Pyhän hampaan temppeli oli yksi Sri Lankan kierroksemme Unescon maailmanperintökohteista.
Kandy, pyhä kaupunki, on Sri Lankan toiseksi suurin kaupunki ja saarivaltion entinen pääkaupunki. Kaupungin tärkein nähtävyys on vanhan kuninkaallisen palatsin yhteydessä oleva temppeli, jossa tarinan mukaan säilytetään Buddhan hammasta.
Isossa kaupungissa paikoitus ei onnistunut ihan temppelin edustalle, joten kuljettajamme jätti meidät temppelin edustalle ja vei auton vähän kauemmaksi – jos parkkipaikkaa ei löytyisi kävelyetäisyydeltä, hän voisi taittaa matkan temppelille vaikka tuktukilla. Odotellessamme ihastelimme lukuisten kukkakojujen tarjontaa. Näistä kojuista ei kuitenkaan osteta kukkia kodin kaunistukseksi vaan viemisiksi Buddhalle.
Pienen hetken ajan kauhistelemme jonoja temppelin edustalla, mutta pian ymmärrämme, etteivät jonot temppeliin sentään ole näin pitkiä. Ihmiset jonottavat koronarokotuksiin.
Lopulta kuljettajammekin saapui takaisin aukiolle ja siirrymme temppelin alueelle. Itse temppeliin mentäessä täälläkin jätetään kengät temppelin ulkopuolella oleviin lokerikkoihin ja yritetään selvitä kuumista kivilaatoista paljain jaloin. Paikalliset erottuvat turisteista pukeutumisellaan – temppeliin pukeudutaan kokovalkoisiin vaatteisiin. Väriä tuovat ihmisten mukanaan tuomat kukat.
Pyhä hammas jää kukkameren taakse
Itse temppelissä liikutaan kuitenkin lähes jonoissa. Buddhan hammasta emme pääse näkemään, mutta näemme toisessa kerroksessa olevan seinämän, jonka takana hammas kuulemma on. Seinämän edustalla oleva tiski on temppelissä paikka, joka täyttyy ihmisten mukanaan tuomista kukkalahjoista.
Pyhäinjäännöksellä on kautta aikojen ollut tärkeä rooli, sillä on ajateltu, että se, jolla se on hallussaan, hallitsee maata.
Tarinan mukaan Buddha tuhkattiin 543 eKr ja jäännökset jaettiin kahdeksalle silloiselle kuningaskunnalle, joista kukin rakensi stupan, jossa jäännöksen osia säilytettiin. Tuhat vuotta myöhemmin prinsessa Hemamala toi Intian kanssa käydyn sodan yhteydessä hampaan Sri Lankan saarelle, hiuksiinsa kätkettynä. Aluksi hammasta säilytettiin Anuradhapurassa ja vuosien mittaan sen kävi myös Polonnaruwassa ja parissa muussakin kaupungissa päätyäkseen lopulta 1592 Kandyyn, jonne se on jäänyt, toistaiseksi.
Vuosittain Esala-kuussa, käytännössä siis joskus heinä-elokuussa, Kandyssä järjestetään vuosittain Kandy Esala Perahera festivaalit. Buddhalaisessa kulkueessa tuhannet tanssiat, muusikot ja norsut kiertävät kaupungilla kunnioittaen Buddhan pyhää hammasta. Pyhä hammas “osallistuukin” kuulemma kulkueeseen. Hämmästelin tätä hiukan oppaallemme, että jos kyseessä on tällainen keskeinen uskonnollinen relikti, niin miten sitä uskalletaan kuljettaa ympäri kaupunkia, mutta kuulemma sitä vartioidaan silloin(kin) riittävän hyvin.
Temppeli on myös ollut useampaankin kertaa hyökkäysten kohteena, myös nykyaikana. 1989 militanttijärjestö JVP yritti saada haltuunsa hampaan. Vuonna 1998 militanttijärjestö LTTE hyökkäsi temppeliin vahingoittaen myös samalla alueella sijaitsevan kuninkaallista palatsia.
