Sylt on suurin Saksan Pohjanmeren saarista ja tutustuimmekin siihen laivan järjestämällä bussiretkellä, sillä vaikka saari on kapeimmillaan vaan 400 metriä leveä, niin sillä on kuitenkin pituutta 38 km. Mutta ennen kuin lähdetään kiertämään saarta, niin käväistään merellä Syltin edustalla, sillä Listin rannasta minuutin päätöksellä ostamamme veneretki oli ehdottomasti piste iin päällä Syltillä!
M/S Hamburg rantautui saaren pohjoisimman kaupungin, tai kylän, Listin edustalle. Bussiretkelle lähtiessämme näimme kylää vilaukselta ja luokittelin sen nopeasti tyypilliseksi risteilysatamakyläksi, jossa tehtaanmyymälöissä myydään kesävaatteita ja matkamuistoja ja jossa on ravintoloita vieri vieressä. Kun palasimme saarikierrokselta Listiin pistäydyimme muutamassa myymälässä, mutta päädyimme pian satamaan katselemaan veneitä ja saarelle liikennöiviä yhteysaluksia. Yhdellä laiturilla mainostettiin 1½ tunnin retkeä sanalla Seehund ja asiayhteydestä ymmärsin, että hei, nyt olisi tarjolla hylkeitä. Tarkistimme asiaa lipunmyyjältä, joka tosin varovaisesti vältti kysymyksen toteamalla, että he eivät voi taata mitään. Eihän sekään mitään juuri tämän retken osalta takaisin vaikka päivän aikaisemmilla retkillä niitä olisi näkynyt. Päätimme kuitenkin ottaa 52 euron kokoisen riskin.
Syltillä on monen monta majakkaa
Hylkeitä meille ”luvannut” laiva oli vanhan kalastuslaivan tapainen, jossa oli isot kansitilat, mutta myös pieni sisätila huonon sään varalle. Huhtikuun lopussa oli aurinkoista, mutta kylmää, mutta ei niin kylmää, että kukaan olisi missään vaiheessa hakeutunut laivan uumeniin.
Listin satamasta laiva ajoi hetken saaren pohjoiskärkeä kohti siten, että näimme hiukan lähempää saaren pohjoisimman punavalkoisen majakan ja rannalla luontoretkellä olevia ryhmiä tarkastelemassa Vattimeren floraa ja faunaa lähietäisyydeltä.
Meritähtiä ja merihämähäkki
Me suuntasimme kuitenkin ulos merelle ja seuraava, meille, lähes kielitaidottomille ja retkikuvaukseen sanaa Seehund enemmän perehtymättömille, ohjelmanumero oli yllätys. Laiva laskikin pienen troolin mereen. Oliko tarkoitus troolata hylje kannelle? Mutta ei, kun verkko nostettiin kannelle sieltä nousi kaikkea muuta, muttei, onneksi, hyljettä. Oli osteria, meritähteä, merihämähäkkiä, pienempiä simpukoita. Kansimies tyhjensi saaliin isoon laatikkoon, jossa oli riittävästi vettä pohjalla niin, että kaikki ötököt pysyivät hengissä. Hyvän showmiehen tyyliin meille – ja aivan erityisesti retkellä mukana oleville noin kymmenelle lapsimatkustajalle – esiteltiin otus kerrallaan ja lapset saivat arvuutella, että kuka on kukin. Meritähdet ja merihämähäkki päästettiin lopuksi takaisin mereen, olimmehan kansallispuistossa, mutta sallittua tai ei, niin osterit kyllä avattiin yksi kerrallaan ja niiden sisältö tarjottiin suupalaksi halukkaille. Näihin lapset eivät innostuneet, mutta reippaat nuoret miehet olivat nopeasti vapaaehtoisia näiden ehdottoman tuoreiden herkkupalojen nauttimiseen.
Hylkeitä!
