Norpparetkellä Linnansaaren kansallispuistossa

Saimaannorppa feature

Kaupallinen yhteistyö: Hotel & Spa Resort Järvisydän

Toukokuussa on hyvät mahdollisuudet nähdä erittäin uhanalaiseksi luokiteltu saimaannorppa, vaikka sen kanta arvioidaankin nykyisin vain n. 400 yksilön suuruiseksi. Viime kesänä onnistuimme näkemään karhun ja ahman, jotka nekin ovat Suomen ympäristökeskuksen julkaisemalla Punaisella listalla. Itämeren norppien venestä kurkistavia päitä näimme silloin tällöin Saaristomerellä purjehtiessamme, mutta saimaannorppa oli meille ihan uusi tuttavuus.

Aamu Järvisydämessä, Saimaan vesistöalueeseen kuuluvan Haukiveden rannalla, oli hiukan sateinen, mutta ihan kaatosadetta ei sentään ollut luvassa aamupäivälle, joten odotimme innokkaana Järvisydämen laiturilla norpparetkemme alkua aamukymmeneltä. Pieni alle kymmenen hengen seurueemme asettui kauniiseen, pääosin avonaiseen, puuveneeseen porontaljojen päälle ja suuntasimme kohti Linnansaaren kansallispuistoa. Kipparimme lupaa meille varmaksi pari kalasääsken pesää ja todennäköisesti norppia. Vaikka hän onkin nähnyt saimaannorppia viime päivinä, niin vapaana elävistä eläimistähän ei koskaan tiedä. Lintujen pesät sentään pysyvät paikallaan.

Norpparetki JärvisydänNorpparetki Järvisydän

Kalasääsken pesiä

Aluksi meille riittävät mainiosti vain hiukan utuisen ja tyynen aamun henkeäsalpaavat maisemat. Lukuisat pienet saaret ja luodot näyttävät leijuvan jossain ilman ja veden välillä. Sadekin taukoaa. Muutama joutsen ui jossain kaukana.

Mutta kohta lähestymmekin jo Linnansaaren kansallispuistoa ja ensimmäistä kalasääsken pesää. Pesä on hiukan metsäisemmällä luodolla ja tottumaton ei välttämättä sitä hetimmiten erottaisikaan, mutta oppaamme ja viimeistään pesältä lähtevä lintu paljastaa pesänsä sijainnin puun latvassa. Vähän myöhemmin ohitamme toisen kalasääsken pesän, joka onkin rakennettu hieman erillään muista kasvavan puun latvaan ja sellaisena on helpommin havaittavissa. Onnenkantamoisena pesälleen palaava kalasääskikin päätyy yhteen kuvistani meidän jo jatkaessamme matkaa.

Norpparetki Järvisydän
Haukivesi Saimaa

Norpparetki Järvisydän
Ensimmäinen kalasääskenpesä saaren saaressa äärimmäisenä vasemmalla olevan männyn latvassa

Norpparetki Järvisydän Norpparetki Järvisydän

Ensimmäinen norppa

Mutta, missä ovat norpat? Käytössämme on kiikareita, joko omiamme tai veneen kiikareita ja oppaamme kehottaa meitä tarkastelemaan laakeita rantakallioita. Sellaisia, joille norppa pystyy pienten räpylöidensä avulla nousemaan – jyrkät kallioseinämät eivät ole norppia varten. Toukokuussa ne nousevat maalle karvanvaihtopuuhiin ja silloin muuten vedessä olevia norppia on mahdollisuus nähdä myös maalla. Siksi myös suosittu Norppalive on katsottavissa juurikin toukokuun ajan.

