Tammisaaren saariston kansallispuisto

Tammisaaren saariston kansallispuisto

Koronakevät, -kesä ja -syksy ovat ehkä kansoittaneet monet Suomen kansallispuistoista. Ehkä aavistuksen keskivertoa vähemmän korpivaeltamisesta innostuneina emme ole käyneet vain muutamassa näistä 40 kansallispuistosta – meren rannalla Espoossa luonto tuntuu olevan ihan riittävän lähellä päivittäinkin.

Syyskuun lopussa järjestetyt Lähimatkailupäivät tarjosi kuitenkin retken, jota emme voineet ohittaa: veneretken Tammisaaren saariston kansallispuistoon. Saaristomerellä olemme liikkuneet laajalti purjehdusvuosinamme, mutta Tammisaaren saaristossa vähemmän, sillä matka Hangosta Espooseen taittui useimmiten ulkoreittiä. Viimeksi tuolla suunnalla olimme olleet vieraillessamme Jussarössä.

Veneretken toteutti Tammisaaressa vaikuttava Guide-Matti, eli Tammisaaressa asuva Matti Piirainen, joka opastaa niin saaristossa, kaupungissa kuin metsässäkin. Retket saaristoon toteutetaan avoveneellä, johon mahtuu 5 henkeä, mutta kauniina syyskuisena lauantaina meitä oli vain Matin lisäksi vain neljä – jonkinlaiset turvavälit siis merelläkin, tähän maailman aikaan.

Ollakseen syyskuun viimeinen viikonloppu kohdallemme osui todella hieno sää: aurinko paistoi täydeltä terältä ja merelläkään ei juurikaan tuullut, mikä moottoriveneellä liikuttaessa on aina hyvä juttu.

Lähdimme liikkeelle Tammisaaren satamasta, Pub Niskan kupeesta, ja vaikka retkeen oli varattu vain muutama tunti, niin pääsimme näkemään niin Tammisaaren vehreää sisäsaaristoa, hiukan jo matalampaa välisaaristoa ja ulkosaariston sileitä kallioita.

Tammisaari Tammisaari

Tammisaaren saariston kansallispuisto

Dagmarin lähde

Retken aluksi kaarsimme Dagmarin lähteen edustalle, vaikka emme sinne tällä kertaa pysähtyneetkään. Ehkä sitten seuraavalla kerralla – sinnehän pääsee myös autolla. Hidastimme kuitenkin hetkeksi lahdella ja palasimme ajatuksissamme vuosikymmenien taakse, sillä Lähdelahti on yksi niitä Suomen rannikon kohteita, jonne Venäjän keisaripari Aleksanteri ja Dagmar 1800-luvun lopulla Suomessa ihastuivat.

Dagmarin lähde

Meille entuudestaan tutumpi kohde heidän retkiltään on Högsåra, jossa kävimme pari vuotta sitten.

Högsåra ja Farmors Café

Tammisaaren saariston kansallispuisto
Kesämökkiasutuksesta …

Tammisaaren saariston kansallispuisto

Tammisaaren saariston kansallispuisto

Tammisaaren saariston kansallispuisto
… ulkosaaristoon

Näimme merikotkankin!

Matkalla ulkosaaristoon näimme pienen osan Tammisaaren saariston lukuisista kesämökeistä ja saariston linnustoa. Moottoriveneellä kuitenkin melko nopeasti liikkuessamme pystyimme havainnoimaan niistä lähinnä runsaslukuisimmat ja suurimmat, eli joutsenet ja merimetsot. Mutta lentelipä yhden saaren yllä merikotkakin.

Merimetsot ovat ongelma Tammisaarenkin saaristossa siinä missä monella muullakin alueella. Ohitimme tuhottuja luotoja, luotoja, joilla joskus oli ollut pientä puustoakin, mutta joilla pystyyn kuolleet puut ja alunperin kauniin harmaat kalliot olivat värjääntyneet valkoisiksi. Pienen saaren muututtua asumiskelvottomaksi merimetsot ovat siirtyneet läheiselle suuremmalle saarelle, jonka puustosta osa on jo alkanut tuhoutua.

