Käringsund fea

Muistojen Ahvenanmaa

Lapsuuteni kesät vietin useammalla paikkakunnalla. Minulla on hajanaisia muistoja leikkimökistä Kuusistossa ja pitkästä hiekkarannasta ja veneretkistä Lillmälön vuokramökeiltä ennen Paraisten Tennäsiä, josta vanhempani lopulta hankkivat oman kesäpaikan. Näiden muistojen väliin asettuu Eckerö, sillä kesänä, jolloin vastahankitulla kesämökkitontilla vasta rakennettiin ensimmäisiä taloja, me, äiti ja kolme lasta, vietimme osan kesää Eckerössä. Isäkin ehti töiden ja rakennustöiden lomassa luoksemme, ainakin yhtenä viikonloppuna.

Päiväkirja 1966
Isäni päiväkirjamerkinnät heinäkuulta 1966
Signilskär 1966
Pirkko Signilskärillä kesällä 1966

Eckeröstä jäi minulle, tuolloin 9-vuotiaalle, mieleen täysihoitola, jossa asuimme ja uskomaton ranta sen edustalla. Myös retken Signilskärille muistan hyvin, kuten Eckeröstä Kapellskäriin tekemämme päiväretken M/S Alandialla.

Olen sittemmin käynyt Eckerössä muutaman kerran tuolla rannalla, mutta täysihoitolaa en enää muista niin hyvin, että olisin sen tunnustanut. Vasta tänä vuonna tulin selvittäneeksi, että 1960-luvun Sandvikens pensionat on edelleen olemassa, Hotel Elvirana.

Seuraavakin kertani Ahvenanmaalla oli erityinen. Olimme Lassen kanssa tavanneet toisemme syksyllä 1974 ja ensimmäisenä yhteisenä kesänämme kiersimme Ahvenanmaata autolla oranssissa soputeltassa yöpyen.
Jätetään nyt kuvat Eckeröstä tuolta vuodelta julkaisematta, sillä näemmä vietin helteisen loman pitkälti melko pienissä bikineissä, mutta Uffe på berget -kahvilassa, matkalla Bomarsundiin, minulla näyttää ainakin olleen päälläni pitkä mekko ja tuon kesän muodin mukaiset korokepohjaiset sandaalit, jo valmiiksi 180 senttiä pitkällä tytöllä!

Uffe på berget

Purjehdusvuosina reittimme sivusi tai jopa kiersi Ahvenanmaan useampana kesänä.
Kesällä 1996 kohdalle osui ainakin yksi sadepäivä, jolloin vuokra-auto tuntui venettä paremmalta kulkuneuvolta ja halusimme  poiketa myös Bomarsundissa. Mukana ollut veljeni ja alle 10-vuotias veljentyttäreni eivät ihan ymmärtäneet miksi meidän täällä sateessa pitää myös näitä kivikasoja katsella, mutta me ymmärsimme!

Bomarsundissa 1996

Kesällä 2001 purjehduksemme Käringsundiin eteni niin hienoisessa tuulessa, että muistan jonkun meistä seuranneen venettä jollalla ja napanneen veneestämme tämän tunnelmallisen kuvan.

Myös kesällä 2006 kohotimme rantautumismaljat (tai niitä seuraavat, sillä ne varmaan nautittiin jo veneessä) Käringsundin leirintäalueella ruotsalaisten kesämökkikylässä. Useimmat asuntovaunuista näyttivät puutarhoineen kaikkineen siltä, että ne ovat olleet siellä pysyvästi jo useamman vuoden.

Purjehduksemme jatkui kohti pohjoista ja Ahvenanmaan ympäri, ensimmäisen ja mitä luultavammin viimeisen kerran, sillä kesä oli myös viimeinen, jolloin S/Y Meriharakka kuului meille.

Käringsund 2001 Käringsund 2006

Taas viisi vuotta (jostain syystä näytämme päätyvän Ahvenanmaalle jokseenkin tasan joka viides vuosi) ja palaamme Eckeröhön käydäksemme Märketin majakalla. Päätämme retkestä melko myöhään ja yösijan löytyminen Eckeröstä on haastavaa, mutta saamme kuitenkin varattua pienen mökin Käringsundista, sillä retki majakalle on illalla emmekä halua enää sen jälkeen lähteä ajamaan muualle.

Käringsund 2011 Märketillä 2011

Ahvenanmaan pohjoisosan maisemiinkin palasimme tälläkin lyhyellä autolomalla, sillä halusimme käydä itsekin tutustumassa veljeni hehkuttamaan Havsviddeniin.
Näkymät rantakallioilta Selkämerelle olivatkin häikäiseviä myös maalta niitä katsoen eikä itse Havsviddenkään hullumpi ollut, vaikka kahdestaan liikkeellä ollessamme majoituimmekin vain hotellihuoneeseen, emme alueen hienoihin huviloihin.

Havsviddenin meri"allas"
Havsviddenin meri”allas”

Tänä juhannuksena poikkesimme Käringsundissa lounaan verran. Bodegan venesataman rannassa, josta meillä oli hyvät muistot, oli juhannuksena valitettavasti niin täynnä, ettemme jaksaneet sinne odottaa ja kävelimme sitten Käringsund Resortin ravintolaan ja oli se pizza hyvää sielläkin. Ja Eckerössä yhtä helteistä kuin kesällä 1975!

Käringsund 2016
Käringsund 2016

Paluumatkalla leirintäalueella näimme bussin, joka näytti siltä, kuin se olisi kiertänyt koko maailman ja maailmanmatkaajina poikkesimme tietysti haastattelemaan lounaalle juuri kokoontunutta ryhmää ja tutustuimme meille uuteen matkakonseptiin: bussimatkailuun, jossa myös asutaan bussissa. Kuulemma kuitenkin aavistuksen verran kesympää kuin overland-autoilla maailman kiertäminen. Ehkä emme päädy pinkkiin bussiinkaan, mutta mielenkiintoinen tuttavuus kuitenkin!