Tiiristamme rantakallioita, mutta tuloksetta. Harmaan, täplikkään norpan erottaminen harmaalla rantakalliolla ei onnistu helposti aloittelijalta.
Oppaamme kuitenkin tietää, missä norpat olivat eilen ja käymme katsomassa samat rantakalliot yksi kerrallaan. Monet norpat saattavat olla kuulemma viikkokausia samoilla kallioilla – tosin välillä täytyy pulahtaa veteen pyydystämään kalaa, sillä eivät ne ihan suoraan norpan suuhun kalliolle hyppää. Täysikasvuinen norppa syö noin 1000 kiloa kalaa vuodessa.

Ensimmäinen saimaannorppamme näyttää mielestäni jättimäiseltä etanalta. Siinä se köllöttelee ainakin näennäisesti tekemättä mitään. Ajamme hitaasti – ja etenkin kameroiden kannalta – melko kaukaa norpan ohi. Vielä kauempana vene kaartaa takaisin ja ohittaa norpan toisen ja lopulta vielä kolmannenkin kerran kun jatkamme matkaa kohti Linnavuoren laituria. Norppa on kuulemma sen verran älykäs, koiran tapaan, että kun se huomaa veneen ja päättelee sen ajavan vain ohi, niin se ei viitsi reagoida. Jos olisimme pysähtyneet tai ajaneet sitä kohti, niin sen olisi ehkä pitänyt vaivautua pulahtamaan. Mutta kunnioitamme norppia ja pysymme kaukana, yrittäen olla häiritsemättä niitä yhtään sen enempää kuin on “pakko” nähdäksemme ne edes kiikarointietäisyydeltä.

Saimaannorppa Haukivesi Saimaannorppa Haukivesi

Linnavuori

Pysähdymme Linnavuoren laituriin jättääksemme yhden meitä reippaamman retkeilijän Linnansaaren kansallispuistoon samoilemaan. Mutta samalla koko venekunnalle tarjoutuu mahdollisuus kiivetä ½ kilometrin luontopolku Linnavuoren näköalapaikalle ja tartumme innokkaina tarjoukseen, olemmehan jo istuneet veneessä hiukan viileässä ja kosteassa paikallamme ensimmäisen tunnin verran. Pieni kiipeäminen hyväkuntoista polkua ja jyrkimmissä kohdissa portaita pitkin kannattaa. Haukivedelle aukeava näköala on upea.

LinnavuoriLinnavuoriLinnavuori Linnavuori Linnavuori

Lisää saimaanorppia!

Olemme nähneet yhden norpan – parempi sekin kun ei yhtään norppaa, ehdottomasti. Mutta tietysti mielellämme näkisimme niitä lisääkin, joten matka jatkuu.
Seuraavaa norppaa arvomme hetken: pieni kivi vai pieni norppa? Kun kivi häviää pinnan alle tiedämme, että se oli pieni norppa pienellä kivellä. Itse näen norpan vasta valokuvasta, juuri ja juuri.

Saimaannorppa
Norppahan se siinä

Suuntaamme “kiviröykkiölle”, jossa viime viikkoina on oleillut kaksikin norppaa, äiti ja kuutti. Ja siellähän ne ovat, molemmat, tänäänkin! Tosin taas niin hyvin kiville maastoutuneina, että kyselemme toisiltamme, että missä, missä se on – ja onko niitä nyt kaksi vai kolme. Veneen ohittaessa pientä saarta norpat jäävät välillä toisten kivien taakse tullakseen taas kohta näkyviin. Pysymme nytkin kaukana, norppia kunnioittaen.

Norppasaari
Pieni “norppasaari” kuvattuna n. 50 mm polttovälillä (MFT). Kuvat norpista on otettu 200 mm polttovälillä.

Saimaannorppa Saimaannorppa Saimaannorppa Saimaannorppa Saimaannorppa

Katsoin äskettäin koronavuodesta luonnossa kertovan dokumentin The Year Earth Changed ja ymmärsin, että mekin, itsemme vastuullisiksi mieltävät turistit, jotka olemme kuvitelleet safareilla ihailevamme gepardeja, Etelä-Afrikassa pingviinejä tai Alaskassa valaita kunnioittavan etäisyyden päästä, olemme sittenkin häirinneet näitä kaikkia lajeja, joten hyvä, että pysymme melko kaukana saimaannorpista.