Tammisaaren saariston kansallispuisto Tammisaaren saariston kansallispuisto Tammisaaren saariston kansallispuisto

Rödjanin kalastajatilalla

Kohta saavummekin jo kansallispuiston alueelle. Täällä osa saarista on kokonaan suojeltuja, eli niille ei saa rantautua lainkaan, mutta osalle saarista rantautuminen on kielletty vain pesimäkaudella.

Ohitimme Fladalandetin ja Modermaganin saaret, jotka molemmat ovat hyviä ja veneilijöiden suosimia retkikohteita ja rantauduimme lopulta Älgön saarelle, Rödjanin entiselle kalastajatilalle.
Välillä pysähdyimme hetkeksi tarkastelemaan meressä uivia vaaleanpunaisia meduusoja.

Fladalandetin kohdalla juttelimme siitä, miten joskus meren lahdesta syntyy järvi lahden ja meren välisen yhteyden katketessa. Ruotsinkielen sana flada tarkoittaakin maankohoamisen seurauksena lahdesta altaaksi muodostuvaa vesialuetta. Modermagan, äidin kohtu, taas on veneilijöiden keskuudessa tunnettu hyvin suojaisesta satamastaan, jonne johtava väylä vaatii vähintääkin keskittymistä.
Molempien saarten osalta jäin miettimään, että pitäisikö vaikka ensi kesänä palata Tammisaaren saariston kansallispuistoon, vaikka Matin kyydillä, ja kiertää vaikka Modermaganin 1,5 kilometrin luontopolku.

Älgön saarella tutustumme saariston elämään vuosikymmeniä sitten. Tai ei nyt niin kauan sitten – kalastaja Magnus Nylundin sodan jälkeen 1940-luvulla rakennuttama tila oli asuttu aina 1960-luvulle asti, jolloin se jäi kesämökkikäyttöön. Älgössäkin olisi ollut lyhyt 2 km luontopolku, jonka varrelle olisi jäänyt saaren sisäjärvi Storträsket, mutta toisella kertaa sitten! Tällä kertaa tyydyimme ihailemaan tilalla vielä olleita pulleita kesälampaita.

Tammisaaren saariston kansallispuisto Rödjan Tammisaaren saariston kansallispuisto Rödjan Tammisaaren saariston kansallispuisto Rödjan Tammisaaren saariston kansallispuisto Rödjan Tammisaaren saariston kansallispuisto RödjanTammisaaren saariston kansallispuisto

Rödjan
Palojen jälkiä Rödjanin rannassa

Jos Dagmarin lähteestä ja Lähdelahdesta mieleeni tuli Högsåran saari, niin Rödjanin kalastajatilasta mieleeni tuli Pentalan saari ja siellä Gurlin talo, joka samaan tapaan kertoo vierailijoille saariston elämän historiasta. Rödjanin tila on kuitenkin viime vuosina kärsinyt onnettomuuksista/ilkivallasta toisin kuin Pentalan rakennukset. Sekä Rödjanin rantavaja että sauna ovat palaneet, ainakin toinen ilmeisesti kertakäyttögrillien käytön takia.

Gurlin talossa

Luksustelttailua Älgön saarella

Älgö ei ihan kokonaisuudessaan ole kansallispuiston aluetta. Saaren pohjoisrannalla on joitakin kesämökkejä ja ainakin yksi niistä tarjosi kuluneena kesänä telttamajoitustakin Airbnb:n kautta, mutta Rödjaniin tai edes saaren keskellä sijaitsevaan järveen tutustumiselle majoitus saaren pohjoisrannalla ei ole helpoin vaihtoehto, kuten FIFTYFIFTY-matkablogia kirjoittava Sonja sai kokea. Majoitus oli kyllä upea, eli tätäkin voisi ehkä harkita vaikka ensi kesänä.

