Helsinki Biennaali 2023 – 10 tärppiä

Helsinki Biennaali 2023 esittelee lähes 30 kansainvälistä taiteilijaa ja taiteilijaryhmää nykytaiteen saralta. Pääosin Vallisaareen sijoittuva tapahtuma käsittelee aikamme ajankohtaisia kysymyksiä kuten luonnon monimuotoisuuden vähenemistä, poliittisia ristiriitoja ja uusien teknologioiden vaikutuksia.
Installaatioista, veistoksista, videoteoksista, performansseista ja teoskokonaisuuksista noin puolet ovat uusia ja vartavasten Vallisaareen suunniteltuja.

Teokset ovat esillä Vallisaaressa 17.9. ja HAMissa olevat teokset aina 22.10. asti.
Vallisaareen pääsee Kauppatorilta ja Kalasatamasta. Lauttalippujen hintoja Helsingin Sanomat ehtikin jo kommentoimaan – 19,89 euroa per aikuinen (m/p), 9,95 euroa opiskelijoilta ja eläkeläisiltä. Erikoisryhmiin kuulumattomilta näyttelyn hinnaksi tulee pariskunnalta siis 40 Vallisaaren osalta ja 2 x 16 euroa HAMin osalta, mutta kaikkihan on viime aikoina kallistunut, myös siis taide.

Tutustuimme Helsinki Biennaali 2023 lehdistölle järjestetyssä tilaisuudessa jo pari päivää ennen näyttelyn avautumista – yleisöllehän näyttely avautuu sunnuntaina 11.6. Kävimme sekä HAMissa, Helsingin taidemuseossa (Eteläinen Rautatiekatu 8) että Vallisaaressa.
Kävimme tutustumassa myös Helsinki Biennaali 2021 runsaaseen kattaukseen Vallisaaressa pari vuotta sitten. Siihen verrattuna tämän vuoden biennaali jäi mielestämme vähän vaisuksi. Teoksia on tänä vuonna 23 (vuonna 2021 44) ja etenkin Vallisaarta kiertäessämme odotimme vähän teos teokselta sen wau-jutun löytymistä, mutta sitä ei tullut. Vuoden 2021 teoksissa niitä oli mielestäni useampiakin ja yleensäkin teokset olivat pari vuotta sitten isokokoisempia, näyttävämpiä, värikkäämpiä …

Mutta toki, tämä on vaan meidän mielipiteemme, eli poikkea toki Vallisaaressa tänä kesänä ja muodosta itse oma mielipiteesi!
Sitäpaitsi, jos vaikka taide pettäisikin odotuksesi, niin Vallisaari ei tapaa pettää – se on aina yhtä ihana kesäsaari.

1 Diana Policarpo – Ciguatera

Biennaalin vaikuttavimmat teokset ovat tänä vuonna mielestäni HAMissa. Ensireaktioni näihin kahteen isoon ruskeaan kiveen/kallioon oli, että mikähän idea nämäkin möhkäleet on ollut raahata tänne, mutta kun niitä vähän aikaa kiertelin innostuin oikeasti ideasta. Pienten ja vähän isompienkin ”videoikkunoiden” kautta kokonaisuudesta syntyy hetkittäin oikeasti vaikutelma siitä, että olet merellisen saaren rantakallioilla tai rannalla. Yhdessä pienessä ruudussa saattaa uiskennella pieni kala, toinen ruutu kukkii värikkäitä merieläimiä.

Teos kartoittaa Pohjois-Atlantilla Portugalin hallinnoimilla Selvagenssaarilla kolonialistista historiaa niin valloituksen kuin luonnon kautta. Kolonialistisen historian osuus ei teoksesta helposti auennut, mutta luonto kylläkin!

2 Tabita Rezaire – Syvyyksien vuorovesi

Ensireaktioni tähänkin HAMissa sijaitsevaan työhön oli ainakin aavistuksen negatiivinen. Harvoin pidän videoteoksista, sitä harvemmin, mitä pitempiä ne ovat. Poikkeuksiakin on ollut, esimerkiksi Tampereella Sara Hildenin museossa aikoinaan näkemämme Silmäräpäyksessä tai Didrichsenillä keväällä esillä olleet Elina Brotheruksen työt.

