Heti alkuun tarkennus, emme ole, vielä, käyneet Burkina Fasossa, emmekä ole, vielä, edes varanneet matkaa sinne.
Tämä matkakertomus Burkina Fasosta perustuu siellä äskettäin käyneen blogimme ahkeran kommentoijan ja nyttemmin myös Maailmanmatkaaja -ystävämme Danielin sinne tekemään matkaan ja hänen kuvaukseensa siitä Maailmanmatkaajien kokouksessa huhtikuussa 2025.
Maailmanmatkaajien kokouksista laaditaan useimmiten lyhyet yhteenvedot yhdistyksen sivuille, mutta halusin dokumentoida Danielin matkan vähän pitemmän kaavan mukaan kuin lauseella, että Daniel kävi Burkina Fasossa ja kertoi siitä.
Teksti on omaani, perustuen kokouksessa tekemiini muistiinpanoihin, mutta yksityiskohtien osalta Daniel on sen tarkastanut.
Waga-dugu aloittaa Daniel matkakertomuksensa Burkina Fasosta ja sen pääkaupungista Ouagadougosta. Näin pääkaupungin nimi äännetään (linkki englanninkieliseen ohjeeseen)
Idea lähteä Burkina Fasoon lähti Afrikkaan, Afrikkaan! -blogin Burkina Faso -jutuista. Nyttemmin blogia kirjoittava Anssi toteuttaa matkoja Afrikkaan, myös Burkina Fasoon, Kamelimatkat -matkatoimistona. Danielille kokemus Kamelimatkoista oli ensimmäinen, mutta hyvin saman suuntainen kuin meidän pari kokemustamme ja mm. yhden ystäväpariskuntamme kokemus, eli saat mitä haluat ja Sinusta pidetään erinomaista huolta matkan aikana.
Matka toteutui joulukuussa 2024. Menomatka Burkina Fasoon taittui Brysselin kautta ja paluumatkalla Daniel kävi myös Norsunluurannikolla, Abidjanissa ja Grand Bassamissa. Hyvällä tuurilla lento Brysselistä kestää vain reilu 6 tuntia, vähän huonommalla lento koukkaa Abidjanin kautta ja matka kestää 11 tuntia.
Pääkaupunkiin ei kannata jäädä
Ouagadougoun (muista ääntämys!) lentokentältä kaupungin keskustaan matkaa on vain kilometrin verran, mutta illan jo pimennyttyä Daniel luopui alkuperäisestä suunnitelmastaan kävellä Bravia-hotellille. Paikallisoppaan mukaan kävelemiseenkään, pimeässäkään, ei olisi ollut estettä, siis turvallisuusmielessä. Näin vaikka Burkina Faso onkin esimerkiksi Brittien matkustustiedotteessa on pääosin punainen – onhan siinäkin Ouagadougou sentään oranssi. Toinen kaupungin keskustan hotelleista, Splendid-hotelli, oli terroristi-iskun kohteena vuonna 2016. – mutta niin oli samana vuonna Etoile du Sud -hotellikin Grand Bassamissa. Asuimme samassa hotellissa muutama vuosi sen iskun jälkeen ja luultavasti iskusta johtuen Grand Bassam oli ehkä parhaiten vartioitu kylä Norsunluurannikolla.
Hotellia Daniel piti riittävän hyvänä, useimmiten oli sähköä, netti ja lämmintä vettäkin. Aamiainenkin oli jopa länsimaisella tasolla ihan kelvollinen.
Ouagadougoun kaupungissa pakolliset nähtävyydet ovat vähissä, mutta sehän ei tarkoita sitä etteikö länsimaalaisella kaupungissa riittäisi yhtä jos toista mielenkiintoista nähtävää, kuten vaikka afrikkalaisia markkinoita. Lihakauppias varmistaa ensin, ettei Daniel ole ranskalainen, ja antaa sen jälkeen hymyillen luvan kuvata. Burkina Fasossa, Malissa ja Nigerissä ei entistä siirtomaaisäntää pidetä arvossa, maat ovat nyttemmin luottaneet enemmän erityisesti Venäjään.
