Åland. Måland. Önningeby.
Eckerö. Käringsund. Signilskär.
Victor Westerholm. Elin Danielson-Gambogi. J.A.G. Acke.
Arkea. Kesää. Talvea. Pukujuhlia. Purjehdusretkiä.
Ihastuin kertaheitolla niin Chappeen näyttelytilana kuin kesänäyttelyyn Onnen saari – Önningebyn taiteilijasiirtokunta.
Ahvenanmaalle, Önningebyhyn, Maarianhaminan lähellä, muodostui Victor Westerholmin ympärille 1800-luvun lopulla Suomen ensimmäinen taiteilijakolonia. Westerholmin kesähuvilalle, Tomtebohon, kokoontui useampana kesänä useita nuoria taiteilijoita työskentelemään ja viettämään kesää yhdessä. Osa heistä jäi joskus talveksikin ja saattoivat olla ensimmäisiä suomalaisia taiteilijoita, jotka maalasivat talveakin, talvella, ulkona.
Näyttelyn ripustus valkoisille seinille vaaleansinisen seinään maalatulle leveälle raidalle tuo meren tunnelman osaksi kaikkea. Ahvenanmaalla meri on läsnä, mutta niin se on Chappessakin, Tammisaaressa.
Näyttelyn opastus kertoo taiteilijoiden ja teosten kiehtovat tarinat.
Tyylisuunnat hiukan riitelivät, vanhempi sukupolvi, kuten Fredrik Ahlstedt, ja uusia tuulia maailmalta jo etsineet nuoremmat taiteilijat saattoivat olla hiukan eri mieltä asioista, ja heidän teoksensa samoilta kulmilta olivat erilaisia. Nuorten taiteilijoiden kesken syntyi rakkaustarinoita, ajan tapaan varovaisia salakihloja vaihdettiin. Jonkun ura jäi katkolle sairastumisen takia. Työntäyteisten päivien jälkeen nautittiin kahvia – ehkä viiniäkin, mutta muistiin kirjoitettuihin tarinoihin oli päätynyt kahvi. Kahvi, jota Pariisissa käyneet ryhmän jäsenet pitivät parempana kuin sikäläistä kahvia.
Tuttuja kohteita Ahvenanmaalla
Eckerö ja Signilskär ovat kuuluneet minunkin lapsuuteeni ja sittemmin olemme palanneet mm. Eckerön maisemiin useamman kerran.
Kesästä talveen
Lopulta Önningbyn kesäidylli hajosi, kuten yhteisöt usein lopulta, keskinäisiin erimielisyyksiin, jotka kulminoituivat J.A.G. Acken pitkään työstämään suurikokoiseen Lumivalo (Snöljus) työhön, jota ei sitten kelpuutettu Pariisin näyttelyyn. Tekijän mielestä hän oli saanut kolleegoiltaan huonoja neuvoja, jotka vaikuttivat lopputulokseen. Viimeinen kuolinisku yhteisölle oli ensimmäinen maailmansota. Lisää Önningebyn taiteilijayhteisöstä voit halutessasi lukea vaikka Kerran elämässä -sivuston sitä käsittelevästä jutusta.
Acken hylätty teos on nähtävillä Önningebyn museossa, jonka lisäsin Tammisaaren retkemme jälkeen listallemme, ehkä jo ensi kesälle. Önningebyhynhän on matkaa Maarianhaminasta vain 8 kilometriä, eli museo olisi helposti saavutettavissa, vaikka pyörällä!
Chappessa tapasimme muuten kolmannen kerran tänä kesänä muita matkabloggaajia, eli Matkasto-sivustolle ja Mangostania-blogiin harvakseltaan kirjoittavan Päivin. Tätä ennenhän olemme tämän kesän reissuillamme tavanneet Please be Seated for Takeoff -blogin takana olevat Tanjan ja Ismon ja Gone with the Gastons -blogia kirjoittavan Paulan. Niin, ja Maailmanmatkaajien kokouksessa heinäkuun alussa Ne Tammelat.
Jussarö ja hopeaa
Perttu Saksan näyttely Jussaro – näkymätön metsä näyttäytyi meille kirkkaana kesäpäivänä turhankin synkkänä ja tummana – etenkin Onnen saaren jälkeen. Ylemmässä kerroksessa esillä olevat valokuvat paljastivat lasin takaa tuskin mitään. Pohjakerroksessa joissakin kuvissa oli sentään hiukan valoakin.
Jussarössä kävimme majakkaretkellä vuosia sitten. Saari (ja sen majakkakin, vaikkakin jo aikaa sitten sammutettu) on kieltämättä mielenkiintoinen, mutta ainakaan itse en olisi siitä tämän näyttelyn perusteella innostunut.
