Bremenin soittoniekat

Bremen feature

M/S Hamburg rantautui Bremenhaveniin, mutta teimme pikaisen arvion ja totesimme, että tuskin haluaisimme viettää päivää tässä satamakaupungissa ja ostimme laivan retken Bremeniin. Retkeen kuului (saksaksi) opastettu kierros Bremenin vanhassa kaupungissa, mutta sen verran kuitenkin saimme siitä selvää, että ymmärsimme suunnilleen mitä rakennusta tai patsasta kulloinkin katsomme ja otimme, tietysti, tärkeimmistä ja/tai mielestämme kauneimmista kuviakin. Tarinoiden yksityiskohtia paikkasimme sitten myöhemmin nettiä tutkimalla.

Aasi, koira, kissa ja kukko

Bremenin tunnetuin nähtävyys taitaa olla pienikokoinen patsas Bremenin raatihuoneen yhdellä kulmalla, Bremenin soittoniekat. Patsaan idea perustuu on Grimmin veljesten satuklassikkoon, jossa aasi, koira, kissa ja kukko karkaavat isänniltään, jotka haluavat hylätä eläimet niiden tultua vanhoiksi ja hyödyttömiksi. Eläimet päättävät lähteä vapaudestaan kuuluisaan Bremeniin ja ruveta siellä kaupunginsoittajiksi. Tosin eivät he koskaan Bremeniin asti päädy, mutta siitä lisää tarinassa, josta lyhyt versio alla:

Myllärillä oli vanha aasi, josta se oli päättänyt hankkiutua eroon, koska ei siitä enää ollut painavien viljasäkkien kantamiseen. Vaan aasipa ei halunnut eläkkeelle vaan päätti lähteä Bremeniin katusoittajaksi.
Matkalla se tapasi koiran, jonka isäntä oli hylännyt, koska koira oli tullut vanhaksi ja raihnaiseksi. Koirakin päätti sitten lähteä aasin kanssa Bremeniin.
Seuraavaksi mukaan liittyi kissa, jonka emäntä oli hylännyt sillä sekin oli tullut vanhaksi.
Matkalla seurue kuuli metsästä valitusta. Puun oksalla istui kukko, joka kiekui surullisena. Se oli saanut potkut kanalasta. Kukkokin otettiin mukaan seurueeseen ja matka jatkui kohti Bremeniä.

Ennen Bremeniin saapumista he kuitenkin näkivät metsän keskellä pienen mökin. Kurkistaessaan ikkunasta eläimet näkivät, että mökissä oli pöytä katettuna ja rosvoja sen ympärillä syömässä ja juomassa. Eläimet miettivät, että jos he pitäisivät pienen konsertin, niin ehkä heidät kutsuttaisiin aterialle.
Aasi kävi ikkunan eteen. Koira hypähti aasin selkään. Kissa puolestaan kiipesi koiran selkään ja lopuksi kukko lennähti istumaan kissan päälaelle. Konsertti alkoi: aasi hirnui, koira haukkui, kissa naukui ja kukko kiekui.

Tästä rosvot pelästyivät niin, että he juoksivat pakoon, sillä mitään niin pelottavaa he eivät olleet koskaan kuulleet.
Niinpä eläimet sitten astuivat sisään ja asettuivat taloksi – ja viihtyivät niin hyvin, että taitavat asua siellä edelleen.

Koko sadun voit halutessasi lukea vaikka Iltasadun -sivuilta.

Bremenin soittoniekatBremenin soittoniekatBremenin soittoniekat muita

Bremenin soittoniekat kortteja
Bremen on muuten täynnä erilaisia versioita tästä patsaasta – ja tietysti se on suosituin aihe postikorteissa ja muissa matkamuistoissa ja leluissa

Mystinen kaivonkansi

Aikamme patsasta eri kulmista katseltuamme ja toki myös aasin molempiin jalkoihin tarrauduttuamme jatkoimme Raatihuoneen toiselle puolelle tutkailemaan kaivonkantta, jossa oli kolikon mentävä aukko. Jalkoihin, ehdottomasti molempiin, piti tarrautua, sillä siitä saa onnea ainakin vuodeksi! Ehkä aasin turvastakin saa jotain, sillä sekin vaikutti turistien lääppimältä. Kosketimme sitäkin varmuuden vuoksi.