Tällä kertaa meillä oli HAMissa riittävästi aikaa pysähtyä 19 minuuttia pitkän videon äärelle, joka yhdisti niin visuaalista kauneutta kuin faktoja. Minusta ne faktat olivat niin mielenkiintoisia, että välillä tuskastuin niiden välissä oleviin tanssiesityksiin, vaikka kauniitahan ne tietysti olivat. Mutta, että iso osa tiedonsiirtokaapeleista kulkee meren pohjissa vanhoja laivaväyliä seuraillen ja että nämä kaapelit ovat haiden hyökkäysten kohteena siinä missä ehkä laivatkin aikoinaan!

3 Tuula Närhinen – Deep Time Deposits

Tuula Närhiseltä biennaalissa on kaksikin työtä, toinen HAMissa, toinen Vallisaaressa. Molemmat Närhisen teokset perustuvat roskiin. Tämä teos syntyi Närhisen vietettyä kuukauden verran residenssissä Lontoossa koluten Thamesin rantoja etsien pohjamutiin hautautuneita ”aarteita”.  Työ esittelee niin löydettyjä esineitä kuin työssä käytettyjä menetelmiä. Seinää kiertäville levyille tarkkaan asetellut löydökset muodostavat yllättäviä asetelmia. Myös löytöjen värikkyys on yllättävää – jotenkin ajattelisin, että jos keräilisin Espoon rannoilta sinne päätyneitä pikkuesineitä, niin värikirjo ei olisi ihan nois suurta. Itse asiassa joskus Espoon rantaraitin varrella taisikin olla jonkun/joidenkin koululaisten keräämiä roskia lasipurkkiin koottuna esille ripustettuina muistuttamassa siitä, että kaikkea tätäkään ei pitäisi näiltä rannoilta löytyä. Jokin tässä kaikessa roskassa sittenkin kiehtoo, niin tässä teoksessa kuin toisessa, 17 The Plastic Horizon, ja saa miettimään, että mitäs jos minäkin … roskien keräämisestä kun voisi olla jotain hyötyäkin siinä missä pienten kivien tai simpukoiden vieminen pois rannoilta voi isommassa mittakaavassa olla vaikka haitallista.

9 Adrian Villar Rojas – The End of Imagination

Adrian Villar Rojasin From the Series The End of Imagination teokset vaativat tarkkaavaisuutta. Ne ovat levittäytyneet ympäri Vallisaarta ja vaikka teoskarttaan onkin merkitty numero 9 pariin kohtaan, niin niitä saattaa löytyä muualtakin – eli silmät auki kaikkialla! Tästä en onnistunut löytämään biennaalin esitteistä teosten lukumäärää, mutta ilmeisesti saarella on niitä ainakin neljä – tai kolme. Tuo neljäs löytämämme on sen verran erilainen kuin muut, että voihan se olla jotain ihan muutakin …

Näyttelyesite kertoo näistä teoksista, että ne ovat orgaanisten ja epäorgaanisten sekä ihmisen että koneen valmistamien aineiden kerroksellisia yhdistelmiä – ehkä ne esittävät jotain, ehkä eivät. Minusta useammassa niissä oli kuitenkin jotain lintumaista.

11 Labat & Niskanen – PHOSfate

Vallisaaren saarikierroksen alkupäässä, riippuen nyt vähän tietysti miten saaren haluaa kiertää, polkujen risteyksessä on muutama isompi viljelyslaatikko. Mohammed Sleiman Labatin ja Pekka Niskasen installaatio pohtii fosforia ja sen vaikutusta sahraweihin, Saharan länsiosassa asuvaan kansaan. Länsi-Saharasta louhitusta fosfaatista tehdyt lannoitteet vaikuttavat myös Itämereen, lopulta mereen valuessaan.
Satunnainen katsoja miettii basilikantaimien elinikää saarella, mutta taitaa tuon hiekan alla olla multaakin. Pitäisikö poiketa uudelleen Vallisaaressa syyskuussa (Biennaali on auki 17.9. asti) nähdäkseen basilikat silloin?

12 Huber & Saarikko – Rohdot

Aikaisemmilta käynneiltämme Vallisaaressa minulle oli jäänyt mielikuva, että kävijöitä ei rohkaistu menemään saaren lammen rannalle, mutta voi olla, että muistan väärinkin. Nyt kuitenkin lammen rannalle johtaa parikin polkua ja teos Rohdot, Turvapaikka, utu, on toteutettu juuri lammelle. Hiukan ennen lampea polun varressa on ehkä vähän yliampuva varoitus siitä, että savua ei kannata pelästyä, se on osa teosta.