Luksustelttailua Tammisaaren suojaisassa saaristossa

Pulleat purjeet ja Fyrenin lounas

Rödjanista palasimme Tammisaareen, mutta paluumatkakaan ei ehtinyt kauniissa säässä muodostua tylsäksi, sillä satuimme melkein keskelle pientä purjehduskilpailua, oletan. Harvoin näkee, nyttemmin maakrapuna, näin kauniisti pulleita keulapurjeita yhdessä rykelmässä.

Tammisaareen palattuamme arvoimme hetken lounaspaikkaa, mutta lopulta valinta oli helppo. Sataman tuntumassa olevista useammastakin ravintolasta vain uusi (uudehko) Fyren oli meille uusi tuttavuus, joten sinne. Buffetlounas olikin ihan hyvä, ei siinä muuta vikaa ollut kuin buffetin aina luoma tietynlainen levottomuus ihmisten kulkiessa ravintolassa edestakaisin.

Purjehduskilpailu Tammisaaren saariston kansallispuistoPurjehduskilpailuFyren Tammisaari

Hiljainen vanha kaupunki

Lounaan jälkeen teimme vielä pienen kierroksen Tammisaaren vanhassa kaupungissa, mutta jo syyskuun lopulla täälläkin alkaa olla hiljaista. Saunakadun Café Gamla Stan taitaa avata, hetkeksi, seuraavan kerran joulusesongin aikaan. Mutta vanhojen talojen reunustamat Saunakatu ja Liinakankurinkatu tarjosivat hiljaisinakin mukavan ympäristön pienelle kävelylle. Kirkon edustalla häpeäpaalu huvitti hetken – ei ehkä aikoinaan siihen oikeasti päätyneitä!

Tammisaari vanha kaupunki Tammisaari vanha kaupunki Tammisaari vanha kaupunki Tammisaari vanha kaupunki Tammisaari vanha kaupunki Tammisaari vanha kaupunki

Mukavan päivän jälkeen palasimme kotiin – ja totesimme molemmat, että matka Iirislahdesta Tammisaareen omalla autolla olikin oikeastaan lyhyempi (runsas 80 km suuntaansa) kuin olimme muistelleetkaan. Ehkä siis voisimme palata Tammisaareen vielä tänä syksynäkin vaikka Kulturlänken under Mörka helgen -tapahtumaan. Samalla voisimme taas kerran pysähtyä nauttimaan tuoreista munkeista Karjaalla Helmisimpukassa – pari munkkia on tuolla jo tänä kesänä tunnut syötyä, mutta mahtuuhan niitä vielä!

Artikkelin avainsanoja

14 kommenttia

  • Kuulostaa kivalta retkeltä. Meilläkin on ollut ja on oikeastaan edelleen suunnitelmissa käydä tuolla vielä tämän syksyn aikana. Kuinka lähelle muuten meduusoja muuten pääsi? Mahtaako niistä saada kuvia vedenalaiskameralla?

    • Kiitos kommentistasi! Siinä ne kelluivat veneen vieressä, mutta en oikein osaa kuvitella miten moottoriveneen laidalta saisi vedenalaiskameran veteen. Ehkä jos se on jonkinlaisen varren päässä – ei ole kokemusta. En yrittänyt niitä kuvata. Panamassa viime syksynä yritin sen sijaan kuvata, myös veneestä, ihan tavallisella kameralla auringonpaisteessa pinnan läpi meritähtiä, mutta aika “taiteellisia” niistä kuvista tuli. Jossain taisi olla uutinen, että Hietaniemen uimarannalle on ajautunut meduusoja, ehkä niitä siellä saisi kuvattua 🙂

  • Jonkin verran tuttua seutua tuo Tammisaari. On tullut vierailtua siellä noin kerran kesässä ja veneiltyä sillä suunnalla. Mukava paikka kesällä ja hienoa maisemaa merellä. Paljon hyviä muistoja sieltä suunnalta, jotka tämä juttu toi mieleen!

