Afrikassa siirtomaa-ajan historia ja perintö ovat läsnä useimmissa kohteissa.
Grand Bassamissa niin vanhempi kuin vähän uudempi historia pysäyttää.
Pieni rantakaupunki sijaitsee 40 kilometriä Abidjanista itään ja se toimi pääkaupunkina Ranskan siirtomaavallan aikana vuosina 1893 – 1896. Keltakuume-epidemia kuitenkin tyhjensi kaupungin ja se hylättiin ja se jäi rapistumaan moneksi vuosikymmeneksi. Vielä nykyisin näiden maiden rajoilla, useimmilla, tarkistetaan matkailijoiden keltakuumerokotustodistukset, ehkä ihan syystä.
1970-luvulla alkanut turismi on sittemmin jossain määrin elvyttänyt kaupunkia, jossa on edelleen nähtävissä vanhoja rakennuksia 1800-luvulta. Vuonna 2002 kaupunki sai Unescon maailmanperintökohteen statuksen. Kauniit rakennukset ovat kuitenkin pitkälti hylättyjä eikä niitä ylläpidä kukaan. Hitaasti taas elpyvä turismikin panostaa ainakin vielä luonnollisesti enemmän rantaelämään kuin kulttuuriin.
Hitaasti elpyvä turismi? Etenkin ranskalaiset tapasivat jo lomailla Norsunluurannikolla aina vuoteen 2016 asti, jolloin juuri Grand Bassamissa (ja juuri meidänkin käyttämän Etoile du Sud -hotellin rannalla) tehtiin terroristi-isku, jossa kuoli 19 ihmistä. Tämä luonnollisesti vaikutti turismiin, mutta kyllä meitä nyt, kolmen vuoden jälkeen, oli jo taas Grand Bassamissa muutamia, muitakin kuin ryhmämme jäseniä.
Heimokuninkaita ja katolinen kirkko
Grand Bassamissa tutustuimme myös, jos emme ihan heimokuninkaisiin, niin heidän palatseihinsa, joita alueella on kaksikin. Näillä kuninkailla on edelleen valtaa omilla alueillaan vaikka maata hallitseekin presidentti. Jotenkin samaan tapaan kuin Suomessa valtion hallinto vs. vaikka Helsingin pormestari?
Heimokuninkaiden rinnalla täälläkin valtaa on myös katolisella kirkolla. Pienen kaupungin keskellä on iso katedraali, joka kerää ihmiset paitsi jumalanpalveluksiin myös pyhäkouluihin ja kuoroharjoituksiin.
Sunnuntait vietetään sankoin joukoin pitkällä valkoisella hiekkarannalla – varakkaimmat, Abidjanista viikonlopun viettoon tulleet, asuvat samassa hotellissa kuin me ja kansoittavat hotellin pienen uima-altaan viimeistä paikkaa myöten.
Mutta turistin onneksi jo maanantaina elämä palaa uomiinsa ja viikonlopun viettäjät Abidjaniin tai Grand Bassamiin koteihin, työpaikoille ja kouluun ja saamme niin rannan kuin uima-altaan itsellemme.
Voiton sillan tuolla puolen
Ranskalaisten vaikutusta ehkä, mutta Grand Bassamin kylässä on kiertomatkamme pienellä otoksella Länsi-Afrikan paras pizzeria. Taj Mahal -nimisen kasvispizzan nauttisin mielelläni silloin tällöin kotikulmillamme Espoossakin. Toisena päivänä käymme kokeilemassa matkanjohtajamme suosittelemaa läheisen Paradis-hotellin rantaravintolaa, jonne kannatti kuulemma mennä siksikin, että sen wifi on parempi kuin Etoile du Sudin wifi. Ehkä näin, mutta ruokailemaan sinne ei kannata mennä. Ei ainakaan jos on minkäänlaista aikataulua päivälle tai jos ei halua syödä kalaa.
Vanha Grand Bassam on pienellä saarella, jolle vie silta mantereelta. Hotellit ja ravintolat sijaitsevat saarella, mutta kävelemme, helteestä huolimatta, myös sillan toiselle puolelle. Täältä löytyvät markkinat, edullisemmat hotellit, jotka eivät ole rannalla ja bussiasema, josta saisi ehkä niin halutessaan neuvoteltua itselleen kyydin minibussissa Adibjaniin. Rauhan aukion, Place de Paixin keskellä on taistelevien naisten monumentti. Naiset marssivat täällä osana maan itsenäisyystaistelua vuonna 1949 (linkin juttu valitettavasti vain ranskaksi) vaatien miehiään vapautettavaksi. Sillan nimi onkin Voiton silta.
Tehdaskierros afrikkalaiseen tapaan
Historia kuitenkin sikseen. Vaikka nauttimamme pizzat olivatkin maukkaita, niin tien varrella oleva suklaatehdas tuntuu kiinnostavalta kohteelta. Kyltti kehottaa käymään sisälle ja löydämmekin pienellä hakemisella oikean oven. Odotamme ehkä kierrosta tehtaassa ja sen jälkeen tehtaan myymälässä, mutta toiminta täällä on niin pienimuotoista, että saamme kirjoituspöydän äärellä istuvalta työntekijältä ja hänen paikalle noutamaltaan hiukan enemmän englantia puhuvalta kolleegaltaan ranskalais-englantilaisen suullisen kuvauksen toiminnasta. Onneksi meitä ei ole kuin neljä, me ja ystäväpariskuntamme. Tehdas työllistää viisi henkeä, se käyttää raaka-aineenaan lähikylistä saatavaa kaakaota ja tuotot käytetään sosiaalisiin projekteihin. Pääsemme myös maistamaan tiukan suklaista tummaa suklaata. Varsinaista kauppaakaan ei ole, mutta pöydällä on muutaman pakasterasian verran foliopaperiin käärittyjä suklaamakeisia, joita emme kuitenkaan voi ostaa tässä helteessä. Kuvaus sosiaalisesta toiminnasta saa meidät kuitenkin jättämään työntekijöille pienen rahapalkkion esityksestä, jos vaikka sekin menisi sosiaaliseen toimintaan.
