Ennen Etelä-Norjan matkaamme pyörittelimme jonkin aikaa erilaisia reittivaihtoehtoja Stavangerin ja Kristiansandin välillä. Yksi vaihtoehto olisi ollut lentää Kristiansandiin Oslon tai Kööpenhaminan kautta, jatkaa sieltä junalla Stavangeriin ja palata Stavangerista suoralla lennolla Helsinkiin. Lopulta päädyimme kuitenkin tekemään Kristiansandiin päiväretken, sillä junamatka kaupunkien välillä kestää vain noin kolme tuntia suuntaansa. Ratkaisu osoittautui toimivaksi: koko matkan ajan riitti yksi hotelli Stavangerissa, eikä lyhyellä matkalla tarvinnut vaihtaa majoitusta kesken kaiken.
Fisketorget
Rautatieasemalta oli vain lyhyt kävelymatka Fisketorgetin satama-alueelle. Hetken jo ehdin harmitella, kun kartta kertoi kalatorin olevan sunnuntaisin suljettu. Paikan päällä tunnelma oli kuitenkin kaikkea muuta kuin hiljainen: vaikka kalamyynti olikin kiinni, ravintolat ja kahvilat palvelivat normaalisti. Heti alueen takana sijaitsee myös Kristiansandin risteilysatama, joten kävelykaduilla riitti risteilyvieraita.
Kunstsilo
Päivän ehkä tärkein kohde oli kuitenkin Kunstsilo. Olin nähnyt museosta kuvia jo etukäteen ja lukenut sen palkitusta arkkitehtuurista. Vanhaan viljasiiloon rakennettu taidemuseo voitti vuonna Time -lehden 2024 World’s Greatest Places -palkinnon vanhan rakennuksen onnistuneesta uusiokäytöstä, eikä syyttä. Taidemuseo onkin nostanut kaupungin kansainvälisen taidemaailman kartalle.
Viereinen Kildenin konserttitalo muodostaa sen kanssa näyttävän kokonaisuuden, joten kiersimme ensin vastarannalle saadaksemme molemmat rakennukset samaan kuvaan. Samalla piti napata pari kuvaa hymyilevästä risteilylaivasta – taisimme nähdä saman Aidamar -laivan muutama vuosi sitten Kööpenhaminassa.
Kunstsilon 37 metriä korkea sisätila on vaikuttava näky ja hieno osoitus siitä, miten vanhaa teollisuusarkkitehtuuria voidaan hyödyntää uudella tavalla.
Hetken pohdimme, kannattaisiko muutaman tunnin vierailulla käyttää aikaa museoon, mutta päätös oli lopulta helppo. Jo pelkästään ylimmän kerroksen näköalat olivat pääsymaksun arvoiset. Lasiseinien takaa avautui yhdeksännestä kerroksesta hieno näkymä satamaan ja kaupungin yli – samalla korkeutta oli sen verran, että maisemia katseli jo pienellä varovaisuudellakin. Kävimme myös viidennen kerroksen avoimella taideparvekkeella ja kiersimme yhden kerroksen verran museon näyttelyitäkin.
Merellinen lounas
Museokäynnin jälkeen oli lounaan vuoro. Läheisen venekerhon SJöhuset-ravintolassa päädyimme merellisiin vaihtoehtoihin: kalakeitto ja fish & chips – olimmehan Norjassa. Ravintolan vieressä sijaitsevassa Otterdalsparkenissa pulppusi näyttäviä vesiputouksia, jotka toivat puistoon mukavan tunnelman.
Rantaa pitkin jatkoimme vielä vilkaisemaan Kristiansandin linnoitusta. Jos olisimme jatkaneet vielä kivenheiton verran pidemmälle, olisimme tulleet Bystrandin uimarannalle – Norjan aurinkoisimmassa kaupungissa on tietysti ihan keskustassa myös mahdollisuus uida ja ottaa aurinkoa.
Valkoinen vanha kaupunki
Linnoitukselta siirryimme kaupungin ruutukaava-alueelle ja kävelimme Festningsgataa pitkin vanhaan kaupunkiin.
Valkoiset puutalot ja kukkaistutukset olivat kauniita täälläkin, mutta täytyy myöntää, että Stavangerin mäkisessä vanhassa kaupungissa oli omaa viehätystään enemmän kuin Kristiansandin tasaisessa keskustassa.
Vanhakaupunki, Posebyen nimeltään, selvisi tulipalosta vuonna 1892. Täälläkin vanhan kaupungin useimmat talot ovat valkoisia kuten Stavangerissakin. Aikoinaan valkoinen maali oli kalliimpaa kuin muut värit, ja jos varallisuutesi salli, maalasit talosi valkoiseksi osoittaaksesi varallisuutesi ja menestyksesi. Nyttemmin veikkaisin, että tietyissä kortteleissa taloja ei saisikaan maalata enää muun värisiksi.
Sunnuntaihiljaisessa vanhassa kaupungissa oli pieni ihan viehättävän näköinen Posebyhavenin ravintola-alue, mutta emme vielä olleet näin pian lounaan jälkeen edes kahvitauon tarpeessa. Odd Bakeryn croissantin muotoinen kyltti oli kyllä houkutteleva. Alueella on myös käsityöläisten työtiloja ja pieniä myymälöitä.
Ennen junalle palaamista ehdimme vielä kävellä keskustan kävelykaduilla, joista tärkein lienee Markens. Sunnuntaista huolimatta risteilyvieraat pitivät keskustan vilkkaana. Vaikka suurin osa kaupoista olikin sunnuntaina norjalaiseen tapaan kiinni, matkamuistomyymälät ja markkinakojut palvelivat turisteja. Matkamuistotkin elävät ajassa: yhdessä t-paidassa Norjaa mainostettiin jo osuvasti Coolcation-kohteena.
Iltapäivällä oli aika suunnata takaisin asemalle ja junalla Stavangeriin. Takana oli aurinkoinen päivä Kristiansandissa – eikä sellainen ole Norjan kesässä lainkaan itsestäänselvyys. Toisaalta Kristiansand taitaakin mainostaa itseään Norjan aurinkoisimpana kaupunkina – ja onhan se Norjan eteläisin kaupunki.