Lampi on kaunis ja nyt kaunista lampinäkymää voi katsella vielä pitempään seuratessaan lammella olevan usvan vaiheita. Oikein hyvällä tuurilla lampi saattaisi ihan luonnostaankin peittyä usvaan, mutta tämä koneusva tarjoaa sen jollakin varmuudella jokaiselle kävijälle.

16 Danielle Brathwaite-Shirley – Sinun ei pidä olettaman

Vallisaaren Suomenlinnan puoleisten rantakallioiden kupeessa on näyttelyluettelon mukaan veistoshahmoja viidessä eri kohdassa. Emme onnistuneet näkemään kuin neljä ja niistäkin yksi oli vähän piilossa, mutta koska me kuljimme ihan rannassa kallioiden päällä loikkien, niin ehkä se viides sitten olisi ollut ylhäällä polun varrella – eli jos olet näistä kiinnostunut, älä lähde ihan rantaan vaikka sinne vievät portaat sinne tavallaan houkuttelevatkin.

Hahmoihin liittyy myös verkko-osuus mustien transihmisten tarinoita.
Emme kuitenkaan innostuneet tuulisessa säässä pysähtymään kauniissa luonnossa katselemaan/kuuntelemaan jotain puhelimen näytöltä.

Muutenkin juuri tämä valintanamme yhdeksi kymmenestä tärpistä oli vähän kiistanalainen: Lasse piti tästä, minä olisin nostanut kymmenen mielenkiintoisimman mukaan jonkun jutun loppuun otsikon Nämäkin kannattaa katsoa alla olevista teoksista :-)

17 Tuula Närhinen – The Plastic Horizon

Paitsi Thames-joen rantoja taiteilija on siivonnut Helsingin rantoja vuodesta 2006 alkaen. Tänne, Vallisaaren rakennuksen pimeyteen, hänen löytämiään kirkasvärisiä pieniä esineitä on järjestetty väreittäin ja lopputuloksena on hienosti kaikkia sateenkaaren värejä hohtava nauha – roskia. Ei kuitenkaan kannata liikaa lumoutua kauniista väreistä, sillä merieläimienkin niistä lumoutuessa ja ne nielaistessaan seuraukset voivat olla kohtalokkaita.
Tuula Närhisen työhuone sijaitsee kuulemma Harakan saarella, joten onkin luontevaa, että hänen työnsä liittyvät meriluontoon.

21 Petronella & Tallberg & Nau – Saarten Materia Medica

Lotta Petronellan yhdessä Sami Tallbergin ja Laura Naukkarisen (Lau Nau) kanssa toteuttama installaatio koostkuu apteekista, performansseista ja live-esityksistä, tarinan keskiössä yöperhoset. Performansseja emme saarella vieraillessamme nähneet eikä juuri silloin ollut tarjolla ennustamista tarot-korteistakaan, mutta pääsimme sentään tutustumaan jälkimmäisiin näyttelytilan, apteekin, takana olevalla mäellä olevalla pöydällä.
Tähän teokseen liittyy sen verran paljon ulottovuuksia, että kannattaa lukea teoksen koko kuvaus tästä.

Lotta Petronella asuu Ruissalossa, Turussa, ja on työskennellyt saariaiheiden parissa jo vuosikymmeniä, viimeisimpänä mm. Seiliin liittyen (elokuva Själö – Island of Souls, 2020). Hän on myös kiinnostunut mm. lääkekasveista ja -kukista sekä tarot-korteista.

haluaisin kertoa sinulle yöperhosista
haluaisin kertoa sinulle saaresta
sisäänsä kaiken sulkevasta
mahdottomasta mitata

22 Suzanne Treister – Technoshamanic Systems

Vallisaareen toteutetuissa teoksissa oli, tietysti, hyödynnetty Vallisaarea ympäristönä. Tänäkin vuonna monet teoksista sijoittuvat hienosti vanhojen kivisten rakennusten luolamaisiin uumeniin. Sen lisäksi muutama teos asettuu mielestäni luostavasti osaksi saaren kesäisen vihreää luontoa. Kuten vaikka tämä pieni puinen vaja, jonka seinät ovat täynnä akvarelleja, jotka voisivat olla kesäänsä perheen kesämökillä viettävän nuoren taiteilijan tuotoksia.