Yksi nähtävyyden tapainenkin kaupungista sentään löytyy, musiikkimuseo. Nyttemmin tosin iso osa museoesineistä on tainnut rahan voimalla löytää uuden kodin. Anssin vierailun aikaan museossa oli vielä esineistöäkin.
Kohteena Unescon maailmanperintökohde
Pääkaupungista matka jatkuu Tiébélén kylään. Matka pääosin melko hyväkuntoista tietä taittuu noin 4 tunnissa, joten kylässä olisi voinut käydä päiväseltäänkin, mutta toki retki on rennompi, jos Tiébéléssä viettää yönkin. Kaupungin paras ja huonoin eli ainoa hotelli Ouessongo on kuitenkin sitä tasoa, että kyllä siellä yhden yön viettää, vaikka ylimääräinen lakana toimittaakin pyyhkeen virkaa ja vesi on sen verran lämmintä kuin mitä aurinko sen on katolla lämmittänyt. Tien kuntoa selittää rekkaliikenne Ghanan ja Burkina Fason välillä.
Matkan kohokohtana Michel, paikallisopas, ja Daniel, näkevät tien varressa norsuja! Burkina Fasoa ei ehkä ensimmäisenä tulisi ajatelleeksi safarikohteena eikä se sitä olekaan, mutta norsut olivat etenkin Danielille iloinen yllätys, sillä hän ei ole harrastanut safarimatkailua Nairobin aamusafariretkeä enempää ja sen myötä nämä norsut Burkina Fasossa olivat hänelle ensimmäisiä luonnossa.
Jos afrikkalainen markkinameininkikin Burkina Fasossa on länsimaalaiselle elämys, niin Tiébélén maalaismarkkinat ovat vielä parempi sellainen. Täällä ihmiset tosiaan myyvät omilla pihoillaan tuotettuja tuotteita eivätkä tuoretukkutorilta noudettuja. Hirssiolutta, doloakin, Daniel maistoi. Siis sama Daniel, joka ihmetteli, miten Asmarassa uskalsimme syödä sikäläistä gelatoa! Mutta ei tullut ongelmia, ei dolosta Burkina Fasossa eikä gelatosta Eritreassa.
Kuninkaallisen perheen hovi
Tiébélén varsinainen vetonaula on Kuninkaallisen perheen hovi (Cour royale de Tiébélé), jonne Danielkin suuntaa seuraavaksi. Vierailua varten aamulla päälle puettu punainen t-paita on vaihdettu toisen väriseen – punaiset vaatteet on täällä varattu kuninkaallisille. Juuri Kuninkaallisen perheen hovi on nostanut Tiébélén kylän Unescon maailmanperintökohteeksi.
Noin hehtaarin kokoisella alueella asuu jopa muutama sata kuninkaallisen perheen jäsentä savesta rakennetuissa taloissa, jotka on koristeltu mitä erilaisimmin symbolein – kaikilla symboleilla on joku merkitys, ja aina muutaman vuoden välein talot maalataan uudelleen, sillä perinteisistä aineksista sekoitettu maali haalistuu Afrikan auringon alla nopeasti. Talojen muodoista pystyy päättelemään jotain asukkaastakin. Pyöreissä, pienissä taloissa asuvat sinkkumiehet, suorakulmion muotoiset talot on varattu pariskunnille ja niin edelleen.
Portilla Danielia odotti Abdou, kuninkaallisen perheen jäsen, jonka seurassa hovin alueelle pääsi vierailemaan. Kierrellä ja kuvata sai vapaasti ja kun Daniel ihmetteli, miten hovi on päivällä niin hiljainen, selvisi, että hovin jäsenet saavat nykyään elantonsa maanviljelyksestä ja väki on päivällä maataloustöissä. Syrjemmältä löytyi kuitenkin vanhempaa väkeä elämässä arkeaan näissä melkeinpä Disney-leffan kulisseilta näyttävissä rakennuksissa ja niiden pihapiireissä, kanoineen päivineen. Muista turisteista ei ollut riesaa, sillä heitä ei ollut.