Chappen kolmas kesänäyttely, Barokki – Albert de la Chapellen hopeakokoelma-näyttely, esittelee lääketieteen tohtorin ja geenitutkija Albert de la Chapellen hopeakokoelman vanhimmat, pääosin 1600-luvulta peräisin olevat esineet. Tämäkään näyttely ei meitä varsinaisesti innostanut, joten senkin osalta suosittelen tutustumista Marjon blogijuttuun, joka paneutuu enemmän hopea-aiheeseenkin.
Muutama sana Tammisaaren ravintoloista
Emme iltapäivän mittaisella retkellä Tammisaareen olleet ruokapaikan tarpeessa, mutta poikkesimme kuitenkin, tietysti, satamassa ja kun Knipankin näytti olevan auki, katsomassa miltä siellä näyttää, etenkin kun tuossa ylhäällä jo mainitussa Marjon jutussa mainitaan Knipankin: “Tammisaaressa sijaitsee yli 100-vuotta vanha, legendaarinen kesäravintola Knipan, jossa on ehdottomasti päästävä ruokailemaan vielä jonain päivänä.” Juttu kertoo myös hiukan Knipan-ravintolan historiasta, mutta valitettavasti tätä nykyä sillä taitaakin olla vain historia, sillä ruuan osalta tarjolla olisi ollut vain buffet-ruokailu, jossa pääruokana itse koottavat hampurilaiset. Pihvit olivat varmaan olleet astiassaan aamupäivästä alkaen … Veneilyvuosinamme joskus vielä söimmekin Knipanissa ja silloin se taisi olla kalliin maineessa, eli ei välttämättä hintansa arvoinen, mutta kyllähän siellä söi.
Tänä kesänä Tammisaaressa ruokailevat jonottavat Niskan pizzoja 45 minuuttia, sillä paikan suosio tuntuu kestävän. Viimeksi ruokailimme Niskassa Turussa eikä sielläkään ensimmäinen yritys onnistunut, vasta toinen, pöytävarauksella.
Vielä pitempi jono oli YLP!-ravintolan edustalle odottamassa sen aukeamista. Hesari kirjoitti taannoin miten maailmalla tähtiravintoloissa työskennellyt kokki, Nick VIctorzon, palasi kotikaupunkiinsa ja perusti kaikkien yllätykseksi pizzerian – nyt Raaseporiin matkustetaan pizzalle jopa satojen kilometrien päästä.
Viimeksi olemme tainneet Tammisaaressa syödä rannan Knipania uudemmassa Fyren-ravintolassa palatessamme retkeltä Tammisaaren kansallispuistoon. Samalla retkellä taisimme viimeksi kiertää Tammisaarta hiukan enemmänkin – enemmän kuin niinä parina kertana kun olemme tehneet kierroksen Villa Skeppetissä.
Hauska kuulla, että vihdoin Meriharakat kävivät myös Chappessa! Upea postaus ja minä vähän arvelin, että kun pääsette tutustumaan sekä näyttelytilaan että kesänäyttelyyn ihastutte. Ja oikeassa olin! Chappe on tilana nerokas ratkaisu todella pienellä tontilla ja vaikka se on täysin modernia arkkitehtuuri rakennus soveltuu äärimmäisen hyvin ympäristöönsä.
Olen samaa mieltä, että Perttu Saksan työt näyttivät “liian tummilta” ja vain pohjakerroksessa pääsivät oikeuksiinsa. Ahvenanmaan Önningebyn taiteilijasiirtokunta ja taitelijoiden värikkäät työt olivat todella hurmaavia. Upeaa ajankuvaa ja värien käyttö!
Kiitos vinkkauksesta minun kirjoittamaan postaukseen ja Barock-näyttelyyn, joka oli myös upea ja toivon jatkossa näkeväni vielä lisää barokkiajan aarteita.
Pub Niskan pizzat ovat todella hyviä. Ja mikä parasta myös Helsingin Katajanokalla voi nautti Pub Niskan pizzoista. Olen aikonaan syönyt myös Nauvossa Niskan pizza mutta tämä paikka ei enää ole olemassa mutta onneksi herkkupizzoja saa Turusta, Tammisaaresta, Helsingistä ja Vaasasta.
Kiitos Marjo! Oli kyllä ollut jo jonkin aikaa listalla ja osittain juttusi innoitti vihdoin toteuttamaan retken! Niskan pizzoja olemme joskus syöneet Turussa – ja ehkä taas joskus jossain, sillä ovathan ne tosiaan hyviä.
Pub Niska on itselle tuttu Maarianhaminasta, käytiin Maatianhamissa pariinkin kertaan, kun siellä viimeksi olimme. Tykättiin kyllä. YLP! on tullut myös tutuksi, joskus jonotettiin sinne lähes 2 tuntia. Mutta oli kyllä maukkaita!
