Almatyn miljoonakaupunkia bussin ikkunasta katsellessani kiinnittyi huomioni kaikkia oleviin kyltteihin, joista olemattomalla kielitaidollani en ymmärtänyt, että onko nyt alennusmyyntien aika vai mistä on kyse: kylttejä näkyi erityisesti ostoskeskusten liepeillä. Kopioin sitten jossain liikennevaloissa kyltin kirjain kirjaimelta ja kysyin oppaaltamme mikä tämä on ja hän jo kevyesti kertoi, että kyse on paikallisesta kevätjuhlasta.
Jatkoin aiheesta hiukan myöhemmin kazakstanilaisen matkabloggaajan kanssa ja opin, että Nauryz on uuden vuoden juhla, jota on vietetty Kazakstanissa, turkkilaisissa maissa (taas käsite, jota en heti tunnistanut) ja Iranissa aina – paitsi näiden maiden ollessa osa Neuvostoliittoa, eli Kazakstanin osalta 1926 -1988.
Turkkilaisia maita, Kazakstanin lisäksi, ovat muuten Turkki, Azerbaidzan, Turkmenistan ja Uzbekistan ja Kirgiisia. Matkoja näihin maihin meillä ei ole suunnitelmissa, mutta Iraniin voisi joskus olla kiva mennä – pitäisiköhän yrittää osua paikalle kevätpäiväntasauksen aikaan!
Nauryz-juhla on näissä maissa uuden vuoden juhla ja sitä juhlitaan useampia päiviä alkaen kevätpäivän tasauksesta, eli useimmiten maaliskuun 21. alkaen ja tuolloin kaupunkien ja kylien keskustaan pystytetään perinteisiä jurttia ja alueella esitetään kansanmusiikkia. Nauryz-juhlan yhteydessä useimmat saavat myös hiukan pitemmän lomapäivän, tapaamani matkabloggaajalla esimerkiksi oli Nauryz-juhlan yhteydessä 5 päivän loma.
Allaolevissa kuvissa on “museojurtta” Kirgiisiassa, kirgiisialaisen perheen ruokasalissa ollut jurttaelämää esittelevä taulu ja heidän pihallaan esillä ollut perinteinen huopamatto. Kazakstanissa emme jurttia tai Nauryz-juhliin liittyviä asioita varsinaisesti nähneet, mutta vielä yli viikko kevätpäiväntasauksesta juhla näkyi katukuvassa useina kyltteinä, jotka siis herättivät mielenkiintoni siihen.
Asuimme kolmessa hotellissa, kolmella paikkakunnalla: Cholpo Atassa Kirgiisiassa ja Almatyssa ja Astanssa Kazakstanissa. Kapriz-hotelli oli Issyk-Kul -järven rannalla ja vaikka vähän tuntuikin siltä, että asui opiskelija-asuntolassa, niin ympäristö on sen verran hurmaava, ettei se yhden yön majoituksena haitannut – kaikki kuitenkin toimi.
Wifi ei kuulunut huoneen hintaan, mutta 3 eurolla senkin sai kahdelle laitteelle.
Aamiainen oli melko perustasoa, mutta sekin riittävä yhden yön majoitukseen.
Almatyn hotelli Astra saa hiukan kyseenalaisen kunnian sängystään: se oli huonoin hotellisänky, jossa muistan koskaan yrittäneeni nukkua. Patjan jouset olivat sen verran tiukkoja ja pinnassa, että piti askarrella peitosta puuttuva sijauspatja ja nukkua pelkällä pussilakanalla, joka onneksi onnistui, sillä huoneessa oli enimmäkseen turhankin kuuma.
Hotellin sijainti rautatieaseman ja pienen ostoskeskuksen lähellä oli kuitenkin hyvä ja huonepalvelukin toimi, kun ensimmäisenä iltana saavuimme melko myöhään hotellille. Wifi kuului hintaan ja toimikin ihan kelvollisesti.
Astanan hotelli Akbulakissa sängyt olivat ok, mutta sijainti huono.
Etenkin talvella, kun pakkasta oli vähintään -10 astetta ja tuulee reippaasti, niin hotelli ei ole kävelyetäisyydellä mistään, ei keskustasta eikä yhdestäkään ravintolasta.
Hotellin oma ravintolakin taisi olla toiminnassa vain meitä varten, sen verran kun oli. Aamiaiset ja yksi erikseen tilattu iltapala järjestyi, mutta ex tempore 8 hengen lounastilaukset eivät onnistuneet vaan päädyimme lopulta tilaamaan ison hampurilaislähetyksen Burger Kingistä. Aamiaisetkin olivat ehkä tämän kierroksen huonoimmat.