Boungou
Tiébélén kylän lähistöllä on myös Boungoun pieni kylä, jossa kannattaa vierailla, jos sillä suunnalla sattuu liikkumaan. Kylä on kuuluisa käsin valmistetuista saviruukuista ja pienestä kultakaivoksesta.
Pyhät krokotiilit
Tiébéléstä Daniel palasi vielä Ouagadouguun, josta hän teki päiväretken läheiseen Bazoulén kylään katsomaan pyhiä krokotiilejä. Legendan mukaan kuivuuden uhatessa seutua krokotiili johdatti kyläläiset järven luo ja sen jälkeen järvi ja sen krotiilit ovatkin olleet pyhiä eläimiä. Mikäs siinä, hyvähän se krokotiilin on pyhänä eläimenä elellä, kun palvojat kantavat kanat suoraan suuhun. Vaikka pyhät krokotiilit olivat, nekin mielenkiintoisia, niin ehkäpä itse kylä, jossa väki eleli olkikattoisissa savimajoissa kylän kaivon ympärillä oli sittenkin vielä mielenkiintoisempi. Kylässä oli myös sepän paja ja jopa moskeija.
Pyhiä krokotiileja on muuten aikanaan ollut Egyptissäkin. Kom Ombossa ne ovat jopa saaneet oman museonsa. Ehkäpä Bazoulénkin krokotiilit päätyvät vielä joskus museoonkin?
Ouagadougousta Danielin matka jatkui hetkeksi vielä Abidjaniin ja sieltä takaisin Helsinkiin.
Yhdistelmä omatoimi- ja Kamelimatkaa
Lennot Helsingistä Brysseliin, yöpymisen jälkeen Ouagadouguun, sieltä Air Côte d’Ivoiren siivin Abidjaniin ja lopulta Turkish Airlinesilla kotiin maksoivat 1244 euroa ja vähän pisteitä päälle. Braviasta sai pulittaa 143 euroa yöltä, aamiaisineen ja lentokenttäkuljetuksineen. Afrikassa vähän paremmat hotellit tuppaavat olemaan tasoonsa aika kalliita.
Kamelimatkojen ohjelman osuus (retket Ouagadougousta Tiébélén ja Bazoulén) sisältäen näiden kolmen päivän aikana kaiken kyydeistä opastukseen, majoitukseen ja ruokailuihin, maksoi 939 euroa.
Burkina Fason viisumi oli helppo anoa netistä ja se myönnettiin Danielille 10 tunnissa, mutta hinta ei ilahduttanut – 159 euroa.
Lähtisinkö Burkina Fasoon?
Burkina Faso ja erityisesti Ouagadougou – aluksi ihan vaan tuon nimen takia ? – on (oli ennen kuin tarkensin sitä huhtikuussa 2025) vielä listallani kohteita, joissa olisi kiva käydä. Eikä Danielin matkakertomus hänen joulukuiselta matkaltaan vähentänyt kohteen houkuttelevuutta. Tulihan sitä juuri Eritreassa jo harjoiteltua hetkittäin elämää ilman kuumaa vettä ja sähköäkin, joten eiköhän sitä muutamasta päivästä Tiébéléssäkin selviäisi. Netti muuten toimi Burkina Fasossa kuulemma ihan toiseen malliin kuin Eritreassa.
Maan ajantasainen turvallisuustilanne pitäisi toki selvittää ennen matkaa, mutta luottaisin, minäkin, siltä osin Kamelimatkojen asiantuntemukseen, kuten Danielin luotti. Valitut ja tässä kuvatut retkikohteet olivat maan “punaisella” alueella, mutta paikallisten kanssa matkan ajankohtana turvallisiksi tarkistettuja.
Matkaan olisi kyllä kiva, jos tuonnekin asti lähtisi, pystyä yhdistämään jotain muitakin kohteita, mutta lentoyhteyksiä kohteisiin, joissa emme vielä ole käyneet on Ouagadougousta aika vähän. Ehkä sitä voisi pistäytyä Conakryssa, vaikkei Guineaa matkakohteena kukaan olekaan kehunut … Rannikkovaltioita Afrikassa meiltä puuttuu aika vähän, joten ehkä tuokin rannikko “pitäisi” kokea.