Kiitos Mikko! Maarianhamina onkin tietysti oikein paikka käydä Pub Niskassa. Kahden tunnin jonoon meitä ei helpolla saisi.
No ei meitäkään, mutta etukäteen sitä ei oikeastaan mainostettu, että siinä kestää sen kaksi tuntia, vaan oletettiin, että menee paljon nopeammin – ja sitten, kun oltiin siinä jo kökitty, niin mietittiin, että ei tästä enää viitsi pois lähteä :)
Pub Niskassa sentään ainakin viime lauantaina reilusti kerrottiin, että jono on 45 minuutin mittainen – vaikka tiedä sitten mitä se oikeasti oli …
Olipa kiinnostava juttu! En ole itse koskaan käynyt Chappe-museossa Tammisaaressa, mutta kirjoituksesi innoittamana sinne pitäisi päästä. Toivottavasti vielä tämän vuoden puolella. Kiitos vinkistä!
Kiitos Heidi! Muutama vuosi meilläkin siihen meni :-) Toki rakennuskin on kiinnostava, mutta kannattaa, jos mahdollinen vierailusi menee loppuvuoteen, myös tarkistaa sen hetkiset näyttelyt, että löytyykö niistä kiinnostavia kokonaisuuksia. Onnen saari taitaa loppua nyt syksyllä.
Tulee Tammisaarta ikävä, vaikken ole syönyt Tammisaaressa missään noista ravintoloista. Paras tarjoilu Tammisaaressa on ollut Dagmarin lähteellä, jonka raikasta vettä olen juonut ilman mitään jonottamista.
Tiedän ihmisiä, joita kiinnostaa tuollaiset menneiden aikojen pukujuhlat. Jokin Olavi Paavolainen tykkäsi esiintyä mekossa.
Kiitos Stacy! Tammisaari on kiva – kuten Dagmarin lähdekin! Näyttelyoppaamme puhuikin tuosta pukujuhlakuvasta hetken ja korosti miten puvustus oli syntynyt mielikuvitusta käyttämällä vaikka käyttämällä mattoa hameena.
Kiitos tästä taidenäyttelystä – tuli tässä nyt “näytyä”. Enpä tiennytkään tuollaista paikkaa kuin Chappe vaikka joka vuosi tulee Tammisaaressa käytyä tai ohi ajettua, tai ehkäpä juuri siksi.
Itse en jaksa todellakaan innostua näistä “varaa puoli vuotta aiemmin tai ole jonossa kolme tuntia” ravintoloista. Varsinkin jos kyse on vaan pitsasta. Espoossakin on sellainen “jonoa puoli vuotta pitseria” – ei kiitos, “No reservations!”
Kiitos Jani! Chappe on vierailun arvoinen – ja tuskin tarvitsee tunteja jonottaa :-) Jos Espoossa tarkoitat Pizza Edviniä, niin kerran tuli käytyä, varattiin varmaan pari kuukautta ennen – mutta kyllähän ne pizzat ihan hyviä olivat.
Kiitos mielenkiintoisesta jutusta, aivan uusia paikkoja minulle. Tuli kova tarve lähteä Tammisaareen ja pizzahimo :)
Kiitos Suvi! Ainakin pääkaupunkiseudulla asuville Tammisaari on ihan kelpo päiväretkikohde.
Tammisaaressa ei ole vuosiin tullut vierailtua. Aikaisemmin, kun kummini vielä asuivat siellä (itse asiassa en tiedä onkohan heillä edelleen se talo olemassa) ja äitini oli paremmassa kunnossa, tuli heidän luonaan käytyä aina kesäisin. Kivan oloinen näyttely ja tuo rakennus on mielenkiintoinen.
Minä en oikein lämpeä näiden ruokapaikkojen hypelle. En jonottaisi mihinkään 45 minuuttia, niin mukavuuden haluinen minusta on tullut. Jos haluan jonkun paikanruokaa maistaa, teen pöytävarauksen.
Kiitos Anna! Tuo Chappe on sen verran uusi, että jos edellisestä vierailusta on aikaa, niin sitä ei varmaan silloin vielä ollut. En tiedä olisiko sitten edes pöytävaraus auttanut vaikka tuohon Pub Niskan ruokajonoon, mutta tosiaan, ei helpolla tuollaista odottamista.
Tämä oli mullekin aivan tuntematon paikka, tämä Chappe siis, mutta täytyy ehdottomasti laittaa muistiin! Mielenkiintoisia lähikohteita on aina kiva päästä tutkimaan – ja mulla on Tammisaaren kansallispuistokin vielä käymättä, joten tästähän alkaa muodostua suunnitelma :)
Kiitos Pauliina! Ainakaan pääkaupunkiseudulla asuville Tammisaari ei ole kaukana. Meriretki kansallispuistoon vaatii tietysti vähän enemmän, niin aikaa kuin etukäteistutkimista/sopimista.