Mutta siis kaivonkanteen, virallisemmin Bremenin aukkoon, Bremer Loch, sillä sekin liittyy aiheeseen. Tipauttamalla kolikon automaattiin saat vastaukseksi aasin, koiran, kissan tai kukon ääntelyä. Onneksi Saksassa on vielä käytössä sentinkin kolikot, joilla ei Suomessa oikein tee mitään, joten tiputtelimme niitä sitten automaattiin yksi toisensa perään. Onhan tämä hauska!

Bremenin soittoniekat Riikassa

Samaisesta sadusta on olemassa toinenkin patsas, joka sijaitsee Riikassa. Riikan on Bremenin ystävyyskaupunki ja se lahjoitti patsaan Riikaan vuonna 1990.
Vuonna 1990 Latvia oli vielä Neuvostoliiton miehittämä ja patsaaseen liittyy vahva poliittinen viesti, sillä eläimet katselevat surullisina maailmanmenoa rautaesiripun takaa siinä missä Bremenissä eläimet ovat iloisia.

Bremenin soittoniekat
Riikassa kävimme viimeksi keväällä 2019 – tämä kuva on sieltä kirjoittamastamme jutusta

Roland ja Bremenin raatihuone

Itse Raatihuoneen osalta nähtävyydeksi kelpasi, kuten tänä keväänä kaikkialle, missä olemme kierrelleet myös sen julkisivussa liehuva Ukrainan lippu. Raatihuone on kuulemma 1400-luvulta ja renessanssityyliä. Sen edustalla seisoo isokokoinen Rolandin patsas. Rolandin näimme myös mm. Syltin saarella ja piti tietysti tutkia, että kukka tämä Roland on, ja selvisi, että Roland on kuvitteellinen sotasankari, josta tavattiin kertoa juttuja erityisesti keskiajalla. Bremenissäkin Rolandeja on kuulemma useita, mutta tämä Bremenin Raatihuoneen edustalla oleva yli 10-metrinen Roland on näistä kuuluisin – ja yhdessä Raatihuoneen kanssa Unescon maailmanperintökohdekin.

Samaisen aukion laidalla on myös Bremenin tuomiokirkko, jonka päädyssä on monelle kirkolle tyypillinen ruusukuvio, mutta ei siitä sen enempää. Emme käyneet kirkossa sisällä.

Bremen raatihuone
Roland kaikessa komeudessaan
Bremen raatihuone
Yksityiskohtia Bremenin raatihuoneen julkisivusta
Raatihuoneen torilla
Marktplatzin laidalla kannattaa vielä istahtaa hetkeksi Rathin konditoriaan

Schnoorin alue

Roland oli lievästi mielenkiintoinenkin, mutta Bremenin vanhan kaupungin kapeat kujat ja vanhat talot muodostivat vielä mielenkiintoisemman kokonaisuuden, joita pujottelimme oppaamme jäljessä. Jos olisimme asuneet Bremenissä edes muutamia päiviä, olisimme varmaan itsekin löytäneet tiemme täällä, mutta puolen päivän vierailulla opas oli kyllä hyvä idea!

Kapteenintalon edustalla mielenkiintomme kyllä hetkeksi suuntautui ihan ”väärinkin”, kun innostuimme kasvihuoneeksi muutetusta puhelinkopista ja lelukaupan edustalla istuvista nalleista enemmän kuin historiallisesta talosta. Talo on yksi harvoista Bremenin taloista, joka on selvinnyt vuosisadoista ja sodista suurelta osin alkuperäisessä kunnossa niin ulkoa kuin sisältä. Myös aukiolla oleva suihkulähde on jo tainnut täyttää 100 vuotta.
Kapteenintalo on osa Schnoorin aluetta, jossa on myös paljon kahviloita, ravintoloita ja pieniä putiikkeja.

