Stavangerissa oli yksi kohde, jonka olin päättänyt nähdä: Norjan öljymuseo. Norjan öljyteollisuuden historia oli tullut meille jo tutuksi myös Lykkelandet-televisiosarjan kautta. Sarjaa on kuvattu Stavangerin seudulla ja sikälikin Stavanger matkakohteena ja öljymuseo kiinnostivat.
Museon rakennuskin liittyy mereen ja öljyyn. Sen arkkitehtuuri on saanut vaikutteita merenpohjasta ja öljynporaamisesta, ja rakennuksen porrastettu rakenne symboloi merenpohjan kerroksia, joihin porauksessa mennään. Kentällä museon edustalla on myös paljon öljynporaamiseen liittyviä esineitä.
Norjan öljyhistoria
Ostaessamme liput museoon saimme ohjeen aloittaa lyhyestä elokuvasta. Vitsailin lipunmyyjälle, että olemme jo nähneet Lykkelandet -sarjan, kaikki kolme kautta, mutta hän kehotti kuitenkin katsomaan elokuvankin. Elokuvan näkökulma oli sekin kivan inhimillinen, vaikka sekin kertoi siitä, miten Norja öljyn myötä muuttui.
Elokuvasalin ympärillä kiersi pitkä julisterivi, joka kävi läpi Norjan öljyhistorian tärkeimmät vaiheet. Mukana olivat ensimmäiset öljylöydöt, porausten aloittaminen, öljyteollisuuden kehittyminen ja myös alan pahimmat onnettomuudet. Näyttely kertoi myös Norjan ihmeestä, eli siitä, että maa on onnistunut käyttämään öljystä saamiaan tuloja koko yhteiskunnan hyväksi. Öljy ei ole siis ollut pelkästään valtava luonnonvara, vaan myös melkoinen talouspoliittinen projekti.
Öljyä, rajoja ja rahaa
Norjan rannikkoa ja alueita, joilta öljyä ja kaasua on löydetty, esiteltiin myös lukuisten karttojen avulla. Yhden kartan äärellä paikalle sattunut opas kertoi, miten Norjan ja Tanskan välistä merirajaa yhdessä kokouksessa oli vielä aikoinaan asiasta sovittaessa siirretty hieman etelämmäksi. Ekofisk, Norjan ensimmäinen öljyalue, löytyi sitten juuri tältä alueelta. Tanskalaisille kokous taisi olla maailmanhistorian kallein!
Kartoista näkyi myös, miten tuotantoa on Pohjanmeren lisäksi Norjanmerellä ja pohjoisempana Barentsinmerellä. Lofoottien kohdalla öljyteollisuutta ei kuitenkaan ollut. Alueen merenpohjassa tiedetään olevan öljyn ja kaasun esiintymiseen liittyvää geologista potentiaalia, mutta siellä ei ole tehty samanlaista poraustoimintaa kuin varsinaisilla tuotantoalueilla. Norja onkin toistaiseksi päättänyt jättää Lofoottien vesialueet kalastuksen käyttöön – maalla taitaa olla siihen varaa!
Porauslauttojen pienoismallit olivat nekin kiinnostavia – ja monet yllättävän kauniita, puhtaina ja pieninä. Niiden kautta sai hyvän käsityksen siitä, millaisia valtavia rakennelmia nämä porauslautat merellä ovat.
Matka öljynporauslautalle
Museossa pääsee myös pienelle “matkalle” öljynporauslautoille. Kierros alkaa helikopterin lähtöpaikalta. Siellä on esillä samanlaisia haalareita, joihin öljynporauslautalle helikopterilla matkustavat työntekijät pukeutuvat. Museovieraan ei sentään tarvitse pukeutua haalareihin, vaan matka jatkuu helikopterimatkaa simuloivan käytävän läpi.