Wifi toimi 4. kerroksen huoneissa heikosti ja satunnaisesti – alakerran aulassa hyvin, mutta varsinkaan alvella aulassa ei ollut kiva istua ulko-oven vieressä.
Kaiken kaikkiaan, kolmen tähden hotellit olivat – kolmen tähden hotelleja.
Peruskamaa, joissa perusjutut suunnilleen toimivat ja joissa pysyi hengissä, mutta täytyy tunnustaa, että näillä edullisilla kiertomatkoilla, niin Albatrosin Willi Länsi -matkalla kuin tällä Ari-Al Travelin matkalla, olen kyllä hiukan kaivannut yleensä käyttämiämme neljän tähden hotelleja. Olisimme mielellämme maksaneet matkoistamme muutaman satasen lisää, jos hotellit olisivat olleet hiukan parempia, mutta ehkä joillekin lisähinta olisi ollut liikaa, ryhmän kanssa on tehtävä kompromisseja.
Yleisiä vessoja en yleensä ole matkajutuissani kommentoinut, mutta erityisesti Kirgiisian osalta kannattaa ehkä kuitenkin mainita, että ne olivat järjestään lähes kaikki reikä lattiassa tyyppisiä, eli naisten kannattaa käydä Kirgiisiassa niin kauan kuin kyykistyminen vielä onnistuu sujuvasti!
Matka-ohjelma
Oli sitten matkatoimiston tai tamperelaisten matkaystäviemme ansiota, niin Kirgiisiassa Issyk-Kul -järvi oli hyvä valinta pääkohteeksi: maisemat olivat huikeita verrattuna pääkaupunki Bishkekiin, johon riitti hyvin muutaman tunnin kierros keskustassa.
Myös Kazakhstanissa vierailu molemmissa kaupungeissa oli ehdottomasti paikallaan, onhan maa niin valtava ja vanha ja uusi pääkaupunki kovin erilaisia.
Kaikki päiväretkiohjelmat olivat mielestäni onnistuneita, plussaa erityisesti uskontojen museosta Kirgiisiassa, köysirata-ajelusta hiihtokeskukseen Almatyssa ja vierailulla Alzhirin leirillä Astanassa.
Almatyssä pysähdyksen luistinradan edustalla olisi voinut jättää väliin, sillä sen näki paremmin köysiradalta ja retkeen olisi kaupungin suurten etäisyyksien takia voinut sisällyttää lyhyen vierailun jossain kaupungin paremmassakin ostoskeskuksessa, noin esimerkin vuoksi, vaikkei kukaan mitään varsinaisesti olisi halunnut ostaakaan. Astanassa Albina sitten ex tempore järjestikin ostoskeskusretken, ettei kaikkien tarvinnut seikkailla sinne erillisillä takseilla.
Matkaan kuuluneista aterioista lounaat Kirgiisiassa oli toteutettu mukavasti vierailuina paikallisiin perheisiin. Almatyssä söimme retkipäivän lounaan seisovasta pöydästä ja ihan hyvä vaihtoehto sekin oli.
Lennot
Lentoaikataulut olivat kotimaan pään kannalta kivoja: lähtö aamupäivällä ja paluu alkuiltapäivästä, mutta saapuminen Bishkekiin aamuyöstä klo 04 ja lähes 300 km bussissa sen jälkeen oli kyllä melkein rankkaa. Samoin paluulento Astanasta lähti aamuyöstä, joten yksi yö siinäkin meni vähön harakoille, mutta tällaistahan matkailu usein on. Astanassa meillä oli kuitenkin hotellihuoneet lähtöön asti, joka teki yölähdöstäkin kestettävän.
Lentojen osalta Ari-al Travel olisi voinut kertoa meille online check-iniin tarvittavat koodit, jotta ainakin halukkaat olisivat voineet valita istumapaikkansa itse ja hoitaa sisääntsekkauksen netissä.
Opas Albina Hyvärinen
Matka Kirgiisiaan ja Kazakstaniin oli oppaammekin ensimmäinen näihin kohteisiin ja erityisesti tällä taustalla ei voi muuta kuin ihastella sitä tietomäärää, jonka hän oli kohteista etukäteen opiskellut ja jonka hän meille sitten retkipäivinä ja bussimatkojen aikana jakoi. Omalta osaltamme pisimmät historiakatsaukset busseissa olivat jo turhankin perusteellisia, mutta eivätpä ne liian paljon häirinneetkään ja saattoihan joku pitää niistäkin. Ja kunnon opastuksen tavoin mukana oli myös hauskoja turistilegendoja, kuten kertomus siitä, miten Buranan torni oli rakennettu tytölle, jolle oli ennustettu kuolemaa hämähäkin puremaan ja joka sitten kuitenkin siihen kuoli, kun 15-vuotissyntymäpäiväksi tuodulle hedelmälautaselle sellainen oli piiloutunut!
