Kaupallinen yhteistyö: Helkama ja somessa.com
Ehkä huomasitkin jo Meriharakan Instagram-stooreista, että testasin viime viikolla sähköpyörää. Sain Helkama Ainotar -sähköpyörän lainaksi Helkaman Olarin liikkeestä ja pyöräilin sillä alkuviikosta ennen suurempia sateita kaikki asiointimatkani ja ajoin muutaman pitemmänkin pyörälenkin.
Olin jo pitemmän aikaa ollut vähintäänkin utelias sähköpyörän suhteen. Millaista sellaisella olisi ajaa? Olisiko pyörän käyttäminen vaikeaa? Miten paljon se auttaisi jyrkissä mäissä? Kulkeeko se polkemattakin? Miten kovaa sillä pääsee?
Helkama Ainotar valikoitui testipyöräkseni, koska halusin sähköavustuksen lisäksi mahdollisimman vähän muutoksia verrattuna omaan, jo vuosia vanhaan, 7-vaihteeseen Tunturi-pyörääni. Ainottaressakin oli 7 vaihdetta, jotka toimivat samaan tapaan kuin oman pyöräni vaihteet. Sen lisäksi sähköpyörässä on toinen setti ”vaihteita”, eli voit valita avustaako sähkömoottoria ajamista vähän, keskinkertaisesti tai paljon. Tavallaan siis vaihteita onkin 21!
Käytännössä lyhyehköillä matkoilla Etelä-Espoon maisemissa 7 perusvaihteesta tulin sähköpyörän kanssa käyttäneeksi lähinnä vaihteita 4-5 ja ”vaihtaminen” tapahtui enemmänkin sähköavustuksen tehoa vaihtamalla. Vastaus muuten kysymykseen ”Onko sähköpyörän käyttäminen vaikeaa?” on: ei ole. Ensimmäistäkään rivia manuaalista en tarvinnut, vain vinkin, että tuosta vasemmasta kahvasta avustustehoa ylös tai alas.
Sähköavustuksen vaatima akku on Helkama Ainotar -pyörässä sijoitettu tavaratelineen alle. Akun reunassa on pyörän virtakytkin ja valot, josta näkee, että pyörä on päällä. Sähköavustuksen säätimen näytöltä näkee akun lataustason ja pitkällekö se riittää valitulla avustuksella – pienimmällä avustuksella akku riittää täydellä latauksella yli 100 kilometriä, suurimmalla vähemmän, ehkä 50 kilometriä. Käytännössä jotain siltä väliltä, sillä ainakin minä päädyin vaihtamaan avustuksen tasoa aika useinkin. Akun voi ladata paikallaan, jos pyöräsuojassa/eteisessä/olohuoneessa on tilaa koko pyörälle, mutta sen voi myös irroittaa pyörästä latauksen ajaksi.
Kotikulmillani, vakioreiteilläni, on parissa kohdin vähän jyrkempiä ja pitempiä mäkiä, joista osan olen jopa tavannut kiertää reittivalinnoilla, mutta pitihän ne nyt sähköpyörällä testata ja totta, mäki kuin mäki, niin pyörä nousi kevyesti myös ylämäkeen. Oikein jyrkässä ylämäessä normaaliksikin vaihteeksi kannattaa kyllä sähköstä huolimatta valita 1-2.
Reitillä Puolarmaarin auringonkukkapelloilta Suomenojalle ja Rantaraitille osuu myös yksi pitkä, tylsäkin, suora pyörätiellä. Muita pyöräilijöitä tai kävelijöitä sattui olemaan liikkeellä vain vähän, joten pääsin turvallisesti kokeilemaan miten lujaa pyörälläni pääsee – ja pääsihän sillä. Sähköpyörän sähköinen avustus rajaa vauhdin 25 kilometriin tunnissa, mutta siihen pääsi helposti. Ei kuitenkaan polkematta, sillä sähköpyörähän ei liiku mihinkään ellei sitä polje.
Tuliko minusta sähköpyörän omistaja?
