Päivitys 16.10.2017:
Helsingin Sanomien mukaan Syrjäiselle Saint Helenan saarelle pääsee lentämään viimein ihan oikeasti – Afrikan tähden etsintä on halvempaa kuin klassikkolautapelissä
(HS 13.10.2017)
Laura Frimanin kolumni Vuoden synkin viikko on meneillään valitteli television huonoa ohjelmatarjontaa näin kausien vaihteessa. Onneksi on Booxtv ja sillä runsaasti ohjelmia katsottavaksi silloin kun on pienen tauon tarpeessa. Sieltä löytyi mm. vanha Matkapassi -ohjelman Saint Helena -jakso (ei valitettavasti ole enää Areenasta katsottavissa).
Ohjelma esitteli tätä yhtä maailman syrjäisintä asuttua saarta ja etenkin muutosta saarten asukkaiden elämässä uuden lentokentän myötä. Toimittaja matkasi saarelle vielä historiallisella postilaiva RMS St. Helenalla, viisi vuorokautta Etelä-Afrikasta.
Saint Helenahan on tunnettu maailmalla Napoleonista ja ainakin Suomessa myös Afrikan tähti -pelistä. Lapsikin tietää, että jos tuolla saarella joutuu rosvon kynsiin, niin peli on pelattu, sillä paluumatkaan tarvittaisiin rahaa, mitä ei enää ole.
Saaren (vähäiset) nähtävyydet liittyvät lähes kaikki Napoleoniin: täällä hän asui ensimmäiset kuukaudet, tänne hän muutti sen jälkeen, täällä hän kuoli, tänne hänet haudattiin. Jaakobin portaat, maailman pisimmäksi väitetyt, 699 askelmaa näköalapaikalle, kuullostaa urheilulta ja portaat ovat tylsän näköiset.
Kiipeämisen tiimoilta olen viime aikoina ollut kevyesti kiinnostunut kapuamisesta Tiikerin pesään Bhutanissa, mutta siellä ainakin maisemat näyttävät olevan katsomisen arvoisia.
Saarelaiset suhtautuvat tulevaan lentoyhteyteen kaksijakoisesti, onhan se toisaalta edistystä, mutta toisaalta postilaiva on ollut osa heidän elämäänsä ja lentojen alettua laiva lakkaa kulkemasta. Lentoreitissä saarelaisille tärkeintä on nykyistä nopeampi yhteys mantereeseen vakavissa sairastapauksissa: pieni sairaala ei pysty kaikkeen.
Ohjelman jälkeen, etenkin kun tiesin ettei se ollut ihan tuore, ajattelin tarkistaa Saint Helenan lentojen tilanteen. Siis Skyscannerin kimppuun ja etsimään lentoja välille Helsinki – Saint Helena. Mutta eipä niitä löytynytkään!
Lisää etsintää ja selviää, että saarelle on tänä keväänä tehty yksi koelento, jossa on havaittu, että lentokentän tuuliolosuhteet ovat hyvin haastavat ja kentän avaamista on päätetty lykätä toistaiseksi.
Saint Helena saa siis vielä odottaa, monen viikon laivamatka Etelä-Afrikasta tai Englannista kuullostaa liian monelta meripäivältä yhden TCC-pisteen takia 🙂
Vaikka olisihan se jotain, 3 viikkoa Englannista Etelä-Afrikkaan laivalla – laivahan toki kulkee edelleen lentoyhteyttä odotellessa.
Afrikan tähti -peli on siis edelleen aikaansa edellä – pelissä saarelle on myös lentoyhteys!
Edesmennyt maailmanmatkaajaystävämme Veikko teki aikoinaan (1988), tietysti, tämänkin matkan RMS St Helenalla. Seuraavassa hänen Maailmanmatkaaja-kirjastaan valikoituja rivejä ja muutama Veikon MTP-sivuilla jakamista valokuvista.
Nyt odottelen siis Lontoossa päivien kulumista ja aika tuntuu matelevan kovin verkkaisesti. Hyvissä ajoin siirryn kuitenkin Portlandin sataman lähelle. Huomaankin laivan, jonka kyljessä lukee RMS St. Helena. Siinä on laivani, joka tulee toimimaan kotinani seuraavat kolme viikkoa.
Laivallamme jäniksenä matkustava pikkulintu huomaa Ascension-saaren ennen minua. Katson kun se pyräyttää pikku siivilleen pois laivalta.
Ascensionissa ei tietenkään ole satamaa vaan laiva jää ankkuriin kauaksi ulapalle. Pääsemme pikkuveneellä maihin, jossa yhtiön bussi odottaa meitä saaren kiertoajelulle osallistujia.
Saint Helenan saari alkaa häämöttää horisontissa pari päivää Ascensionilta matkattuamme. Tieto saa matkustajien keskuudessa aikaan innokkaan puheensorinan. Saari on selvästikin briteillekin valtava elämys.
Niin kuin Ascensionissakin, laivamme ankkuroi aika kauas rannasta.
Venerannassa sijaitseva pääkaupunki, Jamestown ei ole koolla pilattu. Asukkaita on ehkä 600, koko saarella sentään nelisen tuhatta. Napoleon Bonaparte on tietenkin kuuluisin saarella asuneista henkilöistä. Hän eli täällä vuodesta 1815 vuoteen 1821, jolloin hän kuoli.
Lähellä Napoleonin asuintaloa on myös hänen hautansa, jossa hän lepäsi 19 vuotta. Vuonna 1984 hänen luunsa kaivettiin esiin ja kuljetettiin Pariisin Invalidikirkkoon.
Seuraavana päivänä lähden linturetkellä bongaamaan saaren endeemisen lintulajin, sainthelenantyllin. Lintu onkin melko yleinen ja sitä näkyy kipittelevän melkein jokaisella niityllä. Erityisen runsas esiintymä on saaren golfkentällä ja sen läheisyydellä.
Iltapäivällä seurustelen majapaikan pihamaalla Jonathan-nimisen jättiläiskilpikonnan kanssa. Eikä Jonathan olekaan mikä hyvänsä kilpikonna, sillä se on todistettavasti yli sata vuotta vanha. (Jonathan on ainakin Wikipedian mukaan edelleen elossa.)
Oleilemme saarella kaikkiaan neljä päivään, eli sen ajan, kun laivamme käy uudelleen Ascensionissa purkamassa lastinsa ja lastaamassa uutta tilalle. Neljä päivää on ihan tarpeeksi, sillä eihän tämäkään paikka oli liialla koolla pilattu.
Aprillipäivänä taas nousemme laivaan ja suuntaamme Kapkaupunkia kohti. Pettymyksekseni laiva ei tässä kuussa mene Tristan da Cunhan kautta, eli se nyt jää näkemättä, mutta eihän kaikkea samalla kertaa. Merimatkamme Etelä-Afrikkaan kestää 11 päivää.
St Helenasta vielä etelään on Tristan da Cunhan saari, jonne Veikkokaan ei koskaan päässyt. Maailmanmatkaajaystävämme Arto ja Sandra sen sijaan kävivät siellä äskettäin osana 7 viikon purjehdusmatkaansa Ushuiasta Antarktiksen, Etelä-Georgian ja Tristan ja Cunhan kautta Kapkaupunkiin.
Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!
