Norrskär, Utgrynnan ja Ritgrund

Kesän upeimman majakkaretken teimme kolmelle Merenkurkun majakalle. Norrskär, Utgrynnan ja Ritgrund sijaitsevat kaikki ulkomerellä, mutta sen verran lähellä Björkön saarta ja Svedjehamnia Merenkurkussa, että ne on mahdollista kiertää samana päivänä. Tämänkin retken, kuten Ulkokallan ja Stubbenin osalta, turvauduimme yksityiseen retkeen, sillä yleiset majakkaretket olivat vähissä tänä toisenakin koronakesänä. Netistä löytyi lista Vaasan alueella venekuljetuksia tarjoavista yrityksistä ja muutaman kyselykierroksen jälkeen retki alkoi hahmottua Meribjörkön Jukka Viita-ahon kanssa.

Ensimmäinen kyselyni taisi olla muodossa ”Onnistuisiko kauttanne retki jollekin/joillekin näistä majakoista: Norrskär, Ritgrund, Strömmingsbådan, Utgrynnan heinäkuussa päiväretkenä? Jos majakalle ei pääse rantautumaan, niin kameraetäisyydeltä ohiajokin kelpaa hyvin.” Lopulta tiputimme Strömmingsbådanin pois listalta, sillä käynti siellä olisi lisännyt muutenkin jo pitkän päiväretken pituutta usealla tunnilla – ja kilometrillä – joten päätimme jättää sen toiseen kertaan.

Retkestä sovittuamme tarjosimme sitä myös mahdollisille muille halukkaille – veneeseen olisi mahtunut lisäksemme muutama muukin henkilö – mutta lopulta aikataulut eivät kuitenkaan muutaman kiinnostuneen kanssa kohdanneet, joten lähdimme retkelle Jukan kanssa kolmestaan.
Retken markkinointi Suomen majakat Facebook-ryhmässä tuotti paitsi muutaman kiinnostuneen mielenkiintoisesti myös palautteen, että tiedättehän, että Utgrynnanille ei saa rantautua. Ilmeisesti saari on yksityisomistuksessa.

Majoitus Merenkurkussa ei ole ihan helppo juttu

Merenkurkun majakkaretkemme sijoittui melko tarkkaan tiettyyn päivään ”paluumatkallamme” Rovaniemen rautatieasemalta takaisin Iirislahteen. Emme silti olleet varanneet majoitusta Merenkurkusta ennen kuin olimme saaneet sovittua majakkaretkestä ja se osoittautuikin taas kerran jossain määrin haastavaksi. Edellisellä kerralla, Valassaarten majakalla käydessämme, onnistuimme varaamaan ihan Svedjehamnissa sijaitsevasta Kotkanpesästä pienen mökin kahdeksi yöksi, mutta tällä kertaa ei tuntunut löytyvän mitään Vaasaa lähempää. Lopulta saimme Jukalta vinkin Merenkurkun Campingistä. Soitin sinne netistä löytämääni numeroon ja kuultuani, että heillä on kuin onkin yksi mökki vapaana haluamillemme päiville, totesin samantien, että otamme sen, jo ennen kuin kaveri ehti edes kertoa mökistä mitään! Mökki osoittautui hiukan rähjäiseksi leirintäaluemökiksi, jossa kuitenkin oli minikeittiö, wc ja suihku, sen hinta oli kohtuullinen (100 euroa yö). Mökki osoittautui lopulta myös sijaitsevan ihan Meribjörkön naapurissa, eli retkipäivän aamuna ja iltana meidän ei tarvinnut ajaa satamaan/satamasta. Saapumispäivänä ajoimme kyllä varoiksi kahteenkin kertaan Svedjehamniin, ensin pienen väärinkäsityksen takia saman omistajan Merenkurkun majatalolle vain todetaksemme, että olemmekin siis jo ajaneet näiden mökkien ohi n. 10 kilometriä sitten ja sitten toisen kerran viettääksemme osan illasta Svedjehamnin mainiossa Salteriet -ravintolassa.

Merenkurkun matalat vedet

Retkiaamuna olimme sopineet lähtöajaksi 9:00 ja jo muutamaa minuuttia ennen sitä Jukka oli ovellamme kyselemässä, että joko lähdetään! Toki, matkaan siis! Jukan vene osoittautui vankkana meriveneenä mainituksi Rönnqvist-merkkiseksi avoveneeksi. Merenkurkun vesillähän ei kovin isoilla veneillä pysty liikkumaan, sillä väylät rannan tuntumassa ovat matalia ja kapeita. Heinäkuun helteisenä lähes tuulettomana päivänä avoveneen ainoa ”ongelma” kuitenkin oli, että aurinkosuojauksesta piti pitää huolta.