Mountbatten Bungalow
Temppelivierailun jälkeen kävelemme Kandyn järven rantaa pitkin autolle ja jatkamme matkaa ylös kaupunkia ympäröiville kukkuloille. Matka hotellillemme, Mountbatten Bungalowille, kestää hetken, sillä tie kiemurtelee aina vaan ylemmäs ja ylemmäs. Mutta Mountbatten Bungalow on ehdottomasti jokaisen mutkan arvoinen. Toisen maailmansodan aikana Lordi Mountbattenin tukikohtanakin toiminut huvila on nykyisin tyylikäs hotelli, jota ympäröi viihtyisä puutarha. Uima-altaasta aukeaa näkymät teeviljelmille ja kauemmas Kandyn kaupunkiin. Nautimme illallisen pienen hotellin ravintolassa, jonka henkilökunta pyrkii täyttämään jokaisen toiveemme. Illallisen jälkeen pistäydymme vielä puutarhassa katsomassa Kandyn kaupungin valoja.
Seuraavana aamuna nautimme aamiaisen huvilan terassille. Valkoisiin pukeutunut hotellin työntekijä liikkuu aseen kanssa nurmikentällä ja ampuu silloin tällöin ilmaan. Apinat kirkuvat ja pakenevat ruohikolta puiden latvuksiin. Maailmalla jossain muistan hotellissa nähneen henkilön, jonka työnä, ainakin sillä hetkellä, oli hätistellä lintuja pois uima-altaalla. Tällä kertaa työtehtävänä on pitää apinat loitolla terassilla aamiaista syövistä vieraista.
Jos minun pitäisi nimetä matkamme kaunein hotelli, niin se olisi ehkä juurikin Mountbatten Bungalow Kandyssä. Aliya Sigiriyakin oli hieno, mutta sen hienous keskittyi isoon uima-altaaseen ja hotellin aulasta ja altaalta Sigiriyan leijonakalliolle aukeavaan näkymään, ilman näitä itse rakennukset olivat tavanomaisempia.
Minkä verran auto ja kuljettaja muuten maksoi ja miten se hinta määräytyi? Ilmeisesti auto ja kuljettaja oli hankittu Aktiv-Resorin kautta? Tuo Mountbatten Bungalow näyttää kyllä oikein viihtyisältä, kuinka monta huonetta hotellissa on?
Kiitos Mikko! Ostimme koko paketin Aktiv-Resorilta lennoista alkaen, mutta kevyt nettitutkimus antaisi arvion, että keskikokoinen auto tyyliin Toyota Axio, jollainen meillä oli 10 päivää käytössä, kustantaisi 50-75 dollaria per päivä + mahdolliset kuljettajan majoituskulut. Mahdolliset, sillä osa hotelleista kuulemma tarjoaa kuljettajan majoituksen. Lisäksi maksoimme kuljettajalle luokkaa 10 euroa päivä tippiä, sillä ainakin meidän kuljettajamme (paikoitellen myös oppaamme) oli mielestämme hyvä, kielitaitoinen, kohtelias, rauhallinen ja avulias.
En tullut laskeneeksi/kysyneeksi huoneiden määrää, mutta veikkaisin, että luokkaa 4-5 huonetta päärakennuksessa ja ehkä jokunen lisää päärakennuksen ympärillä olevissa rakennuksissa.
Maailmalla on tullut käytyä “muutamissa” uskonnollisissa kohteissa ja sitä on hieman alkanut pohtimaan että näitä sekä Jeesuksen että Buddhan reliikeistä eli pyhäinjäännöksistä saisi jo monta Jeesusta tai Buddhaa. Noh – pilasinko tunnelman? Toki kyse on aina uskomuksesta ja tavasta saada ihmiset käymään ja palvomaan näissä paikoissa, ja ehkäpä myös maksamaan (uskonnolliselle) yhteisölle. Muuten tuo hotelli näyttää aika brittiläiseltä pois lukien maisemat.
