Etelä-Norjan reissumme tärkein kohde oli Stavanger – näin siitä huolimatta, että vierailu Kristiansandissa kerrytti Nomadmania-aluesaldoani. Olin nähnyt kuvia Stavangerin vanhasta kaupungista, ja kaupungin museoista erityisesti Norjan öljymuseo kiinnosti.
Stavanger on kaupunki, jonka ainakin keskustan osalta ottaa mainiosti haltuunsa kävellen. Kaupunki on mukava sekoitus vihreyttä, vanhempia puutaloja, pieniä kauppoja, ravintoloita ja kahviloita
Vågen – Stavangerin sydän
Ensimmäinen kohteemme Stavangerissa oli sataman alue, Vågen. Kesäisin alue, Skagenkaien, on suljettu autoilta ja kaupunkilaiset – ja turistit – valtaavat sen. Vanhojen puurakennusten rivi tuo mieleen Bergenin Bryggenin alueen, vaikka se toki on suurempi. Kesäisin rakennusten edustan valtaavat kesäterassit ja ruokaa ja juomaa onkin tarjolla joka metrillä. Satuimme vielä kaupunkiin Fjåge Festivalin aikaan ja rannan lavalla oli tarjolla konsertteja useampana iltana.
Satamanäkymiä hallitsevat päivisin isot risteilylaivat, lahden pohjukassa sijaitseva Sjöfartsmonumentet eli merenkulun muistomerkki sekä hiukan ylempänä mäellä sijaitseva Valbergtårnet. Vanha palovartijoiden tähystystorni kohoaa sataman yläpuolella ja näkyy hyvin sekä satama-alueelle että muualla keskustassa kierrellessä. Torniinkin varmaan pääsisi, mutta emme innostuneet siitä riittävästi kiivetäksemme sinne. Luultavasti se olisi kyllä tarjonnut hyvän näköalan kaupunkiin.



Risteilykaupunki
Satamaa hallitsevat myös ainakin kesäkaudella suuret risteilylaivat. Stavanger on suosittu risteilykohde ja vierailumme aikana satamassa saattoi olla parhaimmillaan kaksi suurta risteilylaivaa yhtä aikaa. Stavanger ei ole kovin suuri kaupunki, joten parhaimmillaan- tai pahimmillaan – 8 000 ihmistä lisää keskustan kaduille ja kujille ruuhkauttaa kaupunkia näkyvästi. Mutta kyllä sinne sekaan vielä mahtui ja omalta osaltamme oli pakko ajatella, että parin viikon päästä mekin olemme risteilyturisteja, joten ei sovi heitä paheksua :-)
Risteilyvieraat toisaalta omalta osaltaan myös elävöittävät kaupunkia. Satama-aukio täyttyi torikojuista, joissa ei myyty tuoreita vihanneksia vaan porontaljoja ja norjalaisia tonttuja. Satama-altaan reunoilla sijaitsevat monet matkamuistomyymälät puolestaan levittäytyivät kaduille nekin. Kohdallemme osui Norjan etelärannikkoa ajatellen todella hyvä sää, sillä käytännössä ei satanut yhtenäkään päivänä. Sade tai kylmyyskään ei kuitenkaan olisi turistille ollut ongelma, sillä sadeviittoja ja norjalaisia villapaitoja myytiin vähintään sadan metrin välein.
Mutta samaan tapaan kuin olemme Karibialla kokeneet miten siellä monen saaren pienet kaupungit muuttuvat aivan toisenlaisiksi risteilylaivojen lähdettyä, niin Stavangerkin oli erilainen kaupunki laivojen illalla lähdettyä.







Valkoinen Gamle Stavanger
Stavangerin vanha kaupunki eli Gamle Stavanger sijaitsee keskustan tuntumassa mäen rinteellä. Alueen valkoiset puutalot, pienet puutarhat ja runsaat kukkaistutukset tekevät siitä melkein postikorttimaisen. Talojen edessä on välillä pieniä, kauniisti maalattuja postilaatikoita ja muita yksityiskohtia, joita tekee mieli pysähtyä kuvaamaan.
Valkoisia puutaloja Stavangerissa riittääkin. Gamle Stavangerin 173 valkoista puutaloa ovat kuitenkin vain osa Stavangerin paljon laajempaa puutalokaupunkia eli trehusbyeniä. Stavangerissa on noin 8 000 vanhaa taloa käsittävä yhtenäinen puutaloalue, joka ulottuu keskustan ympärillä useisiin kaupunginosiin. Puutalokorttelin tunnelmaa tuleekin vastaan myös esimerkiksi Fargegatenilla ja Pedersgadella, vaikka talot siellä ovatkin saaneet aivan toisenlaisia värejä ja rinnalleen paljon katutaidetta. Kaupunki pyrkii säilyttämään alueen historiallisen ilmeen, ja vanhojen talojen julkisivujen muuttamiseen ja väreihin liittyy ohjeita ja lupakäytäntöjä.
Me kiertelimme valkoisessa vanhassa kaupungissa useampaan otteeseen, sillä ensimmäisellä kerralla päädyimme sinne keskelle risteilyturistiruuhkaa, joten palasimme sinne seuraavana iltapäivänä sen jälkeen kun risteilijät lähtivät. Silloin saimmekin kadut melkein itsellemme. Viimeisenä päivänä päätimme vielä käydä keskellä vanhaa kaupunkia sijaitsevassa Iddis-museossa, joten näimme osan näistä kortteleista kolmeen kertaan.
Vanhassa kaupungissa kiertelemiseen voisi helposti käyttää enemmänkin aikaa kuin meillä tällä kertaa oli vaikka olimme kaupungissa useamman päivän.