Päivän päätteeksi palaamme takaisin hotellillemme sillan toiselle puolelle. Aurinko laskee kauniisti Guineanlahden yllä.
Grand Bassamin tunnelmista kerroin kuvien kera tuoreeltaan paikan päältä tässä sunnuntain ja tässä maanantain jutussa Facebook-sivuillamme.
Oho, onpas siellä hienoja patsaita ja ”seinäkoristeita”! Oliko nämä siis niiden heimokuninkaiden pihoilla? :)
Ja voi, tuollainen pieni suklaatehdas kuulostaa symppikseltä. Postausta lukiessa tuli ensin mieleen joku suuuuri tehdas (tyyliä Fazer), mutta puhuttiinkin hieman eri kokoluokasta :D
Kiitos Eve! Juu, patsaat olivat heimokuningaiden palatsien pihoilla ja kauniisti pyytämällä niille pihoille saattoi päästä kiertelemään: toiseen pääsimme, toista kuvasimme aidan takaa.
Kaupunki vaikuttaa kauniilta ja seesteiseltä. Ikävää, että terrorismi varjostaa tuolla(kin). En voinut olla kiinnittämättä huomiota rantakuviin, joista toisessa on ananaksia kantava nainen ja toisessa ratsastava mies :)
Kiitos kommentista! Noita hevosia oli rannalla sunnuntairuuhkassa aika montakin. Eipä taitaisi olla eurooppalaisilla uimarannoilla ihan sallittua, sillä tokihan ne sitten myös likaavat rantaa, mutta Norsunluurannikolla säännöt ovat aika vähissä.
Pakko myöntää, että ovat kyllä todella erikoisia nämä teidän kohdevalintanne. Tokihan sen ymmärtää, kun olette kaikki tutut/tavanomaiset paikat jo kolunneet. Voisi kuvitella, että maailmankuva avartuu tuolla meiningillä. Sikäli kun itseäni tunnen, taitaa jäädä Norsunluurannikko valloittamatta meikäläisillä. Yritämme ensin tutustua vähän tavanomaisimpiin kohteisiin. Kiva noita on kuitenkin lukea!
Kiitos Asko! En kuitenkaan sanoisi vaikka Norsunluurannikkoa ”erikoiseksi kohteeksi”. Yksi maahan se vaan on maailmassa ja jos ajatuksena on tutustua maailmaan ja sen historiaan mahdollisimman laajalti, niin Norsunluurannikko on oikein hyvä kohde. Paljon parempi kuin kymmenes hiekkaranta vaikka Thaimaan saarilla :-)
Kivasti tuotu heimokulttuuri nykypäivään patsaina. Mutta todella harmi siinä, että maailmassa moni upea paikka jää näkemättä ja kulkematta juuri epävarmojen olojen tai terrorismiuhan vuoksi?.
Kiitos Sari! Vähän toki monet vähemmän turistiset Afrikan maat vaativat etukäteisvalmisteluja ja tutustumista, mutta esimerkiksi terrorismi on kyllä vähän sellainen uhka, että se voi osua kohdalle missä vaan, vaikka Suomen Turussa.
Grand Bassam näyttää olleen todella mielenkiintoinen paikka joten en ihmettele, että on maailperintökohde Norsunluurannikolla. Ikävä, että terrorismi ulottuu nykyään ihan jokaiseen maailmankolkkaan.
Nuo kullatut patsaat kielivät kyllä sekä rikkaudesta että arvovallasta mutta heimokuninkailla on varmasti molempia yllin kyllin.
Huomioni kiinnittyi taas ihaniin väreihin kuten nainen rannalla hedelmät vielä päänsä päällä.
Hyvä kuvia!
Kiitos Marjo! Heimokuninkaidet talot, tai pitäisikö sanoa palatsit, erottuivat kyllä selvästi katukuvassa muista, ihan kunnollisistakin taloista, joten ehkä heillä on jonkinlainen ”kunnallisverotusoikeus” tai muu tapa ylläpitää varallisuutta vielä nykymaailmassakin.
Kiva matkakurkistus, jälleen kerran paikkaan johon itse en todennäköisesti ikinä matkusta. Se näiden blogijuttujen yksi mahtava puoli juuri onkin, pääsee nojatuolimatkustamaan ja näkee maailmaa jota ei muuten ikinä näkisi, kiitos siitä ?
Kiitos Tanja! Näimme Guineanlahden kierroksellamme Guineanlahden rantaa aika monessakin kohdassa ja tämä oli sattumalta melkein ensimmäinen, johon osuimme saapumaan sunnuntaina ja pääsimme näkemään myös paikallisten vapaa-aikaa rannalla. Niitä paikallisia sitten riittikin, olihan lähellä Abidjanin miljoonakaupunki.
Ihana, autio hiekkaranta.. Nuo ovat harvinaista herkkua ellei sitten matkusta vähemmän turistisiin paikkoihin niin kuin esim. te teette. :)
Kiitos Sini! Maailmassa on nykyisin niin paljon turisteihin tukehtuvia paikkoja, että kannattaa todellakin harkita myös maailmaa vaikka Kaakkois-Aasian ulkopuolella!