Frameless
Kesällä 2025 monet kävivät tutustumassa Tallinnassa Da Vinci Elämys -näyttelyyn ja Tampereella Van Gogh Alive -näyttelyyn. Tänä kesänä taideteoksiin voi kirjaimellisesti uppoutua Frameless-näyttelyssä Turun Logomossa.
Lontoossa suuren suosion saavuttanut Frameless on ensimmäistä kertaa nähtävillä Lontoon ulkopuolella, ja Turku sai kunnian toimia näyttelyn ensimmäisenä kansainvälisenä näyttämönä. Näyttely hyödyntää projisointi-, ääni- ja tilateknologiaa tavalla, joka ympäröi kävijän täysin taiteella.
Perinteisestä taidenäyttelystä Frameless eroaa siinä, ettei teoksia katsota seinältä turvallisen etäisyyden päästä. Sen sijaan ne liikkuvat ympärillä, lattialla ja katossa, ja välillä tuntuu kuin kävelisi suoraan maalauksen sisälle. Esillä on tulkintoja muun muassa Claude Monet’n, Vincent van Goghin, Gustav Klimtin, Salvador Dalín ja Rembrandtin tunnetuista teoksista.
Pääsalin näytös kestää noin 45 minuuttia. Sen aikana seinille ja lattialle heijastuvat teokset, värimaailma ja töitä säestävä musiikki luovat elämyksen, jossa aika ei todellakaan käy pitkäksi. Pienemmän salin esitys kestää parikymmentä minuuttia ja on sikäli erilainen, että teokset elävät kävijöiden tahdissa. Liikkumalla tilassa kävijä pystyy vaikuttamaan siihen, miten teokset nousevat vaikkapa lattialta seinille.
Teokset ovat turvallisen tuttuja kaikille, jotka ovat vähänkään harrastaneet taidetta, ja oman ilonsa tuovat omien suosikkien ilmestyminen tilan seinille – tosin ne väistyvät pian seuraavien töiden tieltä. Teokset eivät tietenkään korvaa alkuperäisiä maalauksia, mutta monet kävijät ovat nähneet ainakin osan niistä perinteisissä taidemuseoissa. Ehkä näyttely myös herättää kiinnostuksen palata niiden pariin oikeassa museossa!
Frameless ei ole taidemuseo, ja juuri sellaisena elämyksellinen ja helposti lähestyttävä kokemus sopii myös heille, jotka eivät ehkä perinteisistä museoista innostu. Jos suinkin olet Turkuun, tai edes sen lähistölle, kesällä suuntaamassa, suosittelemme lämpimästi käyntiä Framelessissa!
Jälkipeli ja Turun Sanomat
Näyttelyn avajaisissa kaikki kuvasivat kaikkea ja kaikkia ja mekin päädyimme yllättävän moneen kuvaan esimerkiksi Jälkipeli-sivustolle. Tässä muutama niistä, mutta kannattaa katsoa myös koko juttu:
Päädyimme myös Turun Sanomien jutun kuvitukseen. Emme kuulu lehden vakituisiin lukijoihin, mutta meillä on sen verran paljon ystäviä ja sukulaisia Turussa, että saimme tiedon asiasta jo aamupäivän aikana – ja kuvankin. Jutun lukeminen vaatii Turun Sanomien tunnukset, mutta tässä linkki siltä varalta, että jollain sellaiset on.
Klovharun lumoissa – Toven ja Tuulikin saarella
Palasimme Turusta Tammisaaren kautta nähdäksemme Chappen kesänäyttelyn Klovharun lumoissa – Toven ja Tuulikin saarella. Näyttely vie kävijänsä Porvoon ulkosaaristossa sijaitsevalle Klovharun saarelle, jossa Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä viettivät kesiään vuosikymmenten ajan. Pienellä, karulla saarella sijaitseva vaatimaton mökki on monille tuttu valokuvista ja kirjoista. Kesäisin saari toimii taiteilijaresidenssinä, jossa ovat työskennelleet muun muassa Erika Adamsson ja Katja Syrjä. Yhden viikon ajan kesässä siellä voivat vierailla myös tavalliset matkailijat, ja mekin kävimme saarella kerran jo vuosia sitten.
Näyttelyn myötä saarelle pääsee ilman kovin tarkkaa aikataulua ja ilman helposti haastavaakin venematkaa. Taiteilijoiden teokset ovat syntyneet saarella, mutta ne ovat keskenään hyvin erilaisia. Katja Syrjä tarkastelee erityisesti saaren luontoa, kun taas Erika Adamssonin töissä huomio kiinnittyy mökkiin, sen esineisiin ja siellä elettyyn elämään.
Pidin erityisesti Adamssonin alumiinille tehdyistä teoksista. Saaren maisemat ja mökin yksityiskohdat toistuvat niissä eri tavoin, ja samat aiheet palaavat useammassakin työssä. Pienellä ulkosaarella kuvakulmia ei ole loputtomasti, mutta oli kiinnostavaa nähdä, miten samaa aihetta oli työstetty eri tavoin – öljyväreillä alumiinille tai akvarellina.