Muutaman päivän testin jälkeen oli aika palauttaa pyörä kauppaan – ja vastata, ainakin itselleen, kysymykseen hankkisinko sähköpyörän? Omalta osaltani vastaan, että (vielä?) ei ole sen aika.
Jos pyöräilisin vähänkin pitempää työmatkaa, niin sähköpyörä olisi luultavasti hyvä vaihtoehto, sillä jos raskaatkin mäet muuttuisivat kevyiksi, niin matkan taittaisi hikeentymättä, hyvällä ilmalla ihan työvaatteissa, eli pyörä kulkuneuvona ei automaattisesti tarkoittaisi tarvetta suihkulle ja vaihtovaatteille.
Samoin, jos haluaisin tehdä todella pitkiä pyöräretkiä tietty kohde mielessäni, niin sähköpyörä lisäisi luultavasti nykyisin pisimmillään noin 25-30 kilometrin pyöräretkiemme pituutta helposti vaikka 50 kilometriin. Mutta koska pyöräilemme lähinnä liikunnan vuoksi ja pitemmille retkille käytössämme on autokin, niin en ehkä (vielä?) tämänkään takia hankkisi sähköpyörää. Etenkään kun nykyinen pyöräni, vaikka vanha onkin, on edelleen hyvässä kunnossa.
Sähköpyöräilykin on kuitenkin liikuntaa, kuten vaikka lääkäri Pippa Laukka omasta sähköpyöräkokeilustaan toteaa. Sähköavustus mahdollistaa pyöräilyn aloittamisen huonokuntoisenakin tai vaikka tilanteessa, jossa polvet eivät kulumien tai vaikka polvileikkauksen jälkeen, eivät oikein kestä esimerkiksi juuri ylämäkien polkemista. Avustuksen määrää säätelemällä myös sähköpyöräily on juuri niin raskasta tai kevyttä liikuntaa kuin itse kukin haluaa.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että pyöränä sähköpyörä on raskas, eli akun latausta ei pidä päästää loppumaan! Sähköpyörän ajaminen tai jopa pelkkä pyörän siirtäminen on melkeinpä kertaluokkaa raskaampaa kuin tavallisen pyörän.
Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että nyt tiedän sähköpyörästä enemmän ja tiedän osaavani ajaakin sellaista.
Jos vaikka maailmalla tulisi vastaan tilanne, jossa tarjolla olisi kivoja pyöräretkimaisemia ja sähköpyöriä vuokralle, niin tarttuisin nyt ideaan helpommin!
Samaan tapaan olemme kesän mittaan jonkin verran skuuttailleet ihan vaan huviksemme kotinurkillamme ajatuksena, että jos joskus maailmalla skuutti tuntuisi kätevimmiltä tavalta liikkua, niin osaisimme jo käyttää sellaista.
Ainotar, Kaunotar vai SE10L?
Testaamani sähköpyörä oli siis Helkama e-Ainotar 7V 28″, jossa oli sekä jalka- että käsijarru. Pyörässä on vakiovarusteina runkolukko, etukori, seisontatuki ja akkukäyttöiset LED-valot. Pyörän hinta on luokkaa 2 300 euroa.
Testin perusteella, jos päätyisin sähköpyörän hankintaan, tutkisin ehkä kuitenkin vielä Helkaman sähköpyörämalliston vähän sporttisempia malleja, kuten vaikka Helkama e-Kaunotar 8V 28″, sillä pyöräilyni suuntautuu ehkä kuitenkin enemmän retki- kuin kaupunkipyöräilyyn. Helkama SE10L 10V 29″ -mallin näyttö olisi jo yhdistettävissä langattomasti älypuhelinsovelluksiin. Hmm … pitäisikö sittenkin harkita tätä?
Pitäytyisin joka tapauksessa laadukkaassa, mielellään kotimaisessa merkissä, sillä sen verran sähköpyörää omistamattomanakin olen päätynyt lukemaan juttuja siitä, miten halvan sähköpyörän kanssa voi tulla ongelmia niin akun kestävyyden kuin varaosienkin kanssa.