Toki Albinalla oli paikallisoppaat apunaan monessa paikassa, mutta silti.
Lopuksi vielä erityismaininta Albinan ihastuttavasta piposta, jonka hän kuulemma on ostanut Primarkista (joka oli kovasti Lissabonin matkalla sisarentyttäriemmekin suosiossa)!
Kustannukset
Jo vakiintuneeseen tapaan, matkan kustannukset (2 hengeltä, euroina) ruokaa ja ostoksia lukuunottamatta:
Ari-Al Travelin matkapaketti: lennot, hotellit, sisältäen lounaan kolmena päivänä
2 780
Liput Rodin-balettiin Astanan Oopperaan
80
Vierailu Khan Shatyrin kylpylässä (1 henkilö)
8
Takseja ja muita kuljetusmaksuja
26
Kuljettajan tipit Kirgiisiassa
14
Netti Kirgiisiassa
3
Matkamuistoja
10
Lentoparkki
65
Yhteensä
2 985
Linkit juttuihin matkasta
Kirgiisian ja Kazakstanin matkastamme kirjoitin matkan varrelta ja vähän sen jälkeen tämän jutun lisäksi seuraavat jutut:
Ennen matkaa kirjoitin Ari-al Travelin mukavan joustavasta suhtautumisesta markkinoimaansa Kazakstanin matkaan, johon sittemmin liitettiin myös tuo Kirgiisia ja hiukan etukäteissuunnitelmistamme matkan tiimoilta:
Meidän lisäksemme matkalle osallistuivat matkaystävämme Mäntysalot Tampereelta, kolme miestä ja kaksi naista, eli yhteensä meitä oli yhdeksän. Meidän lisäksemme pääosa muistakin osallistujista tuntui olevan matkalla maabongaushengessä ja ainakin yhden erityiskiinnostuskohteena olivat pääkaupungit.
Jollain bussimatkalla matkakaverimme kyselivät tavoistamme matkustaa ja mainitsimme ainakin seuraavat palvelut – eli Sinä, joka olit kanssamme Kazakstanissa, tässä bussissa luetellut linkit, joka omiin juttuihimme näistä tai suoraan näihin palveluihin:
Maaliskuinen aamu Almatyn miljoonakaupungissa on viileämpi kuin oletin, tänään ei taideta päästä yli 15 asteen, vaikka säätiedotukset sellaisiakin jossain vaiheessa lupasivat. Opas kehottaa vielä varmistamaan, että onhan kaikilla riittävästi vaatetta, etenkin kun olemme myös nousemassa vuorille, yli 2 kilometrin korkeuteen.
Aloitamme kuitenkin “aamuhartaudella”, eli vierailemme kauniissa Zenkovin isossa puisessa katedraalissa. Ilmeisesti jossain sarjassa puurakennuksia suurimpia tämäkin keltainen ortodoksikirkko. Kirkon edustalla aukiolla on puluja kuin Venetsiassa ja muutama häkissäkin, myytävänä? Kirkossa on paljon väkeä, joilla on mukanaan myös siunausta vailla olevia ruokia – ihan tavallisena perjantaina.
Kirkon hämyisestä rauhasta palaamme todellisuuteen ja Kazakhstanin osuuteen viime vuosisatojen sodissa. Pandilovin puistosta löytyy muistomerkkiä ainakin 1. ja 2. maailmansodan ja Afganistanin sodan uhreille ja sankareille. Hiukan epätavallisempana yksityyiskohtana voisi mainita pienen muistomerkin sodassa palvelleille lääkintäjoukoille. Paikalla tehdään myös pientä televisio-ohjelman pätkää, toisen maailmansodan päättymisen 70-vuotisjuhlallisuuksiin liittyen.
Sankareista puhutaan myös seuraavassa kohteessa, Medeun luistinradan laidalla. Ensinnäkin ison luistinradan rakentaminen tälle korkealla,vuorten suojaan, on ilmeisesti ollut uroteko neuvostoliiton nuorilta aikoinaan ja sen jälkeen tietysti luistelussa menestyneet urheilijat ovat sankareita nekin.
Luistinradan laidalta lähtee köysirata korkeuksiin, Shymbulakin hiihtokeskuksen alatasanteelle, 2260 metriä. Väittivät köysirataa yli 4 kilometriä pitkäksi ja toki, noUusihan se yhdeltä harjanteelta toiselle ja rinteillä laiduntavat hevoset näyttivät korkeuksista katsoen aika pieniltä. Ylös näytti myös kiemurtelevan kapea, mutta asvaltoitu, tie, jonka kaltevuus taisi monin paikoin ylittää 25 astetta ainakin.