Schnoor Schnoor Schnoor Schnoor Bremen

Schnoor
Kapteenintalossa on vihreät ikkunaluukut, sen edustalla keltainen puhelinkoppi ja sen vieressä vanha suihkulähdekin kuvassa ihan pienenä

Schnoor Bremen

Böttcherstrasse

Vanhan keskustan kuuluisin katu on lyhyt Böttcherstrasse, jonka yleisilme on punainen ja tiilinen. Alueen historia juontaa kuulemma kofeiinittomaan kahviin, sillä kadunvarren gotiikkaa ja jugendia yhdistelevät talot rakennettiin Ludwig Roseliuksen aloitteesta. Roselius taas oli kahvikauppias, joka patentoi kofeiinittoman kahvin kehittämisen vuonna 1906.
Böttcherstrassen varrella sijaitsee myös, korkealla ylhäällä, Bremenin kellopeli (Das Glockenspiel), joka soi muutamia kertoja päivässä tasatunnein. Kadun varrella on erityisesti taiteeseen ja designiin liittyviä pieniä myymälöitä – katu tunnetaankin nykyisin myös käsiteollisuuskatuna.

Lopuksi kävimme vielä vilkaisemassa Weser-joen rantaa, mutta ainakaan vielä huhtikuussa se ei vetänyt viehättävyydessään yhtään vertoja vanhan kaupungin kujille.

Bremen Bremen Bremen

Bremen
Kultaa Bremenissä, tuossa Valon tuoja -reliefissä Böttcherstrassen päässä ihan kunnolla :-)

Weber-joki Bremen

Bremenistä on melko äskettäin – pandemia-aika huomioiden – kirjoittanut myös Himomatkaaja, eli jos haluat jatkaa Bremeniin tutustumista, niin täältä löytyy:

Musikanttien ja patsaiden kiehtova Bremen

Tags from the story
, ,
Join the Conversation

6 Comments

  1. Bremenin soittoniekat oli itselleni tuttu satu ja ylipäätään tykkään tuollaisista saduista / tarinoista todella paljon, ovat usein todella kiehtovia. Pohjois-Saksa kiinnostaisi matkakohteena paljon, en ole Baijeria lukuun ottamatta Saksassa käynytkään.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Bremenin ohella kannattaa Pohjois-Saksassa tietysti katsastaa ainakin Hampuri.

  2. Kivalta kaupungilta näyttää Bremen, ja Soittoniekkasatukin on tuttu, tosin en muistanut että eivät ilmeisesti siis koskaan päätyneet Bremeniin :D. Tuolla ei siis olla käyty, mutta hetkeksi sekoitin Bremenin Hanoverin lähellä sijaitsevaan söpöön Hamelniin, joka puolestaan on tuttu Pillipiipari-sadusta. Saksassa ollaan käyty moneen otteeseen, mutta siellä riittäisi vielä todella paljon kierreltävää ja ihania kyliä tutustuttavaksi.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anne! Saksassa tosiaan riittää kauniita vanhoja kaupunkeja. Tähän päädyimme nyt sitä suunnittelematta, mutta ei harmita yhtään :-)

  3. Minulle ihan outo satu mutta tuon Riassa olevan patsaan olen kyllä nähnyt. Täytyy varmaan joskus lapsille lukea. Ihan mielenkiintoinen tarina tässä ja hauska tuo kaivo minne noita kolikoita pudotellaan. Idyllinen ja kaunis vanha kaupunki näyttää olevan sielläkin kuten monissa saksalaisissa kaupungeissa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Paula! Toisaaltahan monet Grimmin veljesten saduista ovat aika julmia eivätkä kaikki nykyvanhemmat taida pitää niitä ihan suositeltavinakaan lapsille luettavaksi – mutta tämä ei kuitenkaan taida olla pahimmasta päästä :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.