Porauslautalla pääsee tutustumaan itse poraamiseen. Esillä on porauskaluston osia, vanha porauskoppi sekä toisella seinällä moderni porausasema, jossa pääsee myös itse kokeilemaan poraamista. Toisella porauslautalla näkökulma vaihtuu ympäristöasioihin ja kolmannella päästään kurkistamaan syvälle merenpohjaan. Yhden lautan edustalla on myös pelastusvene valmiudessa muistuttamassa monista merellä työskentelyyn liittyvistä turvallisuusnäkökohdista.
Alexander L. Kiellandin onnettomuus
Museossa oli oma osionsa myös Norjan öljyteollisuuden pahimmasta onnettomuudesta. 27. maaliskuuta 1980 Ekofiskin öljykentällä majoituslautaksi muutettu Alexander L. Kielland kaatui kovassa merenkäynnissä, kun yksi sen viidestä jalasta irtosi. Lautalla oli 212 ihmistä, joista 123 kuoli ja 89 pelastui. Koko tapahtuma kesti vain noin 20 minuuttia. Onnettomuus oli Norjan öljyteollisuudelle järkytys, joka johti myös offshore-toiminnan turvallisuusmääräysten merkittäviin muutoksiin. Onnettomuutta kuvaavassa osiossa kerrottiin myös kaikista niistä muutoksista, joita turvallisuusasioihin on toteutettu sen jälkeen, esimerkiksi kuivapukuja on nykyään lautoilla kaksinkertainen määrä ihmisiin verrattuna, sillä onnettomuuden aikaan niitä ei riittänyt kaikille.
Öljyrahat näkyvät laskurissa
Alakerran näyttelytilassa öljyä tarkastellaan myös talouden näkökulmasta. Yksi hauska yksityiskohta oli reaaliaikainen laskuri, joka näytti muun muassa Norjan öljyrahaston senhetkisen arvon, öljyn hinnan sekä sen, kuinka paljon öljyä juuri sillä hetkellä tuotetaan.
Öljyn ympärille rakennettu vauraus onkin Norjassa aivan oma lukunsa. Öljytuloja ei ole käytetty suoraan kaikkeen mahdolliseen, vaan suuri osa niistä on ohjattu valtion öljyrahastoon, Government Pension Fund Globaliin. Rahaston ajatuksena on säästää uusiutumattomasta luonnonvarasta saadut tulot tuleville sukupolville ja samalla estää öljytulojen liiallinen vaikutus Norjan talouteen. Öljyä pumpataan toki Norjassa edelleen, mutta Norjan varallisuus ei ole enää pelkästään öljyn hinnan ja tuotannon varassa – suuri osa öljyrahoista on jo muuttunut maailmanlaajuisiksi sijoituksiksi.
Museokaupan kohdalla pysähdyimme vielä vitsailemaan, että saakohan täältä ostaa myös raakaöljyä matkamuistoksi. Ei saanut. Ehkä öljybarreli olisi ollut käsimatkatavaroissakin vähän hankala.
Iddis – vähän erilainen museoyhdistelmä
Stavangerissa oli paljon muitakin museoita, mutta niistä päädyimme vain vanhan kaupungin keskellä mainiolla paikalla sijaitsevaan Iddis-museoon.
Paino- ja säilykemuseo yhdistää hieman yllättävästi kirjapainon ja sardiinien purkituksen historiaa vaikka ne eivät ehkä ihan ensimmäikse tule mieleen luontevana parina. Kirjapainopuolella pääsi kokeilemaan pienen kirjan sitomista, kun taas sardiiniosastolla harmaita muovisia sardiineja tuntui olevan kaikkialla. Museossa käydessämme paikalla oli koululuokka, joka purkittikin muovisardiineja innoissaan ja kilpaili ehkä vähän siitäkin, että montako sardiinia kukin pieneen purkkiin sai mahtumaan. Esillä oli tietysti myös melkoinen kokoelma sardiinipurkkien etikettejä. Ainakin kesäisin joinakin päivinä viikosta museossa myös savustetaan vanhoissa uuneissa oikeita sardiineja ja niitä saa paikan päällä maistellakin, mutta emme osuneet paikalle tämän kannalta oikeaan ajankohtaan.