Näyttelyssä on myös muutamia Tove Janssonin harvoista meriaiheisista maalauksista sekä Tuulikki Pietilän Klovharua kuvaavaa grafiikkaa.
Kokonaisuutena näyttely kuvaa ennen kaikkea paikkaa, joka aikoinaan inspiroi Tove Janssonia ja Tuulikki Pietilää ja joka inspiroi edelleen uusia taiteilijoita. Tunnelmallinen näyttely vie kävijän hienosti idyllisen Tammisaaren maisemista ulkosaariston tuulen ja meren äärelle!
Chappessa kävimme ensimmäisen kerran viime kesänä ja silloinkin kesän päänäyttely oli todella inspiroiva!
Kesämökitkin ovat jo museotavaraa
Seurasaaressa avataan osana ulkomuseota 13. kesäkuuta myös kesämökki. Kävimme tutustumassa siihen matkabloggaajina jo hieman ennakkoon. Seurasaari haki viime vuosien aikana melko näyttävällä kampanjalla museointikelpoista kesämökkiä, ja lopulta saarelle siirretty mökki löytyi Hyvinkäältä. Lautamökki on toiminut arkkitehtiperheen kesäkotina, ja se on rakennettu vuonna 1953.
Useimmille suomalaisille kesämökki, tällainenkin, tuntuu ehkä yllättävän tutulta. Seurasaaressa käy kuitenkin paljon ulkomaisia matkailijoita, joiden ei ole aivan helppoa päästä tutustumaan suomalaiseen kesämökkielämään, ellei heillä ole suomalaisia ystäviä.
Vaalea lautamökki siirrettiin saarelle suurina osina ja koottiin uudelleen. Mökin mukana siirtyi myös sen irtaimisto: tekstiilejä, astioita, kirjoja, pelejä ja kaikkea muuta, mitä suomalaisella kesämökillä tapaa olla – hyttysmyrkkyjä unohtamatta! Monet tekstiileistä ovat Marimekkoa, sillä niitähän suomalaisissa kodeissa ja mökeilläkin tapaa olla. Aremmat tekstiilit, kuten sinivihreä päiväpeitto, on talletettu museon kokoelmiin. Esillä oleva päiväpeitto on siitä tarkka kopio. Kesämökkitunnelmaa mökkiin tuo myös pöydällä oleva radio, josta saattaa kuulua vaikkapa Radion Luontoilta.
Seurasaaressa mökki on asettunut meren rannalle, siis hieman erilaiseen ympäristöön kuin Hyvinkäällä, mutta se sopii sinne hyvin. Seurasaaren ulkomuseon karttaan kesämökki ei ole vielä tätä kirjoittaessani asettunut, mutta se sijaitsee kohteesta 10, Kirkkoveneet, itään sijaitsevalla niemellä. Ehkä se jo kohta ilmestyy sinne, numerolla 36, kuten se paperikartassa jo oli.
Jonkin verran mökkiä on jouduttu sopeuttamaan uuteen ympäristöön. Esimerkiksi ikkunanpuitteita on suojattu kuparilla meri-ilmaston vaikutuksilta, ja alkuperäistä ovea on levennetty, jotta mökistä saatiin esteetön. Terassin vieressä kasvaa mänty, jota yritetään ohjata kasvamaan terassin katossa olevan aukon läpi, sillä alkuperäisellä paikallaan aukon läpi kasvoi puu.
Paperitähtiä
Jos päädyt Seurasaareen kesämökkiä ihmettelemään, samalla matkalla on helppo piipahtaa myös Tamminiemessä. Perusnäyttelyn lisäksi siellä on tänä kesänä esillä Rauni Palosen piirtämiä paperinukkeja, joita julkaistiin Apu-lehdessä vuosina 1968-1982. Näissä viikoittain ilmestyneissä piirroksissa nähtiin aikansa tunnetuimpia julkisuuden henkilöitä uusimpien muotivirtausten mukaisissa asuissa.
Monille tuon ajan lapsille paperitähdet olivat rakkaita leluja, joita leikattiin, puettiin ja säilytettiin huolella. Itse taisin noina vuosina olla jo ohittanut paperinukkeiän, eikä meille kyllä Apu-lehteäkään koskaan tullut. Paperinuket muuten muistan hyvin lapsuuden kesiltä ja erityisesti kesämökiltä. Näyttely on kunnianosoitus Rauni Palosen työlle. Museoviraston kokoelmaan kuuluu 207 paperitähteä, joista näyttelyssä on esillä noin 80 alkuperäisinä piirroksina tai digitoituina versioina.
Näyttely on melko pieni, mutta samalla voi tietysti tutustua Tamminiemeen muutenkin, ellei se ole jo entuudestaan tuttu. Tamminiemi esittelee Urho Kekkosen entisen kodin lähes sellaisena kuin se jäi hänen aikanaan. Alkuperäiset sisustukset, työhuone ja vastaanottotilat tarjoavat kiinnostavan katsauksen Suomen poliittiseen historiaan ja presidentin arkeen. Saunaosastolla voi vain miettiä, minkälaisia korkean tason neuvotteluja täällä on aikoinaan käyty.
