Kävimme viimeksi Villa Schildtissä katsomassa sen kesänäyttelyä kolme vuotta sitten.
Tänä vuonna vuorossa oli vasta yleisölle avautunut Villa Skeppet.
Villa Skeppetin kuvauksessa täytyy turvautua sanoihin – talon sisällä ei yksittäinen bloggaajakaan saa ottaa valokuvia ja Villa Schildtin sivuillakin on toistaiseksi vain muutama kuva kohteesta.
Neljä ensimmäistä porrasta
Talon eteinen on avara ja valoisa. Pieni ryhmämme riisuu kenkänsä tai pukee jalkaansa siniset muovisuojat kuin asuntoesittelyssä konsanaan.
Oppaamme, Villa Schildt -säätiön toiminnanjohtaja Jennifer Dahlbäck, kertoo miten Schildtien ystävä Alvar Aalto oli suunnitellessaan Tammisaaren Säästöpankin rakennusta löytänyt tontin ja ajatellut, että Tammisaari olisi hyvä Suomen tukikohta perheelle Kreikan talon rinnalle.
Tämä talo ei ole mikään vakioperheelle, 2 aikuista ja 2 lasta, suunniteltu jokaiseen elämänvaiheeseen ja -tilanteeseen jotenkin sopiva asunto, vaan juuri Schildteille, kahdelle aikuiselle, suunniteltu talo. Kahdelle aikuiselle, jonka mieltymykset arkkitehti, heidän ystävänsä, tunsi.
Viisi porrasta ensimmäiselle tasolle
Eteisestä nousemme muutaman porrasaskelman avaraan aulaan. Vaikka tontti on tasainen, portaista pitävä arkkitehti on saanut sijoitettua portaita, ainakin muutaman, useampaan kohtaan.
Eteisestä oikealle jää ensin ruokailutila ja keittiö, sen jälkeen makuuhuone, joka ei ole yleisölle auki. Göranin työhuone on pihan puolella, omassa siivessään.
Huoneen oven saa jopa lukkoon – kirjoittaminen on prosessi, jota ei saa keskeyttää.
Pöydällä on sähkökirjoituskone, jota kirjailija ei kuitenkaan kuulemma koskaan oikein oppinut käyttämään: vaimo Christine kirjoitti tekstit koneella.
Olohuone on yläkerrassa ja sinne noustaan avaria portaita myöten. Alin porras kuulemma viettää hiukan: näin porras toimii paremmin. Villa Mairean portaissa on sama piirre ja sitä on kuulemma perusteltu sillä, että emännän, Maire Gullichsenin, laskeutuessa alas portaita pitkässä iltapuvussa, se laskeutuu kauniimmin.
Kymmenen porrasta kauneuteen
Yläkerran olohuone on talon ehdoton helmi. Ehkä Alvar Aallon huonekalut osaltaan lisäävät tunnettamme, että olemme tulleet kotiin, vaikkei tämä meidän kotimme olekaan.
Tila on avoin läpi talon, sillä sen eteisestä erottava seinä on jätetty yläosastaan rakentamatta. Olohuoneen kattoa opas kutsuu purjemaiseksi. Tilaa hallitsevat niin ikkunat merelle päin kuin näyttävä takka.
Talon merenpuoleisella seinustalla on iso, voisiko sano, ruma, parveke. Parveketta pariskunta ei kuulemma edes käyttänyt, mutta sillä on merkityksensä. Kääntämällä olohuoneen hiukan vinoon ja sijoittamalla parvekkeen osittain sen eteen huoneesta saattoi katsella merelle, mutta kadulta ei näy huoneeseen.
Takan kaarevat muodot tuovat mieleen aallot ja meren, mutta kuulemma oikea tulkinta on liekit.
Olohuoneen, kuten koko talon, sisustus on jätetty ennalleen: Christine Schildt otti mukaansa vain muutamia henkilökohtaisia tavaroitaan muuttaessaan pois. Pariskunnan rakkaus Kreikkaan ja purjehdukseen näkyy monessa kohdin, kuten myös ystävyys Alvar Aaltoon. Paimio-tuolin prototyypissä kädensijat ovat oudosti keskeltä poikki, eikä tuoli oikein kestäkään istumista, mutta se on todellinen harvinaisuus.
Talo on pieni, neliöitä vain noin 140, mutta missään ei ole mitään turhaa ja tilat ovat avoimia, avaria ja valoisia. Tämä on niin täydellinen kahden aikuisen talo! Saisikohan näillä samoilla piirustuksilla rakentaa toisen talon?
Keittiöstä saunarakennukseen
Olohuoneesta jatkamme vielä ruokailutilaan ja keittiöön. Oppaan kuvaus siitä, miten keittiön ja ruokailutilan välillä olevat kaapit avautuvat kumpaankin suuntaan ja miten tämän takia monet astiat ovat pudonneet lattialle, kun kummankin puolen ovet ovat olleet yhtä aikaa auki, naurattaa. Ruokailutilaan mahtuu vain kuuden hengen pöytä, joka suvun ja ystävien tapaamisissa osoittautui usein liian pieneksi, mutta talon kokoa rajoitti myös käytettävissä oleva budjetti.