Lumileopardi”kuosi” osassa vaunuja on tietysti paikallaan, jos lumileopardi on maan, jo suojeltu, kansalliseläin.
Hiihtokeskus yllättää länsimaisuudellaan, ravintoloita, hiihtohissit eteenpäin ylös rinteille, Audin teltat ja näytteillä olevat autot. Lämpötila 2260 metrissä on kuitenkin jo 11 astetta, joten taitaa sesonki olla jo lopuillaan: lumi näyttää täällä alhaalla likaiselta ja nuoskaiselta, mutta rinteet toki ovat edelleen valkoisia ja laskijoitakin näyttää vielä riittävän.
Lounas vuoristomaisemissa olisi voinut olla ihan kiva idea, mutta palasimme kuitenkin alas kaupunkiin lounaalle.
No, ruokailihan samassa ravintolassa joku paikallinen laulajakuuluisuuskin, vaikka emme miestä tunnistaneet, eikä nimikään jäänyt mieleen.
Lounaan jälkeen jatkoimme vielä hiukan kaupungilla, joskin kaikki ostoskeskukset vaan ohitimme (toisin kuin äskettäin Lissabonissa). Yhden ostoskeskuksen edustalla näytti olevan ihan komeankokoinen Eiffel-torni, josta olisi ollut mukava napata itsekin kuva, mutta toisella kertaa sitten 🙂 Sisarentyttäreni oli myös toivonut, että jos satumme käymään Louis Vuittonilla, niin tekisimme hänelle yhden pienen hankinnan, mutta tuon Esentai-ostoskeskuksenkin näimme vain auton ikkunasta matkalla Tasavallan aukiolle (Republic Square).
Kazakhstanilaisten tapa juhlistaa ensimmäistä presidenttiään, edelleen vallassa olevaa Nursultan Nazarbayevia, erilaisin muistomerkein tuntui hiukan omituiselta, jotenkin minusta länsimaissa yleensä harvemmin omistetaan patsaita tai puistoja vielä eläville ja vallassa oleville valtiomiehille, mutta täällä mekin esitämme toivomuksemme, tai ainakin olemme esittävinämme, että saamme tilanteen kuvattua, aukiolla olevan mahtipontisen patsaan juurella olevaan pieneen toiveitten kirjaan painamalla kätemme presidentin kädenjälkeen.
Kädenjäljestä onkin hyvä jatkaa kokonaiseen puistoon, presidentin puistoon (First President’s Park). Puisto näyttää keräävän nuoria ja hääpareja, vaikka sen keskellä oleva mahtava, jossain sarjassa kenties maailman suurimpia, suihkulähde onkin kuivana. Hääparit kuvaavat itseään presidentin patsaan edustalla niin innokkaasti, että oppaamme katsoo asiakseen pyytää meillekin pientä hetkeä patsaalla, jos vaikka joku haluaisi siitä kuvan ilman hääpareja, ja kun tauko sitten saadaan, niin opas kehottaa, että kuvatkaa!
Jostain syystä pari poikaa levittää aukiolle kasseissa mukanaan tuomansa punaiset numerot ja kirjaimet, joista muodostuu teksti 27 03 2015 Love, jota mekin sitten kuvaamme, presidentin patsasta innokkaammin.
Almatyn televisiotorni, joka kuulemma on hiukan vino, näkyy kaupungilla liikkuessa monessa kohdin, mutta ihan tornille asti emme mene.
Illan vietämmekin sitten parin rankan matkapäivän jälkeen “vaan” hotellihuoneessa lähiostarin isosta marketista ostettujen eväiden turvin ja mm. blogia kirjoitellen. Tiistain ja keskiviikon välinen yö kun jäi nukkumisen osalta siihen mitä lentokoneessa tai bussissa nukkui ja Kirgiisiasta Almatyyn tullessammekin olimme perillä vasta klo 20. Ja seuraava päivähän olikin sitten taas matkapäivä, vuorossa lento pääkaupunki Astanaan. Ensimmäisen matkaversion mukaan meidän oli tarkoitus matkata sinne yöjunalla Almatystä, mutta kun matkatoimistolle oli selvinnyt, että junassa matkustetaan puhtaasti eväiden varassa, ja matkaa olisi sentään ollut luokkaa 12 tuntia niin yöjuna vaihtui Air Astanan parin tunnin lentoon, joka sitten sujuikin ihan mallikkaasti.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.HyväksyLue lisää
Turkkilaisia maita, Kazakstanin lisäksi, ovat muuten Turkki, Azerbaidzan, Turkmenistan ja Uzbekistan ja Kirgiisia. Matkoja näihin maihin meillä ei ole suunnitelmissa, mutta Iraniin voisi joskus olla kiva mennä – pitäisiköhän yrittää osua paikalle kevätpäiväntasauksen aikaan!
