhäjärvelle. Punavalkoinen talo, on kuulemma Tampereen kuvatuin talo! Saattaa hyvin ollakin, sillä sattumalta huomasimme samana päivänä kun itse kuljimme Pispalanharjulla, että näkymä Pyykkimettältä Pyhäjärvelle ja tämä punavalkoinen talo oli päätynyt Helsingin Sanomien kanteen Tampereen seudun matkailualan toimijoiden yhteismainoksena.
Lauri Viita
Seuraava kohteemme on Lauri Viidan lapsuudenkoti. Emme pistäydy museossa, mutta onhan se kiva tietää, että näissä maisemissa runoilija, kirjailija ja kirvesmies Lauri Viita on elänyt, näistä maisemista on syntynyt romaani Moreeni ja runokokoelma Betonimylläri, joka sai kirvesmiehen jättämään kirveensä.
Mutta Pispala on enimmäkseen ihan muuta kuin ”kohteita” – se on elävä kaupunginosa, jossa jokainen talo on erilainen ja nyttemmin myös jossain määrin eri ajankohdilta. Vanhat, alkuperäistä Pispalaa edustavat talot ovat suojelukohteita ja niitä saa remontoida vaan sisäpuolelta. Mutta siellä täällä on uusiakin taloja, jotka kuitenkin asettuvat sulassa sovussa saman kadun varrelle samalle harjulle. Jos Pispala aikoinaan oli työläiskaupunginosa, niin nyttemmin talon hankkiminen Pispalasta vaatii jo vähintäänkin kohtuulliset tulot.
Uittotunneli
Olemme kävelleet Pispalanharjua alaspäin, huomaamattomasti, ja päätyneet jo Tahmelan ja kohta Hyhkyn kaupunginosaa. Heli mainitsee Pispalan uittotunnelin, joka rakennettiin 1960-luvun lopulla ja jota pitkin oli tarkoitus uittaa puutavaraa nippuina Näsijärvestä Pyhäjärveen. Tähän käyttöön tunneli ei kuitenkaan koskaan päätynyt, ja se jäi käyttämättömäksi yli 40 vuodeksi. Vuonna 2013 se otettiin käyttöön kävely- ja pyöräilyväylänä ja onpa sen kautta kuljetettu veneitäkin.
Emme kuitenkaan tällä kertaa kävele uittotunnelia pitkin Näsijärven rantaan – palaamme sinne vasta illalla, autolla, ja nautimme iltapalaksi Lättypaarin letut Näsijärven rannalla.
Sen sijaan jatkamme Hyhkyn satamaan ja siitä edelleen Tahmelan rantaa pitkin takaisin Pispalan suuntaan.
Tahmelassa on yhteispuutarhoja, esimerkiksi Kurpitsatalon kaupunkiviljelyalue, joka tähän aikaan kesästä loistaa kaikissa väreissä, kuten rannan pienet veneetkin.
Juuri nämä rannat, nämä ruohikkoiselle rannalle ylös vedetyt lukuiset pienet veneet, innoittivat meidät tutustumaan Pispalaan. Näkymät olivat hienot Pyhäjärven selältäkin katsottuina, mutta kyllä kannatti jalkautuakin näihin maisemiin.
Lisää Pispalasta – ja mm. alueen ravintoloista – voit lukea vaikka Pispalassa koko ikänsä liikkuneen Tiina Johannan Pispala-jutusta.
Kuvat, joissa olemme molemmat, on ottanut Heli Rontu.
Vaikka olenkin paljon Tampereella viettänyt, niin Pispala on jäänyt jokeenkin tuntemattomaksi. No, täytyy seuraavalla vierailulla korjata tämä epäkohta.
Kiitos Mikko! Niin oli meilläkin, mutta tuo aikoinaan tehty risteily Pyhäjärvellä alleviivasi kyllä epäkohtaa sen verran selkeästi, että pakko korjata asia!