Kiitos Jani! Et pilannut :-) huumorilla olemme tavanneet näihin tarinoihin suhtautua, tosin yrittäen olla näyttämättä sitä paikallisille, jotka saattavat, ainakin ne heistä, jotka temppeliin asti kukkiensa kanssa tulevat, suhtautua asiaan hyvinkin vakavasti. Brittiläinenhän tuo hotelli oli, hienoista nostalgiaa, mutta siirtomaahan Sri Lankakin joskus oli, joten osa tuonkin saaren historiaa kuitenkin.
Mulle on jäänyt myös mieleen Kandyn aggressiiviset apinat. Yhdessä hotellihuoneessamme oli jopa kaksi isoa parveketta, mutta emme voineet käyttää niitä apinoiden vuoksi. Paikalliset varoittivat niiden purevan.
Hehee, olen myös eksynyt työkeikalla juhlaan, jossa paikallisilla oli tavan mukaisesti valkoiset vaatteet. Siellä sitten pyörin kuvaamassa mustissa vaatteissani kuin huutomerkki.
Kiitos Tanja! Kaupungissa liikkuessamme emme apinoihin niinkään kiinnittäneet huomiota, mutta tuolla ylhäällä olevan hotellin pihapiirissä niitä tosiaan oli laumoittain. Tuolla Kandyssäkään emme olleet etukäteen selvittäneet tuota pukeutumista valkoiseen, mutta toisaalta tuollaisessa tilanteessa niin turistilta se olisi lienee ollut enemmän “kulttuurista omimista” joten parempi varmaan niin, että olimme ihan vaan normaaleissa turistivaatteissa :-)
Olipas kertakaikkiaan kauniita kukkia! Tuo Mountbatten Bungalow on tuttu jostakin dokumentista tai kirjasta. Oli varmasti mielenkiintoista päästä historiasta tuttuihin paikkoihin. Ja aika jännä yksityiskohta tuo ammuskelu apinoiden pelottelemiseksi. En ehkä kuitenkaan sitä ammattia itselleni toivoisi.
Kiitos Paula! Se aamulla apinoita kohti pelottelumielessä valkoisessa univormussa ammuskeleva henkilökunnan jäsen kyllä vielä lisäsi historian havinaa tuon huvilan terassilla aamiaista nauttiessamme :-)
No, tulipa melkein käytyä siellä Pyhän hampaan temppelissäkin nyt :D
Kiitos kommentistasi Raija! Temppeli oli rakennuksena näkemisen arvoinen – mutta niin myös kaikki ne paikalliset, jotka tulivat sinne ilmeisen tosissaan kunnioittaakseen sitä uskonnollista reliktiä.
Me vierailtiin hampaan temppelissä ensimmäisellä Kandyn visiitillä, siitä on jo joku 12 vuotta. Oli kyllä visiitin arvoinen paikka ainakin silloin, vaikka ei nähty kuin se hampaan säilytysarkku. Se vuosittainen festivaali olisi varmaan mielenkiintoinen kokemus. Isot kaupungit ei yleensä nappaa eikä Kandy ole poikkeus, mutta viime matkalla meillä oli myös täällä aivan ihana majoitus ylhäällä kukkuloilla, ja sen takia jäi Kandystakin ihan positiivinen kuva. Käytiin myös Kandyssä katsomassa srilankalaisia kansantansseja, mikä on jäänyt mieleen.
Oi, noita srilankalaisia curryja on ikävä!
Kiitos Anna! Tuo majoitus ylhäällä kukkuloilla taitaa olla hyvä vaihtoehto Kandyssä, jos minusta meidän oli ihana ja Sinusta teidän – tästähän voidaan jo aukottomasti päätellä, että nehän ovat kaikki ihania :-)