Pink Caravan Eckerö Pink Caravan Eckerö

Eckerön isolla Postitalollakin poikkesimme tietysti tänäkin vuonna.
Kahvila Tsarevna houkutteli monenlaisilla herkuilla, läheinen pieni suklaapuoti konvehteilla ja olipa postitalon tiloissa ihan nautittava taidenäyttelykin.
Suklaisen iPhonen hankintaa mietimme hetken, mutta helle jarrutti hieman suklaaostoksia.

Tsarevna EckeröSuklaapuoti Eckerö

Entäs se uskomaton lapsuuteni ranta? Postitalolta jatkoimme vielä hetkeksi tuolle rannalle ennen siirtymistä Björnhufvudin vierastaloon yöksi. Täällä se on edelleen, lapsuuteni ranta ja lapsuuteni täysihoitola, jossa emme kuitenkaan tulleet poikenneeksi, sillä tuon yhteyden silloisen Sandvikenin täysihoitolan ja nykyisen Hotel Elviran välillä tulin selvittäneeksi vasta kotiin palattuamme.

Kesällä 2021 sitten, jos vanhat merkit pitävät paikkansa!

Ålandshavet Eckerö

Elvira Eckerö
Hotel Elvira, entinen Sandvikens pensionat, Eckerössä

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Yhteistyössä Visit Ålandin kanssa, vuoden 2016 osalta.

14 kommenttia artikkeliin ”Muistojen Ahvenanmaa

  1. Oi miten ihanan nostalginen postaus! Sinulla on ollut 1974 kuvassa tosi tredikkäät vaatteet, joilla voisi nytkin lähteä liikkeelle. Suomen kesää ja saaristomaisemaa parhaimmillaan. Tuo vaaleanpunainen bussi näytää ihan hieman “epäilyttävältä” 😀 Nukutaanko tuolla ylhäällä vai mikä mahtaa olla keltainen härpäke katolla? Toisaalta toisessa kuvassasi on patja penkkien välissä… mielenkiintoista mutta kauniit ja kodikkaat kukkaverhot ikkunoissa.

    Ihana postaus!

    1. Kiitos kommentistasi Marjo! Eipä tullut otettua talteen tuota raitamekkoa vaikka tietysti se mahtuisi päälle edelleen 🙂
      Pinkissä bussissa nukutaan sekä katolla että penkkien väleihin muodostuvissa parisängyissä – näyttivät kyllä tosi kapeilta nuo jälkimmäiset kahdelle aikuiselle.

  2. Ihana postaus. Palanen nostalgiaa ja palanen nykypäivää. Välistä on ihana fiilistellä mennyttä aikaa. Itse olen ajatellut, että jospa tänä kesänä pääsen käymään Ahvenmaalla. Katsotaan nyt kun loma alkaa, että mihin matka käy.

    1. Kiitos Maiju! Menisikö tuo jotenkin tyyliin, että minkä nuorena oppii … jne. Ehkä hyvien lapsuudenmuistojen innoittamana tuonne on tullut lähdettyä moneen kertaan sen jälkeenkin.

    1. Kiitos Jael! Turussa, Helsingissä, Espoossa ja Tukholmassa asuneelle Ahvenanmaa on jotenkin “kotiseutua” sekin.

  3. Kauniita muistoja, tämä oli oikea hyvän mielen postaus! Olen käynyt Ahvenanmaalla viimeksi kuudennen luokan leirikoulussa, mutta siitä retkestä on jäänyt muistoja lähinnä mökkien puhelimista, joilla pystyi soittamaan pilapuheluita kavereiden mökkeihin… Olisipa kiva lähteä kiertämään Ahvenanmaata auton ja teltan kanssa – vanhempien varastosta vieläpä löytyisi oranssi soputeltta. 🙂

    1. Kiitos Johanna! Ahvenanmaan muistoni ovat onneksi sellaisia, että niistä tulee hyvä mieli, itsellenikin tietysti 🙂

  4. Ihana nostalgiapostaus!

    Tulen ahnaasti väijymään näitä Ahvenanmaa-aiheisia juttujasi, kun meillä on visiitti edessä tuonne elokuun alussa.

    Sellainen Ahvenanmaan TOP-10 olisi hyvä kooste reissurungoksi. Oletko muuten kirjoittanut sellaista?

    1. Kiitos Johanna! Ja kiitos ideasta – oikeastaan minun pitäisikin kirjoittaa jonkinlainen yhteenvetolista Ahvenanmaajutuistani, on jo ollut mielessäni, ja voisihan sen kirjoittaa juuri tuohon kaipaamasi muotoon. Katsotaan, miten tässä ehtii.

  5. Ihanaa tunnelmaa! Mulla on Ahvenanmaa vielä käymättä, mikä kyllä ihan hävettää. Se vaan näiden lähikohteiden ongelma on, että niihin pääsee koska tahansa, niin ikinä ei tule lähdettyä… Kaveri yritti kyllä houkutella mua sinne tänä kesänä jollekin festareille. Olisin muuten lähtenytkin, mutta festarin aikataulut eivät sitten menneet yhtään yksiin omieni kanssa. No, ehkä vielä joskus 🙂

    1. Kiitos Noora! Ahvenanmaa on lähellä, mutta tietysti saarena hiukan haastavampi tavoittaa kuin lähikaupunki – mutta ehdottomasti pienen vaivan arvoinen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.