Merieläinshown aikana matkamme hyljesärkälle oli edennyt reippaasti ja kohta näimmekin jo satoja mustia pilkkuja hiekkasärkällä edessämme. Laiva lähestyi särkkää varovasti kuin veden syvyyttä tunnustellen, vaikka olihan se näillä vesillä käynyt jo tänäänkin useamman kerran, jos oikein ymmärsimme. Ja pääsimmehän me lähelle, niin lähelle, että hylkeet erottuivat paljaalla silmälläkin ja pienellä teleellä niistä sai jo muutaman ihan kivankin kuvan. Kippari huomioi myös hyvin kaikki laivalla olijat, eli ensin ajettiin vasen kylki särkkää kohti ja sitten takaisin toiseen suuntaan. Viime keväänä kävimme Saimaalla katsomassa norppia ja kesällä näimme Merenkurkussa kymmeniä hylkeitä, mutta näin montaa hyljettä emme olleet koskaan ennen nähneet!
Tällaisiin kuviin onnistuimme hylkeitä taltioimaan:
Tämän verran hylkeitä toimme Helgolandin ja Syltin saarelta kotiin asti :-)
Oh, tuli lukijallekin yllätyksenä tuo troolaus. Tuntuu hyvin kyseenalaiselta, että meritähti ja muita mereneläviä on käsin nosteltu laatikosta turistien nähtäväksi. Käsittääkseni meritähti kuolee tämän seurauksena. Todella kivasti näitte hylkeitä ja mahtavia kuvia olette saaneet.
Kiitos Marika! Enpä ole asiantuntija meritähtien osalta, mutta kyllä ne mereen näytettiin palautettavan – mutta miten niiden sitten lopulta kävi, sitähän emme voi tietää. Tosin kyllä luulisin, että jos tuo varustamo tekee noita retkiä päivittäin ja jos noin ei pitäisi mennä, niin luulisi, että Saksakin olisi maa, jossa asiaan puututtaisiin.
Tuo Syltin saari kiinnostaa kovin. Olisi hieno joskus sinne päästä. Kivan paljon noita hylkeitä. Mahtoi olla myös kiva tuoksu. Aikanaan olimme Uudenkaupungin edustalla. Siellä hylkeitä loikoili varmaan viitisenkymmentä samassa paikassa. Upea näky.
Kiitos Sari! Itse asiassa emme niin lähelle noita hylkeitä päässeet, että olisimme hajuhaittaa havainneet – lisäksi taisimme olla tuulen yläpuolella. Syltille tosiaan pääsee vaikka autojunalla. Itse näimme sellaisen olevan lähdössä Hampurista, mutta saattaisi siihen ehkä päästä Tanskastakin. Ja jos ei autolla ole liikenteessä, niin sitten tietysti myös yhteysaluksella – vain autotie saarelle puuttuu :-)
Kivan kuuloinen retki teillä. Oliko kovasti merenkäyntiä? Tuo yllätyskalastus oli kyllä kiva lisä tuohon ja hienoa, että niitä hylkeitä sitten löytyi. Ja noinkin paljon! Itse en ole koskaan tainnut nähdä hyljettä Suomessa tai pohjoismaissa vaikka olen kotoisin Kokkolasta. Siellä ja Kalajoellahan on todella pitkään hylkeenpyyntiperinteet. Mutta täällä Kaliforniassa toki niitä tullut nähtyä runsain mitoin.
Kiitos Paula! Vain kohtuullisesti tuo kuitenkin isohko vene hyppi aallokossa, eli ei paha. Joku tuota kalastusta jo tuossa yllä pohti, että mitenkähän ”ötökät” siitä selvisivät, mutta lapset kyllä pitivät kovasti näkemästään, joten olisiko opettavaisuus ainakin osittain kuitenkin puoltanut sitäkin. Merenkurkun majakkaretkillä ainakin on mahdollisuus hylkeinen näkemiseen, kun seuraavan kerran tulette Suomeen!
Mukavia pötkylöitä nuo hylkeet:) Itse en ole tainnut elävänä nähdä kuin eläintarhassa vaikka muutamia kesiä Turun saaristossa veneilinkin. Ehkä niitä oli makalla, mutta ei kippari kerkeä kaikkia maisemia aina katselemaan:)
Kiitos kommentistasi! Kyllä niitä tosiaan Turun (ja Ahvenanmaan) saaristossakin silloin tällöin näki, ainakin hiljaa purjeveneellä liikkuessa.