Voin kyllä lämpimästi suositella Burkina Fasoa, ihan vaikka ekaksikin kohteeksi Saharan eteläpuolella. Lyhyessä ajassa sai nähdä vilkasta kaupunkielämää, aika alkeellista maaseutua ja norsujen verran luontoakin. Ja sitten taas toisaalta – vaikka Afrikka olisi tullut jo maanosana tutuksikin, niin Tiébélén kuninkaallinen hovi ja Bazoulén kylä olivat minusta kokemisen arvoisia ja jotain aivan muuta kuin mitä itse olin Afrikassa aiemmin nähnyt.
Ja netti tosiaan toimi ihan hyvin, jopa tuolla maaseudulla, kun Michelillä oli mukana sellainen mokkulaa vähän massiivisempi mötikkä, josta hän sitä pyydettäessä välillä jakoi. Lie turha sanoa, että wifi ei kuulunut Hotel Ouessongon palveluihin :)
Kiitos Daniel! Yhtä jos toistahan tuollakin tosiaan näytti olevan, eivätkä nuo majoitusolosuhteetkaan nyt sen pahemmilta vaikuttaneet kuin vaikka Massawassa tai Berberassa. Katsotaan nyt, pääsemmekö joskus etenemään omassa suunnitelmassamme …
Opin Ylä-Voltan eli nykyisen Burgina Fason pääkaupungin nimen jo 60-luvun alkupuolella, kun koulussa opiskeltiin uusia Afrikan valtioita. Maantiedon opettaja keikutteli lanteitaan ja sanoi, että tämä on hyvä muistisääntö Ouagadougou nimen oppimiseksi. Niinpä se nimi on pysynyt muistissa toisin kuin monen muun maan pääkaupungin nimi.
Matka Burgina Fasoonkin on ruvennut kiinnostamaan, kun olen huomannut, että Kamelimatkoilta saisi apua matkajärjestelyihin sinne ja muutamaan naapurimaahan. Kiitos jutusta ja kuvista! Maailmanmatkaajien kokouksen aihe kiinnosti, mutta valitettavasti sille illalle oli muuta ohjelmaa.
Kiitos Eila! Tuo nimi on kyllä päätynyt monenkin maantiedosta ja/tai matkailusta kiinnostuneen mieleen :-) Rohkeasti vaan yhteyttä Kamelimatkoihin, eiköhän sieltä löydy hyviä ideoita ja niiden vielä parempia toteutuksia.
Burkina Faso kiinnostaa läntisen Afrikan maista varsin paljon. Benin ja Togo menee edelle, mutta asiaan enempää perehtymättä voisi ajatella, että nuo olisivat varsin helppoa yhdistää kaikki kolme. En ole ikinä minkään matkatoimistoa käyttänyt, mutta tuonne varmasti tulisi Kamelimatkojen palveluihin turvauduttua.
Kiitos Mikko! Noilla kaikillahan on jopa maarajat, joten ehkä jopa siirtymät maata pitkin voisivat onnistua – Beninistä Lomeen me siirryimme aikanaan, ryhmäreissulla toki, bussilla.
Jotenkin Manner-Afrikka parin kokemuksen perusteella ei juuri kiinnosta. Kaikki on niin hankalaa, alkeellista, rumaa (paitsi ihmisten vaatteet) ja laatuunsa nähden kallista . Varmasti vielä menen (lähinnä villieläinten tähden), mutta en lähitulevaisuudessa.
Kiitos Mari! Minusta taas kauniit Instagram-kelpoiset vaikka kahvilat ovat niin samanlaisia ympäri maailman, että koen nämä tällaiset kohteet autenttisempina kuin vaikka iso osa Aasiaa. Burkina Faso ei varsinaisesti ole eläinkohde, joten ehket sinne päädy, mutta toki itäisessä ja eteläisessä Afrikassa on paljon upeita luontokohteita.
Kiva kuulla näitä matkatarinoita erilaisista kohteista! Täytyy harkita tuota Maailmanmatkaajien jäsenyyttä jossain vaiheessa, tällä hetkellä TCC alueita kasassa noin 95 :)
Kiitos Sarianne! Pianhan nuo 5 aluetta tulee käytyä, joten tervetuloa kohta mukaan!
