Olemme viime vuosina käyneet lähes vuosittain Kotkassa, milloin Merikeskus Vellamon jonkun kiinnostavan näyttelyn takia, milloin kaupungin puistojen takia – tai vaikkapa tehdäksemme retken Ulko-Tammion saarelle.
Tällä kertaa vuorossa oli taas Merikeskus Vellamon kiinnostava näyttely, eli Oceanista – muoti ja meri. Näyttely on ollut avoinna jo huhtikuusta alkaen, mutta halusimme liittää sen käyntiin Sunilassa, joten päivämäärä määräytyi Sunilan Aalto-kodit vuoden 2024 viikonlopusta (24-25.8.). Oceanista-näyttely on avoinna aina syyskuun loppupuolelle (29.9.) asti, eli vieläkin ehtii!
Merellistä muotia “meren syvyyksissä”
Merellinen muoti lienee meille kaikille, vähintään naisoletetuille, tuttu asia, joten näyttely joka esittelee kansainvälisesti tunnettujen muotitalojen ja suomalaisten suunnittelijoiden merestä inspiroitunutta muotia on ehdottomasti käynnin arvoinen.
Näyttely olikin erinomaisen visuaalinen kokemus, niin esillä olevien vaatteiden kuin niiden esillepanon myötä. Kahteen siniseen huoneeseen sijoittuneen näyttelyn seinillä saattoi kuvitella meriheinien huojuvan, vaikka ne paikallaan olivatkin. Osa asuista oli ihan käyttökelpoista muotia, joihin olisi itsekin voinut kuvitella pukeutuvansa, osa niin yliampuvia, ettei niitä vaatteiksi varsinaisesti ollutkaan tarkoitettu. Mukana oli tietysti myös perinteisiä meriaiheita, merimieskauluksia ja raitapaitoja.
Mutta, pitemmittä puheita, tässä pieni näyte näyttelyn itseäni eniten kiinnostavista asuista! Kaiken kaikkiaan niitä on kuulemma esillä 90, joten luultavasti Sinun valintasi saattaisivat olla aivan toiset.
Näyttelyyn meitäkin perusteellisemmin paneutui jo heinäkuussa myös Marjon matkassa -blogia kirjoittava Marjo. Etenkin jos muoti kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti Marjon hyvin taustoitettua juttua aiheesta tämän “johdannon” jatkoksi!
Marjo mainitsi juttunsa lopussa myös Merikeskuksen kahvion/ravintolan. Mekin yritimme syödä siellä kevyen lounaan, mutta tarjolla olisi ollut vain 24 euroa nuppi maksava buffet – jäi maukkaan näköinen myskikurpitsakeitto syömättä, sillä tuntui tarpeettomalta maksaa koko ateriasta, kun emme kuitenkaan olisi syöneet kuin keiton ja vähän leipää ehkä, sillä tiesimme syövämme, luultavasti tuhdin, illallisen Imatran Valtionhotellissa.
Onneksi aikaisemmilta Kotkan reissuiltamme muistimme Tori-nimisen ravintolan Kotkan torilla ja se ei pettänyt tälläkään kertaa!
Majakkalaiva Kemi
Hienoisesti majakkabongaustakin harrastaneina emme luonnollisesti voineet ohittaa Merikeskuksen rannassa olevaa majakkalaiva Kemiä vaan kiersimme vielä senkin, vaikka Sunilan asunnot jo tavallaan odottivatkin. Laivan kannen alle sijoittuneet hytit oli sisustettu ajan henkeen ja niissäkin oli esillä hiukan myös miehistön vaatetusta. Pisimmäksi ajaksi taisin kuitenkin pysähtyä katsomaan vanhanaikaisessa pienen pienessä televisiossa esiintyvää presidentti Urho Kekkosta.Televisio oli kuin aikoinaan mukanamme kesähuvilalle kuljettamamme akkukäyttöinen televisio ja mustavalkoinen kuvakin on nykyisin sen verran harvinainen, että sekin pysäytti. Onneksi sentään Kekkosen aika on jo mennyt. Meikäläinen kasvoi aikuiseksi Suomessa, jossa ei vaihtunut presidentti ennen kuin olin jo valmistunut diplomi-insinööriksikin ja ollut töissäkin muutaman vuoden.
Majakkalaiva Kemihän on yksi harvoista säilyneistä suomalaisista majakkalaivoista. Vuonna 1901 rakennettu alus toimi Suomenlahdella ja Perämerellä yli 60 vuotta, turvaten meriliikennettä alueilla, joille ei voitu rakentaa kiinteitä majakoita. Teräksestä valmistetussa laivassa oli majakkavalo, sumutorvi ja miehistön majoitustilat, mikä mahdollisti pitkät oleskelut merellä. Kemi modernisoitiin toisen maailmansodan jälkeen, mutta se poistettiin käytöstä vuonna 1974. Laiva säästyi romutukselta ja on vuodesta 2022 alkaen ollut myös vierailtavissa Merikeskus Vellamon laiturissa Suomen merimuseossa Kotkassa. Majakkalaiva on muuten rakennettu Turussa Crichton & Co telakalla, telakalla, joka sitten tuli osaksi Crichton-Vulkanin telakkaa, joka päätyi Wärtsilälle. Crichton-Vulkan puolestaan oli aikoinaan syy sille, että synnyin Turussa, enkä Helsingissä.