Oikeasti työt esittelevät uusia kosmologisia eloonjäämisen malleja, vaihtoehtoisia kolonialismin vastaisia näkyjä tulevaisuuksista, jossa elämme rinta rinnan maapallon ulkopuolisten olioiden kanssa. Tähänkin työhon liittyy myös lisätyn todellisuuden osuus, johon seniori-ikäiset perinteisemmän taiteen ystävät eivät saarella jaksaneet paneutua.

Nämäkin kannattaa katsoa

6 Zheng Mahler – Soilspace

Teimme, harvinaista kyllä meille, kierroksen HAM ja Vallisaari julkisella liikenteellä. Ensin pyörällä Niittykumpuun liityntäbussiliikennettä vältellen, sitten Niittykummusta eteenpäin Kamppiin 121-bussilla. Kyllä, vihdoinkin, sen myötä, että Länsimetro on valmistunut Kivenlahteen asti, olemme myös saaneet joitakin bussivuoroja takaisin Länsiväylälle. Matka bussilla Niittykummusta Kamppiin on ajallisesti reilusti lyhyempi kuin metromatka, joka kiertää Otaniemen ja Keilaniemen kautta ja tarjoaa lisäksi ne paljon kaivatut näkymät Länsiväylän varrella.

Hiukan ennen Kamppia näimme myös biennaalin ensimmäisen teoksen, eli Baanan seinällä olevan ison teoksen, jonka keskeltä kurkistava otus kiinnitti ensimmäisenä huomioi. Teos onkin kuulemma omistettu niille lukuisille maaperän hengille, jotka muokkaavat asuttamiamme paikkoja.

13 Asuncion Molinos Gordo – Cuanto rio alla arriba

Kokoelma perinteisiä vesiruukkuja on ainakin tässä ympäristössä kaunis kokonaisuus.

14 Sepideh Rahaa – Songs to Earth, Songs to Seeds

Riisinviljelyn vuodenkierrosta Pohjois-Iranissa kertova teos koosktuu videosta ja riisistä tehdystä installaatiosta. Näistä minun huomioni vei kaunis installaatio, vaikka asia lienee tuossa videossa. Viime vuosina tekemillämme parillakin Aasian matkalla, niin Balilla kuin Filippiineillä olemme mekin oppineet paljon riisin viljelystä – yllättävän työvaltaistahan se on, tämän monelle niin tärkeän ruoka-aineen kasvatus.

20 Alma Heikkilä – sopeutua yhdessä

Siinä missä innostuin Suzanne Treister teoksesta (22), niin samalla tavalla Alma Heikkilänkin teos sopii minusta upeasti osaksi Vallisaaren luontoa. Ajatuksena on, että kesän kuluessa teos, joka on toteutettu paitsi kankaista myös kipsistä, musteesta, silikonista, pellavansiemenöljystä ja maapigmenteistä muuttaa muotoaan kesäsateissa. Jos mielessäni oli teoksen 11 PHOSfate kohdalla, että pitäisi syyskuussa käydä katsomassa miten sen kävi, niin samalla pitäisi sitten vilkaista tämä teos uudelleen!

23 Keiken

Vallisaaren ja Kuninkaansaaren väliselle kannakselle sijoittui kesällä 2021 Alicja Kwaden teos Big Be-Hide, josta pidin erityisesti ja josta ajattelin, että sinne kannattaa ehdottomasti kävellä vielä kierroksen päätteeksi, vaikka Torpedolahden satamasta sinne onkin vähän matkaa (joka pitää vielä kävellä takaisinkin). Big Be-Hide on muuten pysyvästi nähtävissä Helsingin Kalasatamassa, jonne se sijoitettiin vuoden 2021 biennaalin jälkeen.

Tänäkin vuonna kannaksella, samassa paikassa, on yksi biennaalin teoksista, mutta Keiken, portaali kuvitteelliseen enkelien ja henkien asuttamaan todellisuuteen ei innostanut meitä samalla tavalla kuin Big Be-Hide. Thaimaalaisen henkien talon inspiroimaan työhön kuuluu osuus myös Stoan galleriassa Itäkeskuksessa ja online-osuus.

Tiesitkö muuten, että Vallisaaressa voi nykyisin majoittua paitsi omassa veneessä myös Aurora Hutin kelluvassa iglussa? Testasimme moisen muutama kesä sitten Ranualla – toimii, ainakin juuri kesämajoituksena!

(Kuvista muutama on Helsinki Biennaalin lehdistökuvia. Niihin on merkitty valokuvaaja. Muut kuvat ovat omiamme.)