Kirjoitin vuosi sitten Norja-yhteenvedon uudelleen otsikolla Koko Norja. Koronavuosina innostuimme täydentämään Norjan karttaamme Nomadmania-alueiden tasolla ja keväällä 2025 toteuttamamme Varangin niemimaan kierron myötä olimme käyneet kaikilla Norjan viidellä alueella.
Mutta sitten tuli uusi kevät, Nomadmanian alueuudistus – ja samalla meillekin uusi alue Norjaan.
Nomadmanian alueuudistus on kuvattu Nomadmanian sivuilla yhteenvetojutussa The Great Regions Review: 80 New Regions Added Worldwide. Uudistuksen taustalla oli projekti, jossa määriteltiin optimaalinen määrä alueita kullekin maalle. Sen jälkeen verrattiin nykyisten alueiden määrää kussakin maassa ja siltä osin kuin eroja havaittiin, aluejakoa muutettiin joko jakamalla alueita pienempiin osiin tai muokkaamalla rajoja niin, että alueiden määrä kasvoi. Joissakin tapauksissa alueita myös yhdistettiin, jolloin niiden määrä väheni.
Alueiden optimaaliseen määrään vaikuttavat maantiede (esimerkiksi maan koko), väestö ja kulttuuri, historia ja hallinto sekä pieneltä osin myös matkailullinen kiinnostavuus ja saavutettavuus. Nomadmanian sivuilla olevassa artikkelissa on aiheesta runsaasti yksityiskohtia ja lukuja, jos haluaisit tutustua aiheeseen tarkemmin.
Muutokset toteutettiin monessa osassa
Muutokset toteutettiin Nomadmanian karttaan useammassa vaiheessa, ajatuksena, että että esittelemällä vain kohtuullinen määrä muutoksia kerrallaan, jäsenet pystyvät omaksumaan ne helpommin ja toteuttamaan muutokset omissa profiileissaan.
Reaktiot muutoksiin olivat moninaiset, ehkä useimmat huokasivat syvään edessä olevaa työmäärää käydä matkojaan ja karttojaan läpi uusien kriteerien mukaan. Lopputuloksena monet saattoivat iloita muutamasta “ilmaiseksi” saadusta maapisteestä ja toiset taas harmittelivat sitä, että nyt onkin taas jossain päin maailmaa käymättömiä alueita. Omalta osaltani en ole suhtautunut näihin alueisiin ihan hirmuisen vakavasti, eli tärkeimpiä matkoja ovat olleet ne, jotka suuntautuvat uusiin maihin tai uusille Travelers’ Century Clubin alueille. Eurooppaa olemme viime vuosina kolunneet hiukan myös Nomadmania-alueiden tiimoilta. Tein kuitenkin työtä käskettyä ja päivitin saldoani kevään viikkojen mittaan dokumentoiden sitä Käydyt maat -sivumme listaan Kuluvan vuoden (2026) uudet maat/alueet. Uusia “ilmaisia” maita löysin lopulta 7, kaikki Euroopasta, sillä kaukomatkamme ovat kuitenkin useimmiten suuntautuneet kussakin maassa yhteen tai muutamaan kaupunkiin, emme yleensä ole tehneet pitkiä automatkoja tai laajoja kiertomatkoja.
Norjan osalta tilanne muuttui useammalla tavalla: Iso Pohjois-Norjan alue jaettiin kahteen osaan, Finnmarkiin ja Tromson alueeseen. Ok, piste meille, sillä olimme jo käyneet Finnmarkissakin. Lofootit liitettiin Tromssan alueeseen, eli piste pois. Trondheimin alue säilyi ennallaan, mutta alueesta, jolla esimerkiksi Bergen, Ålesund ja Stavanger -sijaitsevat, erotettiin eteläisin osa, Kristiansandin alue omaksi alueekseen. Kristiansandissa emme olleetkaan käyneet, eli siinä missä käymiemme Norjan alueiden lukumäärä säilyi ennallaan viidessä, niin nyt manner-Norjassa olikin kuusi aluetta, joista meiltä uupui yksi.
Stavanger ja Kristiansand
Matka Kristiansandiin olisi ollut pistematka puhtaimmillaan, mutta olisi saattanut jäädä toteuttamatta, ellei myös Stavanger olisi jo muutenkin ollut “listallamme”. Stavanger viehätti kaupunkina Maailma kotina -blogin jutun kuvissa jo vuosi sitten. Unelmien maa (Lykkeland) -televisiosarjan (kolmas kausi on edelleen katsottavissa Yle Areenassa) myötä Norjan öljyteollisuuden synty oli sekin kiinnostava tarina, johon liittyen halusin käydä Norjan öljymuseossa Stavangerissa. Pisteenä i:n päälle tuli vielä se, että Finnair kertoi aloittavansa suorat lennot Stavangeriin. Siis Stavangeriin ja Kristiansandiin!