Kotkassa tosiaan on tullut viime vuosina käytyä paljon. Ja Vellamo on hieno paikka, ehkä Oceanista ei kuitenkaan kaikkein kiinnostavinta antia ole omasta näkökulmastani. Luotsiveneet ovat tuttuja, mutta majakka laivoista en ollut kuullutkaan.
Kiitos Mikko! Vähemmänhän noita majakkalaivoja tietysti on ollutkin, Wikipediasta tarkistin, että 15 niitä olisi kautta aikojen ollut – jäljellä ehkä 6 laivaa, joista useimmat jossain ravintoloina.
Itse kävin Vellamon näyttelyissä viime perjantaina. Kotkan Vellamo on lähes vuosittainen vierailukohde. Perusnäyttelyt ovat ja pysyvät, mutta nämä vaihtuvat näyttelyt ovat olleet todella mielenkiintoisia.
Täytyy sanoa, että tässä Oceanista – muoti ja meri – näyttelyssä on kontrastia laidasta laitaan. Versacesta raitapaitaan, Treacyn persoonallisesta laiva-hatusta Tom of Finlandiin että Muumeihin. Itseäni viehätti koiran virkapuku. Näyttelyssä ei selvinnyt milloin koira on käyttänyt virkapukua. Kokonaisuudessa mielenkiintoinen näyttely, jossa yhdistettiin meri ja muoti.
Vuosi takaperin en päässyt majakkalaiva Kemiin, kun se ei ollut kesäkuun alussa vielä auki, Nyt tämä tuli korjattua. Samalla tuli käytyä myös jäänmurtaja Tarmossa. Näissä vanhoissa laivoissa tulee aina ihmeteltyä miten pienet tilat ovat. Majakkalaivassa pieni vessa, suihkutila puhumattakaan keittiöstä. Pienet tilat, mutta työt hoitui. Taisi ihmiset olla silloin pienempiä ja solakampia kuin nykyään.
Kiitos Pia! Ihan samaa mieltä, että mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä kerta kerran jälkeen. Nyt Oceanista, sitä ennen Pako Pompeijista ja sitä ennen mm. Sex and the Sea.
On jo tovi aikaa tai itse asiassa todella pitkä aika, kun tuolla kävimme. Mielenkiintoinen paikka ja museo on ihan oikeassa paikassa, kun on Kotkassa.
Kiitos Sari! Vellamo on kyllä mielestäni onnistunut noissa vaihtuvissa näyttelyissä, aiheiltaan ne ovat olleen riittävän mielenkiintoisia siihen, että pääkaupunkiseudultakin tulee lähdettyä.
Olen ravannut Kotkassa monena vuonna ja aina mahdollisuuksien mukaan käynyt myös Merikeskus Vellamossa. Tänä vuonna se ei ainakaan toistaiseksi ole ollut mahdollista, mutta katsotaan. Minusta nuo näyttelyt ovat Suomen kovinta kärkeä.
Kiitos Anna! Samaa mieltä noista Vellamon näyttelyistä, joista tosiaan aika moneen on tullut lähdettyä vaikkei Kotkassa asutakaan.
Itseä ei tämän vuoden näyttely oikein kiinnostanut, mutta Vellomo itsessään on kyllä upea vierailukohde ja kiinnostava sellainen Kotkassa kaikin puolin. Jotenkin tuntuu silti, että suomalaiset suuntaavat näihin merimuseoihin mieluummin ulkomailla niin kuin kirkkoihin, vaikka Suomessa on molemmilla saroilla omanlaista historiaa paljon tarjolla.
Kiitos Rami! Tunnustan, aika vähän tulee käytyä kirkoissa, ei Suomessa eikä ulkomailla. Museotkin luokittelemme, etenkin ulkomailla, pääosin sadepäivän tekemisiksi ja kun onnistuneesti valitsee matkan ajankohdan, niin niihin päätyy aika harvoin :-)
Pieni korjaus tuohon Majakkalaivaan liittyen. Majakkalaiva Kemi (alunperin Nya Äränsgrund) valmistui Porin konepajalla 1901. Turussa valmistui sen edeltäjä, Gamla Äränsgrund (1892). Majakkalaivat on nimetty asemapaikkojensa mukaan, joten tämän takia laivoilla on ollut sama nimi, ja koska uudempi Äränsgrund toimi aluksi edeltäjänsä varamajakkalaivana, olivat alukset samannimisiä ja samaan aikaan käytössä, minkä takia laivat voi helposti sekoittaa keskenään.
Kiitos tarkennuksesta!