Keittiön takana on vielä sauna ja pesutilat erillisessä rakennuksessa. Ulkopuolelta rakennukset liittyvät yhdeksi rumalla säleiköllä. Tässä kohtaa en haluaisi kopioida tämän talon piirustuksia.
Suojaisa sisäpiha
Siirrymme talon taakse, suojaiselle sisäpihalle, jota hallitsee lummeallas. Alunperin Aalto olisi halunnut suunnitella pariskunnalle uima-altaan, mutta he eivät sitä halunneet, joten uima-allas korvautui altaalla, joka on kuin jättimäinen Aalto-malja.
Pihan perällä on vielä pergola, jossa on, tietysti, Alvar Aallon Aurinko-sarjan puutarhakalusteet.
Luin Mongoliassa ollessamme Hesarista jutun siitä, että Göran ja Christine Schildtin Tammisaaressa sijainnut koti, Villa Skeppet, on avautunut yleisölle.
Kotiin palattuamme yritin varata liput yleisökierrokselle, mutta vain kesä-heinäkuussa järjestettävät kierrokset olivat pitkälti jo loppuunmyytyjä.
Lopulta piti käyttää sukulaisuuskorttikin, mutta saimme kuin saimmekin vielä kaksi paikkaa heinäkuiselle kierrokselle.
Tänä kesänä taloon ei enää ole mahdollista päästä, mutta uskoisin, että säätiö päättää jatkaa kierroksia tulevina kesänä, joten jos Alvar Aallon arkkitehtuuri kiinnostaa, niin kannattaa tarkistaa asia heti ensi kesän alussa!
Bloggaajalle ei tällä kertaa kuvauslupaa irronnut, mutta ainakin näiden medioiden edustajille sellainen on irronnut, eli jutut kannattaa vilkaista vaikka vaan kuvien takia:
- Alvar Aallon suunnittelema Villa Skeppet avaa ovensa yleisölle (Yle)
- Alvar Aallon viimeinen yksityistalo avaa ovensa yleisölle (Helsingin Sanomat)
Eeva-lehden keväinen juttu Christine Schildtistä puolestaan taustoittaa myös sitä, miksi talo juuri nyt on avautunut yleisölle.
Venemessuilla 2017 haastattelimme mekin lyhyesti Christine Schildtiä.
Lopuksi vielä muutama kuva Villa Schildtin näyttelytilasta.
Voi miten hieno! Harmi, ettei pääse käymään enää tänä kesänä.
Kiitos Mari, ensi kesänä sitten, toivottavasti.
Minulla oli tänä kesänä haaveena päästä katsomaan Villa Skeppetiä myös sisältä mutta en valitettavasti mahtunut mukaan.
Suurena Alvar Aalto fanina haluan ehdottomasti käydä tuolla joskus ja aistia ilmapiiriä sekä tiloja. Löydän yksityiskohtia Villa Maireaan, joka sekin teki vaikutuksen. Sielläkään ei saanut kuvata sisätiloissa.
Villan tilaratkaisut ovat loistavia samoin koko rakennuksenmittasuhteet. Aalto oli kyllä nero! Ihan kaikki ratkaisut eivät ole olleet toimivia kuten esim. vaikka Paimion parantolassa koettiin jo käyttöönotossa. Minäkään en tuon säleikön materiaalista – itse säleikkö kyllä tyyppillistä Aallon tilanjakoa läpinäkyvästi.
Didrichsenin taidemuseossa tai siis entisessä Didrichsenin kodissa on mielestäni myös tuollaiset molemminpuolin avautuvat kaapit ovet keittiön ja käytävätilan välillä. Ainakin siellä oli hyödynnetty tilaa myös siten, että lapsien pienoisrautatie mahtui kaappien allaolevaan tilaan säilytykseen.
Kiitos hyvästä esittelystä – tänne on päästävä!
Kiitos Marjo! Hieno kulttuuriteko Christine Schildtiltä jättää kotinsa jokseenkin sellaisena kuin se hänen ja Göranin kotina oli toiminut, huonekalut ja monet pikkuesineetkin, kirjoja myöten paikallaan.
Toivottavasti pääset ensi kesänä toivottavasti järjestettäville kierroksille jollekin mukaan. Me taas olemme lisänneet Villa Mairean listallemme, ehkei nyt vielä ensi kesänä, mutta jos vaikka sitä seuraavana taas suuntaamme Länsirannikon majakoille, niin silloin.
Tämäpä oli mielenkiintoinen postaus! Tuli luettua myös osa noista linkkaamistasi jutuista.
Aalto on ehdottomasti yksi lempiarkkitehdeistani, joten Aallon tuotoksiin on aina kiinnostavaa tutustua. Villa Schildtin olen nähnyt vain pikaisesti sen ohi kulkiessani.
Kiitos kommentistasi! Meillä oli tietysti sukuliittymän kautta vähän enemmänkin kiinnostusta tähän Lassen kolmannen serkun käytössä aikanaan olleeseen taloon ja sen myötä Villa Schildt olikin jo entuudestaan tuttu.