Sähköpyörän hankinnassa kannattaa myös muistaa, että sopivan mallin löydyttyä sitä voi nykyisin joutua odottamaan hetken, sillä pyörien kysyntä on melkein ylittänyt tarjonnan jo parin vuoden ajan – ehkä nyt olisi jo oikea aika valita pyörä ensi kesää ajatellen?
Kiitos postauksesta ja runsaasta tiedosta sähköpyörän suhteen. Olen sen hankintaa itsekin miettinyt, mutta päätynyt samaan kuin sinä: ei vielä. Mutta ehkäpä myöhemmin. Kyllähän ne ajan kuluessa kehittyvät vielä lisää ja ehkä halpenevatkin. Ja onkohan sähköpyörän hankinta sen akun vuoksi sitten kovinkaan ilmastoystävällistä?
Kiitos kommentistasi! Toki eri tilanteissa ja eri ihmisillä paras vaihtoehto on erilainen ja hyvä niin, että nykyisin tällainenkin vaihtoehto on. Ehkäpä meistä kumpikin vielä jonain vuonna liittyy sähköpyöräilijöiden joukkoon, vaikkei tosiaan ihan vielä.
Itse olen viimeaikoina ajellut maantiepyörällä, mutta sähköpyörä on kyllä tavallaan ollut mielessä. Kuitenkin, vaikka olen uutta pyörää hankkimassa, ei sähköpyörä ole todennäköisin vaihtoehto. Toisaalta, en ole sellaista koskaan koittanut, joten ehkä voisi olla fiksua koittaa sellaistakin ennen uuden pyörän ostoa.
Kiitos Mikko! Kokeilu oli kyllä tosi mielenkiintoinen, olin jopa ennen tätä yhteistyömahdollisuutta harkinnut muutenkin, että voisiko jostain lainata/vuokrata sähköpyörän päiväksi pariksi, että saisi käsityksen moisesta. Nyt sai!
Vielä ei ole aikeissa ollut hankkia sähköpyörää, ehkä jos olisi tarvetta työmatkoille, mutta nyt ei ole. En ole edes sellaista testannut, mutta kyllä niillä monet ajelevat.
Kiitos kommentistasi! Juu en minäkään, mutta uteloitti tuollaisen testaaminen ja nyt tiedän ainakin jollain tasolla, että mistä on kyse, mikä sitten joskus tulevaisuudesta tekee mahdollisesta ostopäätöksestä helpomman.
Minulla on edessä new bike day, mutta sähköavusteista en ole harkinnut juuri mainituista syistä. Se on hyvin, hyvin raskas, mikäli varaus loppuu. Espoosta tulee Mieleen youtuben vloggaaja Kampiapina, joka everestasi normipyörällä, joten jos minulla olisi käytössä sähköpyörä, ehkä yrittäisin everestauksen tapaista sillä? Everestaus tarkoittaa Mt. Everestin verran nousumetrejä. Silloin, tosin, yleensä Espoon kaltaisessa paikassa matka pitenee sellaiseksi, että akusta loppuu virta kesken kaiken. Sen takia hän ehkä everestasikin sähköttömällä pyörällä. Miksikäköhän tradipyörää kutsuu, kun sähköpyörät lyövät itsensä läpi. Minä ajoin sähkömaasturilla ylös Tampereen Takojankatua ja varmaan muistatkin, että nousu siinä on ihan kohtalainen. Sähkömaasturi kulki kuin unelma. Maastossa se varmaan toimiikin parhaiten, antaa sen tarvittavan voiman ja sitten voi keskittyä siihen tekniikkaan. Näinhän se on kävellessäkin polulla: katsotaan, ettei kenkä lipsahda ja jalansija pitää, voima löytyy kropasta ja tasapaino myös.
Kiitos Stacy asiantuntevista kommenteistasi! Tosiaan sähköpyörällä pitänee välttää viimeiseen asti tilannetta, että akun varaus loppuisi. Kyllä Espoostakin mäkiä löytyy, muttei tosiaan ihan tästä rannikolta, kovin isoja ainakaan.