Matkamme alkoi, kuten meriretket Merenkurkussa aina, pujottelemalla sisäsaariston jatkuvasti muuttuvia reittejä pitkin ulos merelle. Jukka kertoi viettäneensä näillä vesillä aikaa lapsuudestaan asti ja maan kohoamisen myötä väylät ovat jo tänäkin aikana muuttuneet: sieltä mistä ennen saattoi kulkea ei enää niin vaan veneellä mentykään tai ennen tuskin näkyvä kari olikin nyt jo pysyvästi näkyvissä oleva luoto.

Ulos merelle päästyämme koukkasimme vielä jossain määrin kuuluisien Kalle’s Innin iglujen ohi. Olimme miettineet näihin majoittumista niin neljä vuotta sitten kuin nyt, mutta 500 euroa yöstä tuntui turhalta investoinnilta, kun emme kuitenkaan siellä aikaamme viettäisi.

Suuntana Norrskär

Suuntasimme siis ensimmäiseksi Norrskärin majakalle. Ohitimme myös etäällä Vaasan (pohja)majakan. Matka Norrskärille kesti noin kaksi tuntia, ja sisäsaariston jälkeen olimme avomerellä, vain me, meri, välillä Wasalinen Wasa Express ja jo hetken päästä horisontista erottuva Norrskär.

Norrskärin majakka sijaitsee puuttoman saaren etelärannalla olevalla kumpareella. Se on rakennettu 1847 alun perin kahdeksankulmaisena tiilimajakkana, mutta myöhemmin majakkatornin ympärille on valettu vahvistukseksi betonivaippa. Majakan valolaitteet, muun muassa Fresnel-linssistö, ovat osaksi peräisin 1800-luvulta. Majakan korkeus on 21 metriä. Norrskär oli Suomen viimeinen miehitetty majakka, josta majakanvartijat poistuivat 1987. Luotsiaseman toiminta päättyi jo 1982. Se on Russarön ja Söderskärin ohella kolmas säilynyt kahdeksankulmainen majakka Suomessa.

Norrskärille rantauduimme idylliseen satama-altaaseen. Erityisesti ajatellen saaren ja sataman sijaintia keskellä avomerta, pieni suojainen lahti tuntui olevan hiukan kuin toisesta maailmasta. Täällä vain lempeä kesätuuli keinutteli venettämme – ja useita muita samanmerkkisiä veneitä. Rönnqvistit on selvästikin näiden alueiden suosikkivene. Norrskärillä on majakan lisäksi taloja pienen yhdyskunnan verran, kalastajien asumuksia tätä nykyä.

Norrskärin mustavalkoinen majakka on majakkana paitsi kahdeksankulmaisen muotonsa myös väritykseltään hiukan poikkeava. Naapurisaarella sijaitseva pookikin on mustanharmaa. Aikamme majakkaa ja sen ympäristöä kierreltyämme olemme valmiita jatkamaan matkaa ja jättämään hyvästit niin majakalle kuin merikihuille, riskilöille ja yksijalkaiselle punajalkaviklolle. Kesäpäivä kuitenkin jatkuu niin Norrskärillä kuin merellä.

Utgrynnan

Norrskärin jälkeen suuntasimme Utgrynnanin majakalle, joka sekin oli näkynyt horisontissa jo matkalla Norrskäriin, mutta niin vaan matka Norrskäristä sinne kesti kuitenkin yli tunnin. Teoriassa olisimme kai aution näköiselle saarelle voineet rantautuakin, mutta tulimme siihen tulokseen, että matalalla saarella sijaitseva kaunis punavalkoinen majakka oli itse asiassa parhaimmillaan mereltä katsottuna, eli Utgrynnanin osalta kiersimme vaan saaren lähietäisyydeltä ja jatkoimme matkaa Ritgrundiin.

Utgrynnanin majakka on vuodelta 1960 ja se sijaitsee Utgrynnanin matalalla ulkoluodolla, Valassaarten ja Norrskärin puolivälissä. Majakan on rakennettu teräsbetonista, ja se toimii nykyisin tuuli- ja aurinkoenergialla. Tornissa on myös tutkamajakka. Valmistuessaan Utgrynnanin majakka korvasi majakkalaiva Snipanin, joka oli sijainnut noin viiden meripeninkulman päässä saaresta. Majakan valon kantomatka on nykyisin 12 meripeninkulmaa. Matalalla Utgrynnanin kivisellä saarella kasvaa ruohoa ja voikukkaa. Saari on monien lintujen, muun muassa haahkojen, lokkien ja tiirojen suosiossa. Saarella on yksi vanha kalastajamökki 1800-luvulta ja yksi vuonna 2018 rakennettu mökki.

Harmaahylkeitä ja itämerennorppia!

Matkaa Ritgrundiin oli runsaat kaksi tuntia, mutta onneksi tarjolla oli Utgrynnanin ja Ritgrundin välillä kiva yllätys: Harmaahylkeet, eli hallit ja itämerennorpat paistattelivat sulassa sovussa päivää pienellä kalliosaarella! Veneemme varovasti niitä lähestyessä useimmat niistä pulahtivat veteen, ei niinkään meitä paetakseen, kuin uteliaina meidät paremmin nähdäkseen. Keväisen norpparetkemme jälkeen oli hienoa nähdä myös näitä Itämeren hylkeitä, jotka, kuten jo Ulkokallassa opimme, eivät ole uhanalaisia ja niitä jotkut metsästävät edelleen.