Ymmärrän kyllä Marin kommentin täysin. Tiettyyn pisteeseen hankaluutta matkustaessa sitä jaksaa, mutta kun kaikki on vain hankalaa, niin ei innosta. Ehkä se on myös budjetista kiinni, en välttämättä laita vähiä rahojani siihen että pääsen elämään paljon alkeellisemmin kuin kotona (tai jossain muualla). Kun ei ole varaa kalleimpia hotelleja maksaa, asuisin varmaan sitten savimajassa…
Ihailen kyllä matkaajia, jotka menevät jos vaikka minne, selvittävät asioita ja kestävät hankalat olosuhteet. Itsellä on niin suuri kauneuden kaipuu kaiken suhteen (ja minusta kauneus ei suinkaan ole kiiltävää pintaa eikä söpöyttä), että ainakaan tämä osa Afrikkaa ei innosta. Lisäksi erityisherkkänä vatvoisin varmaan loppuelämäni kaikkia näkemiäni epäkohtia. Tosin Intiasta ei jäänyt sellaista päälle, ja Intiassa myös löytyy itselleni paljon kauneutta. Siellä ei myöskään tarvinnut maksaa itseään kipeäksi kunnon sängystä, vaikka muuten oli aika alkeellista välillä.
Kiitos Raija! Meitä on niin erilaisia. Palasin juuri Afganistanista, eikä matkailu sielläkään aina ollut ihan ylellistä, mutta ah niin mielenkiintoista päästä kokemaan maailmaa, joka on ollut uutisissa kovin moneen otteeseen ja jossa todellisuus on ihan erilainen kuin meillä tai vaikka Länsi-Euroopassa.
Ymmärrän kyllä Marin ja Raijan kommentit hyvin, vaikka löydänkin itseni säännöllisesti Afrikasta. Ja kyllä, “kaikki on niin hankalaa, alkeellista, rumaa (paitsi ihmisten vaatteet) ja laatuunsa nähden kallista”. Se on ihan totta. Kallista ainakin, jos haluaa jotain, joka yltää lähelle länsimaista tasoa. Kamelimatkat toisaalta vähensi niitä hankaluuksia ja monimutkaisuuksia varmaan 85 % verrattuna siihen, että matkailisi itsenäisesti.
Tuppaan ajattelemaan niin, että osa matkoistani on tällaisia vähän seikkailuhenkisempiä, jolloin on jo tiedossa, että kaikki ei ole ihan helppoa, ja pitää tyytyä siihen, että moni asia on alkeellisempaa kuin kotona. Sillä mielellä lähden, näen ja koen. Toisaalta välillä lähden sitten ihan oikealle lomalle, jolloin tärkeintä onkin se, että hotelli on hyvä, ruoka herkullista ja kaikki on helppoa. Ja silloin kohde on joku ihan muu kuin Burkina Faso. Eli matkoja voi tehdä monenlaisia.
Raijalle vielä savimajakommenttiin, että Tiébéléssä voi tosiaan yöpyä myös savimajassa, Auberge Kunkolossa. Siellä Michelkin yöpyi ja näin hänen huoneensa, joka ei muuta ollut kuin savimaja ja patja lattialla. En tahtoisi sinne… Mutta kyllä Afrikasta löytää monesta paikasta sellaisia eurooppalaisittain parin tähden hotelleja, jotka ovat ihan kohtuuhintaisia.
Kiitos Daniel! Mekin tapaamme ainakin puolessa reissuissa asettaa uuden ja erilaisen näkemisen ja kokemisen mukavuuden edelle. Sitten on näitä Lontoo – Pariisi – Ibiza – Marseille -reissuja, jossa kaikki on ihan ylettömän helppoa ja ylellistäkin, kunhan vaan käyttää riittävästi rahaa hotellien/majoitusten tähtiin. Mutta tavallaan sitten myös pitemmän päälle vähän tylsää ja samanlaista, vaikka paikat vaihtuvatkin :-)