Lopulta jatkamme matkaa näidenkin norppien luota ja suuntaamme takaisin kohti Järvisydämen laituria. Tosin oppaamme kehottaa meitä edelleen tarkkailemaan rantoja, vasta siinä vaiheessa kun poistumme luonnonpuiston alueelta ja rannat alkavat olla pienten kesämökkien täplittämiä mahdollisuus nähdä “satunnaisia” norppia loppuu.

Ja niin vaan näemmekin vielä yhden norpan! Tosin opas ei taida tätä viidettä norppaa enää arvostaa, sillä ohitamme sen kaukaa ja tuskin hidastamme sen kohdalla.
Me arvostamme, vielä viidettäkin kolmetuntisen norpparetkemme loppumetreillä. Viiden norpan näkeminen tuntuu melkein saavutukselta maailmassa, jossa niitä arvellaan olevan vain muutamia satoja.

Saimaannorppa

Vuoristogorilloja Ruandan, Ugandan ja Kongon rajaseuduillakin on sentään kai nykyisin lähemmäs tuhat ja orankeja Borneolla vieläkin yli 100 000.

Join the Conversation

8 Comments

  1. En tiennytkään, että Järvisydämenkin norpparetket kohdistuvat Haukivedelle. Viisi norppaa on kyllä todella hyvin! Oravista käsin tehdyllä retkellä me näimme hiljattain myös muutaman norpan kivellä köllöttelemässä ja sitten muutaman uiskentelemassa, mutta jälkimmäisiä oli erittäin hankalaa kuvata. Tuo sääksikuva on muuten erittäin hyvä!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Ainahan tuo on vähän jännää, että näkeekö safarilla (sellaiseksihan tämän norpparetkenkin kai voi mieltää) tiettyjä eläimiä vai ei. Vähän olisi tietysti harmittanut, jos emme olisi nähneet yhtään norppaa, joten sikäli reissu onnistui oikein hyvin.

  2. Tutut maisemat syksyn retkeltä kansallispuistoon, mutta silloin norpat luonnollisesti olivat veden alla. Kyllähän nuo herttaisia ovat, ajattelin syksyllä, että pelkästään norppien takia en viitsisi reissua tehdä, mutta ovathan he niin valloittavia nämä!!!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mari! Meillä oli norpparetki mielessä syksystä asti ja sen myötä maltoimme mielemme tämän suunnan osalta nyt toukokuuhun asti :-)

  3. says: FinInTirol

    Upeita kuvia hienosta, usvaisesta aamutunnelmasta kalasääsken laskeutuessa pesäänsä. Täällä Itävallan Tirolissakin saa monesti ihailla petolintujen kaartelua taivaalla. Liitelevät ihan tässä asutuksen kupeessa. Yleensä tuossa naapuripellon päällä tähyillen ruokapöytäänsä. Saman pellon päällä, jossa kurjetkin viivähtävät.

    Ei olisi tainnut tulla minulle yhtään norppakuvaa 50 mm ”putkella” kuvattuna. Pidempää optiikkaa kun ei ole kameralaukussa ? Ovat kyllä tosiaan hyvin maastoutuneita.

    Upea reissu teillä, kiitos jaosta ?

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Eivät tosiaan norpat ihan peruskameran tai objektiivin etäisyydellä ole. Jonkun kuvan olen nähnyt Instagram-fiidissäni, jossa kuva on otettu kännykällä mutta kiikarin linssistä. Itsekin olimme Gambiassa toissa vuonna linturetkellä, jossa otimme kuvia oppaan kaukoputken linssin läpi ja osa niistä onnistui tosi hyvin!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Maarit! Vielä ehtii, ainakin koko toukokuu lienee oikein hyvää aikaa norppien katseluun.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.