Harmaahylje eli halli on suurikokoinen hyljelaji, jota tavataan Pohjois-Atlantin läntisten ja itäisten rannikkojen läheisyydessä sekä Itämeressä. Itämerellä esiintyvän alalajin kanta on arvioitu noin 26 000 yksilön suuruiseksi. Halli voi Itämeressä hyvin ja kanta lienee viime vuosina kasvanut noin kymmenen prosenttia vuodessa.
Itämerennorppia elää Pohjanlahdella, Saaristomerellä, Riianlahdella ja Suomenlahdella. Esiintymisen painopiste on Pohjanlahdella, jossa eli vuoden 2015 arvion mukaan 17 600 yksilöä. Norppien kokonaismäärä on pienempi kuin 1900-luvun alussa, mutta niiden määrä on ollut kasvussa 1970-luvulta alkaen ja lajia pidetään kansainvälisesti elinvoimaisena. Suomessa se luokitellaan silmälläpidettäväksi.

Mutta, vaikka näitä hylkeitä olisi mielellään katsellut pitempäänkin – ja ehkä norpatkin olisivat katselleet meitäkin – niin Ritgrund (ja lounastauko) odottivat jo. Norrskärillä ei vielä ollut riittävän nälkä tukevan lounaan jälkeen, mutta nyt alkoi jo tehdä mieli kaivaa kylmälaukusta eväitä, mutta melko tyynelläkin säällä kyyti oli kuitenkin sen verran pomppivaa, ettemme halunneet ruokailla matkan aikana.

Ritgrund

Ritgrundissakin oli hyvä, suojainen, satama-allas, joskin osa laitureista oli nähnyt paremmat päivänsä jo joitakin vuosia sitten. Samoin punaisen majakan vieressä oleva vanha luotsitupa, joka kaukaa mereltä katsottuna näyttäisi olevan hyvässäkin maalissa, mutta lähempää ja eri puolilta katsottuna vähän jo erivärinen eri puolilta. Tälläkin saarella, kuten oikeastaan kaikilla tämän kesän majakkakierroksellamme vierailemilla saarilla, vanhojen kivikummelien jäännökset hallitsevat nekin maisemaa – ja tekevät saarella liikkumisesta polkujen ulkopuolella haastavaa, mutta ehkä hyvä niin! Aikamme pientä saarta, lähinnä majakan ympäristöä, kierreltyämme on taas aika jatkaa matkaa.

Ritgrund on Suomen ainoa pookista tehty majakka. Entisenä pookina se on myös Suomen ainoa puurakenteinen majakka. Vuonna 1863 Ritgrundin luodolle rakennettiin puinen, kuusikulmaninen tunnusmajakka, joka vuonna 1945 muutettiin valomajakaksi. Luotsitupa on vuodelta 1871. Se oli alunperin yksikerroksinen, mutta siihen lisättiin toinen kerros vuonna 1930.  Luotsitoiminta loppui vuonna 1983, kun sen toiminta siirtyi Raippaluotoon. Majakka on peruskorjattu vuonna 1993, jolloin sen rakenteita vahvistettiin, ulkolaudoitus uusittiin ja se maalattiin punamullalla.

Matkalla Ritgrundiin ohitimme myös Valassaaret, mutta koska olimme käyneet Valassaarten majakalla jo aikaisemmin, ja päivälle muodostui pituutta tällä Norrskär, Utgrynnan ja Ritgrund -reitilläkin, niin emme tällä kertaa rantautuneet niille lainkaan.

Ensi kesänä Strömmingsbådanin majakalle?

Vielä viimeinen tunti merellä ja olimme takaisin Meribjörkön laiturissa myöhään iltapäivällä, 7,5 tunnin ”työpäivän” jälkeen, 16:30.
Jukan mukaan taitoimme päivän mittaan matkaa yhteensä 128 km ja noin 7,5 tunnin päivästä ajoaikaa oli runsas vähän runsas 6 tuntia.

Upea päivä ja upea retki! Vinkkaamme vielä lopuksi Jukalle, että jos hän on lähdössä joskus Strömmingsbådanin majakalle siten, että veneeseen mahtuisi vielä kaksi, niin voisimme olla kiinnostuneita. Jukka puolestaan vinkkaa, että WestCoastRibCharter Molpessa voisi olla myös käypä vaihtoehto retkelle Strömmingsbådanin majakalle.

Jo sitä ennen suunnitelmissa on lähteä tulevana viikonloppuna Yttergrundin majakalle, jonne majakkapäivänä, siis lauantaina 21.8. pääsee helposti, säävarauksella, kuten lähes aina kun majakoista on kyse.