Kivasti analysoitu sähköpyörän tarvetta. Täällä yksi sähköpyörän omistaja. Jo kolmatta vuotta. Itse tykkään hankinnasta. Se on avannut meille mahdollisuuksia retkeillä enemmän lähimaastossa ja saaristossa retkeilyyn (nim kotiovelta avautuu jo mahdollisuuksia). Huonoja puolia ovat akun kesto pitkällä matkalla, pitkä latausaika ja se, että pyörään ei paljoa saa tavaroista mukaan ajatellen, jos lähtee pidemmälle reissulle. Isoin plussa on kunnon kasvaminen polkiessa ja se, että ajellessa pyörällä luonto tulee paljon lähemmäs kuin autolla ajaessa….
Kiitos Sari! Tuota en tullut lyhyen testin aikana testaanneeksikaan, että kauanko akun lataus kestää – mutta ehkä siis pitempään kuin että sen saisi tarvittaessa lyhyellä tauolla kesken reissua ladattua.
En ole vielä päässyt kokeilemaan sähköpyörää, mutta hyvin avasit sen ominaisuuksia. Ja mainintasi sähköpyörän vuokraamisesta reissussa, ehdottomasti! Monessa paikkaa Euroopassa on hyvät pyörätiet, niin olisi kätevä sähköpyörällä kulkea ja ehtisi useampaan paikkaan! Ja nimenomaan ilman, että pitää sitten olla hikimärkänä :D
Kiitos Katariina! Näin mekin vähän ajattelimme, että juurikin reissussa tuo voisi joskus olla paikallaan, mutta siihen tutustuminen oli kiva tehdä näin kotikulmilla.
Keväällä tutkin sähköpyörien hintoja, mutta totesin ne turhan tyyriiksi. Ehkä eniten harmitti akun kestävyys, se pitäisi vaihtaa muutaman vuoden välein ja hinta 500e. Mieluummin matkustan sillä rahalla.
Kiitos Anna! Tuo akku tuntuu edelleen olevan ongelma monessa laitteessa, oli sitten kyse pyörästä, tietokoneesta tai puhelimesta. Kahdesta jälkimmäisestä olen joutunut viime vuosina uusimaan akun ennen kuin aika itse laitteista on jättänyt.
Kiitos Pirkko kirjoituksesta, itsellänikin olisi nyt aika hankkia kestävä sähköpyörä. Juuri viime lomalla pääsin testaamaan Helsingin lähistöllä sähkömaastopyörää paksuilla renkailla, ja olipa se mukava kokemus. Taidan kuitenkin hankkia vähän huokeamman hintaisen pyörän ihan kaupunkiajoa varten. Oletko sinä vielä hankkinut itsellesi sähköpyörää vai onko asia vieläkin harkinnassa?
Kiitos kommentistasi! En ole vieläkään hankkinut, sillä pyöräilen lähinnä liikunnan vuoksi, en säännöllistä työmatkapyöräilyä tms. Omalta osaltani ehkä voisin harkita sähköpyörää siinä vaiheessa kun ne ovat kehittyneet siten, että ne ovat noin saman painoisia kuin vaikka nykyiset ”mummopyörät”, eli akun loppuminenkaan ei saisi olla katastrofi vaan pyörä olisi kohtuullisesti ajettavissa niissäkin tilanteissa. Uskoisin, että lähivuosina tällaista kehitystä vielä tapahtuu.
Meillä olisi nyt viimein aika hankkia sähköpyörät mieheni kanssa. Nyt olenkin selvittelemässä, millaiset sähköpyörät sopii näin aloittelijoille. Kotimaiset merkit kyllä miellyttävät myös meitä, mutta saapa nähdä mihin sitä tässä pyörähankinnassa päädytäänkään.
Kiitos kommentistasi! Emme tosiaan sitten tulleet, toistaiseksi ainakaan, sähköpyöriä hankkineeksi, joten en osaa ottaa yhtään kantaa nykyisinkään markkinoilla olevaan malleihin.