    • Kiitos kommentistasi! Mekin käymme Tammisaaressa ja/tai Hangossa melkein vuosittain. Seuraavan kerran ehkä Tammisaareen vielä Kulturlänken -tapahtumaan kuun vaihteessa.

  • Oi kun osui tämä postaus sopivaan kohtaan. Kuin vahingossa tänä kesänä ja syksynä kansallispuistovierailuja kertyä. Jos käyn tänä syksynä vielä 4 suunnittelemassani puistossa, niin ensi vuoteen jää 1 maapuisto ja 4 vesipuistoa – Tammisaari yksi näistä. Hyvä tietää, että onnistuisi veneelläkin. Ensisijaisesti kajakointisuunnitelma, mutta miten kauan veneellä meni sinne?

    • Kiitos Mari! Me emme ole päätyneet laajemmin kansallispuistoja kiertämään – nyttemmin maa-, alue- ja hiukan majakkabongaustakin harrastettuamme vältän aloittamasta uusia listoja 🙂
      Tammisaaren keskustasta kansallispuiston alueelle on jonkin verran matkaa moottoriveneelläkin, mutta lähemmäskin taitaa päästä autolla niin halutessaan.

  • Guide-Matin mukana olen minäkin ollut Tammisaaren ankallispuistossa ja se oli hieno reissu. Merimetsot eivät suinkaan tuhoa saarta, vaan ne kantavat sinne merestä fosforia. “Tuhoutuneessa” saaressa kasvaa arvokkaita ja harvinaisia niittykukkia.

    • Kiitos Stacy! Oikeasti mietin, että ensi kesänä voisi palatakin noille vesille/saarille. Merimetsoista: taitaa se hetken kestää, että noilla luodoilla kasvaa mitään – ja kyllä ne aika ruman näköisiä ovat.

  • Yllättävän lähellä on monia mielenkiintoisia paikkoja! Tammisaari jää kuuluisamman Hangon varjoon ihan suotta! Siellä minua kiinnostaisi sekä vanhan kaupungin puutalot, että kansallispuiston luonto.

    • Kiitos Anna! Tammisaari ja Hanko ovat kuitenkin kivan erilaisia, Hanko selkeästi “ulkomerellinen”, Tammisaari taas vehreämpi, luonnoltaan lempeämpi.

  • Tämä Tammisaaren saariston kansallispuisto kuuluu niihin kohteisiin, jotka ovat oman tutkimusurakkani päätöspuolikkaan käyntikohteita. Tuollainen venereissu sopivine maihinnousukohteineen on omakin tavoite, sillä eihän tuonne oikein muuten pääse. Hieman viileältä ilma näytti kuvissa eli oikein komea syyssää. Nuo merimetsojen hakkuut ovat aika vaikuttava näky, jonkin verran niitä pääsee bongaamaan ihan ruotsinlaivaltakin matkatessa Tukholmaan ainakin Ruotsin päässä.

    Aijai, tästä tuli taas fiilis, että tuonnehan olisi päästävä pian 🙂

    • Kiitos Rami! Tuo Matti, johon reissulla tutustuimme, kuljettaa noilla seuduilla max 5 henkeä miten haluat ihan kohtuullista korvausta vastaan. Jos teitä sattuisi olemaan max 3 kokoonpano, niin voitaisiin hyvinkin ensi kesänä suunnitella yhteinen kierros kansallispuiston osalta ja käydä vaikka kävelemässä niin Modermaganin kuin Rödjanin luontopolut samana päivänä 🙂

  • Hyvä idea Pirkko, palataanpa asiaan, voisi olla ensi kesänä toteutettava juttu! Tosiaan mielellään niin, että kävisi hieman myös maissa ihmettelemässä luontopoluilla maisemia 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.