Monimuotoinen Pispala :-). Tänään juuri arvuuteltiin, että mikä Tampereen kaupunginosa on tulevaisuudessa trendipaikka :-)
Kiitos Mari! Olisiko Ranta-Tampella? Tosin vielä pitkälti rakennustyömaata :-)
Ihanasti olette kyllä päässeet täällä Tampereella touhuamaan kaikenlaista ja Helin opastuksella oli varmasti hyvä kulkea. :) Pispala on todellakin ihastuttava alue. Kiitos myös kovasti linkityksestä (vaikka linkki muutoksista huolimatta edelleen pitkä onkin, jatkan selvittelyä..)! :)
Kiitos Tiina! Opas on kyllä kiva etenkin jos ei viitsi/ehdi/jaksa perehtyä kaikkeen kunnolla etukäteen. Ja kiitos omasta jutustasi!
Hei! Nyt sain vihdoin korjattua tuon ongelman syötteeni pituuden suhteen ja nyt näyttää paremmalta. :) Kiitos vielä jaosta!
Hienoa, että sait homman kuntoon! Toivottavasti sen myötä yhä useampi innostuu ottamaan juttujasi osaksi omia juttujaan!
Olipas kiva artikkeli. Pispala on ihana! Nuorempana näissä maisemissa on tullut pyörittyä, mutta en ole käynyt harjulla aikoihin – haaveissa se kyllä on, että ehtisi viettää vähän enemmän aikaa kesäisellä Tampereella. Ja en kyllä ihmettele, että tuo on Tampereen kuvatuin talo, siinä määrin huikea maisema siellä taustalla :).
Kiitos Mirka! Pispalan harjulla ja rannoilla voisi tosiaan kuvitella viipyvänsä pitempäänkin.
Pispala tuli itsellekin tutuksi vasta hiljattain. Parikymppisenä alue ei jaksanut kiinnostaa, mutta nyt tuonne vie mielellään turisteja. Tuon Cafe Pispalan brunssin jälkeen ei paljon portaissa kipuaminen kyllä huvittaisi :)
Kiitos Sandra! ”Tuon Cafe Pispalan brunssin jälkeen ei paljon portaissa kipuaminen kyllä huvittaisi” – tai sitten voi yrittää motivoida, että sen jälkeen sitä porrastreeniä tarvitseekin :-)
Tänään sitten fillaroin Pyhäjärven rantaa kohden uittotunnelia ajatellen alun perin suorittavani Pyhäjärven maisemareitin, mutta ei siitä mitään tullut, koska eksyin. En paljon, mutta kuitenkin sen verta, että jouduin kantamaan fillaria portaissa. Olisi pitänyt ajaa sitä ylempää reittiä. Joka tapauksessa, kun näin kalasääksen Pyhäjärvellä, ajattelin, että tästä saattaisi tulla ekopinnapäivä ja päätinkin oikaista uittotunnelin kautta takaisin kotiin. Hyvä päätös, sillä Uittotunnelin kahvilalla oli kanadanhanhia ja sata ekolajia oli sillä kasassa. Rajaportissa olen ollut saunomassa monet kerrat, mutta Lauri Viidan museo on käymättä.
Tuli taas kesä Suomeen ja tunsin pakahtuvani Pispalan rinteillä, etenkin kun väärän reittivalinnan takia jouduin puskemaan niitä ylös vähän enemmän kuin mitä ensialkuun ajattelin.
Kiitos Stacy! Ei päästä helpolla näköjään Pispala, ei kävelijää eikä pyöräilijää. Mutta toisaalta se kyllä palkitseekin.
Hei!
Kiva ja monipuolinen kirjoitus kotikaupungistani.
Pieni korjaus kuitenkin, kaupunginosa on Hyhky, ei Hyhny…
Kiitos kommentistasi! Mukavaa jos pidit jutusta – korjaan tuon virheeni hetimmiten.