Hetken pyörittelin eri vaihtoehtoja ja eri lento- ja junareittejä, mutta lopulta päädyimme lyhyelle matkalle versioon, jossa lensimme Helsingistä vain Stavangeriin ja takaisin ja kävimme Kristiansandissa junalla päiväretkellä. Junamatka kesti suuntaansa noin kolme tuntia ja joten Kristiansandiin aikaa jäi noin neljä tuntia. Se riitti hyvin Fisketorgetin alueella kiertelyyn, palkitussa Kunstsilo-taidemuseossa vierailuun, lounaaseen paikallisen venekerhon ravintolassa sekä vanhan kaupungin ja keskustan kävelykatujen tutkimiseen. Näkymät Kunstsilon ylimmästä kerroksesta olivat upeat, ja myös junamatka kaupunkien välillä tarjosi hienoja maisemia, aina vesiputouksia myöten.
Norja on kallis maa?
Kirjoitan lähiviikkoina enemmän Stavangerin kaupungista, Norjan öljymuseosta ja Kristiansandista, mutta tässä lyhyt matkamme euroina:
- Finnairin “suorat” lennot kahdelta 517 euroa
- Thon Hotel Stavanger 3 yötä 461 euroa
- Junaliput Kristiansandiin 132 euroa
- Lentoparkki Helsingissä 78 euroa ja
lentokenttäbussit Stavangerissa 64 euroa - Museoiden (Öljymuseo, Kunstsilo ja Iddis-museo) pääsymaksu kahdelta 98 euroa
- Yhteensä kahdelta 1 350 euroa eli 675 euroa per nuppi
Kootut selitykset
Haluamillemme päiville ja lentoajoille (ajatuksena olla Stavangerissa jo aamupäivällä ja lähtöiltaan asti) oikeasti suoria lentoja Helsingistä Stavangeriin emme löytäneet. Menomatkalla vaihdoimme konetta Arlandassa, tosin vaihtoaika oli vain runsas tunti ja portitkin olivat ihan vierekkäin, eli välilasku oli tosi kesy. Paluulento olikin jo suora, eli myyty yhtenä lentona, mutta silloinkin teimme välilaskun Arlandaan, jossa osa matkustajista vaihtui. Helsinkiin jatkavat saivat kuitenkin viettää odotusajan Arlandassa koneessa.
Thon-hotelleista meillä on hyviä kokemuksia aikaisemmilta Norjan reissuiltamme ja tämä Thon-hotelli kaupungin kahdesta Thon-hotellista oli mielestämme sijanniltaan paras. Hiukan hermostutti, kun vähän poikkeuksellisesti varasin hotellin jostain Booking.comin partnerin tarjouksesta ja maksoin sen etukäteen. Tosin varaus ainakin teoriassa olisi silti ollut peruutettavissa vielä muutamaa päivää ennen. Peruutusta emme kuitenkaan joutuneet testaamaan ja maksettu varaus löytyi hotellilla, vaikka se Booking.comin päässä olikin vähän erilainen kuin normaali Booking.com -varaus.
Junaliput varasimme, kuten koko matkankin, muutamaa viikkoa aikaisemmin. Junat olivat jo silloin aika täysiä. Kun juuri ennen Kristiansandiin lähtöä ajattelin tarkistaa matkan tietoja Vy:n palvelusta, niin se kertoikin jo paluujunan olevan fully booked. Samaan törmäsimme pari vuotta sitten Wroclawissa kun halusimme tehdä päiväretken läheiseen Lesznon kaupunkiin (uusi Nomadmania-alue!) – eli että juna-yhteydet myydään ainakin kesäkaudella Euroopassa helposti loppuun.
Ruoka on Norjassa vähintäänkin Suomen hinnoissa, mutta kevyen lounaan ilman alkoholijuomia sai kyllä Norjassakin n. 20-25 eurolla per nuppi. Hotelliaamiaisen ja yhden päivittäisen ravintola-aterian lisäksi ostimme lähikaupasta juomia, hedelmiä ja muita pieniä välipaloja täydennykseksi.
Kohdejutuissa lisää niin Stavangerista kuin Kristiansandista. Molemmat kaupungit osoittautuivat tosi mukaviksi kesäkohteiksi, etenkin kun sää suosi ja muutamat sadekuurot ajoittuivat öihin. Kuten lähes aina, vaikka idea uudesta Nomadmania-alueesta olikin yksi kimmoke lähteä matkaan, niin kohteet osoittautuivat lopulta niin kiinnostaviksi, että kyllä niihin olisi kannattanut lähteä muutenkin!
Suomessa on arveltu, että Aalto-kohteiden Unescon maailmanperintöstatus lisää turistimääriä – ehkä Kristiansandinkin vierailijamäärät kasvavat nyt oman Nomadmania-alueensa ansiosta ?