Fargegaten ja Pedersgata
Puutaloja on tosiaan muuallakin Stavangerissa kuin valkoisessa vanhassa kaupungissa. Fargegatenilla, jonka nimi tarkoittaa värikatua, vanhat talot ovat kaikkea muuta kuin valkoisia. Jokainen talo tuntui olevan eri värinen ja värien sekamelskaa täydentävät vielä lukuisat seinämaalaukset. Fargegatenia voisikin luonnehtia vaikka ulkoilmagalleriaksi.
Taidetta tai kaikkea muuta kaunista ja söpöä löytyy myös pienistä kaupoista kadun varrelta.







Vähän toisella suunnalla, muttei kaukana sekään, on Pedersgata. Täälläkin vanhoihin rakennuksiin ja katukuvaan on yhdistetty runsaasti värejä ja katutaidetta. Pedersgatan alkupäässä, Nytorgetin laidalla, on myös punatiilinen Petrikirken. Nykyinen kirkko on vuodelta 1866, mutta paikalla on ollut Pietarille omistettu kirkko jo keskiajalla. Paikallisella murteella Pedersgata on muuten Pedersgåda, jos ihmettelet valokuvassa olevaa kadun nimeä.




Katedraali ja Breiavatnet
Satama-aukion vieressä sijaitsee Stavangerin katedraali. Keskiaikainen katedraali on Norjan vanhin edelleen käytössä oleva katedraali, ja sen historia ulottuu 1100-luvulle. Rakennuksessa on sekä romaanisen että goottilaisen arkkitehtuurin piirteitä, sillä sitä on rakennettu ja muutettu vuosisatojen kuluessa. Asuimme melkein sen naapurissa ja näimmekin elämää katedraalin varjossa. Sataman puolella ihmiset viihtyivät illalla katedraalinkin edustalla. Kirkon sisäänkäynnin edustalla näimme yhtenä päivänä hääparin vieraineen. Kirkon edustalla kukat oli ainakin tänä kesänä istutettu romanttisesti isoksi punaiseksi sydämeksi.
Katedraalin toisella puolella on Stavangerin keskustan toinen vesiaihe, pieni Breiavatnet-järvi, jossa tapasi uiskennella joutsenia ja muita lintuja. Rannan vanhoissa rakennuksissa on vähän kartanomaista tunnelmaa, ja järven ympäri on mukava kävellä. Jos satama-altaan ruuhkaisuus alkaa ahdistaa, niin kannattaa suunnata Breiavatnetin rannalle!




Red Bull Pole Run
Stavangerissa vierailumme osui myös erikoiseen tapahtumaan, Red Bull Pole Runiin. Eipä ollut aikaisemmin tullut moista lajia katsottua – aika uskomattoman ja vaarallisen näköistä touhua! Kilpailussa osallistujat yrittävät juosta veden ylle vaakasuoraan ulottuvaa, rasvattua ja erittäin liukasta pylvästä pitkin ja napata sen päässä olevan lipun. Käytännössä pääosa kilpailijoista putosi veteen ensi metreillä, mutta aina silloin tällöin joku sai jopa napattua lipun pylvään päästä. Sen jälkeen ohjelmassa olikin sitten aina pieni tauko, kun järjestäjän edustajat, turvavöissä pylvään alla roikkuen, kävivät laittamassa lipun takaisin ja samalla rasvaamassa pylvästä lisää. Tapahtuma järjestettiin Stavangerissa ensimmäistä kertaa Norjassa tänä kesänä.






Preikestolenia emme nähneet
Monille Stavangerin tärkein nähtävyys on sen lähellä sijaitseva näköalapaikka Preikestolen. Vaellus näköalapaikalle olisi vienyt useita tunteja, ja lisäksi aikaa olisi kulunut bussimatkaan Stavangerista polun alkuun ja takaisin, joten emme innostuneet siitä.
Preikestolenin olisi myös voinut nähdä Lysefjord-vuonosta alhaalta päin. Stavangerin satamasta olisi ollut tarjolla veneretkiä nopeilla RIB-veneillä sinne, mutta etenkään tuon kallionkielekkeen näkeminen alhaalta päin ei tuntunut yhtään kiinnostavalta.


Jos olisimme syystä tai toisesta päätyneet viettämään Stavangerin seudulla useita päiviä, olisimme ehkä harkinneet tuota vaellusta – sen kun ei kuitenkaan pitäisi olla vaelluksena aivan erityisen vaativa.
Preikestolenin vaelluksesta voit halutessasi lukea lisää vaikka tästä Kaukokaipuu-blogin jutusta.
Kolme ristiä näimme vilaukselta
Matkalla lentokentältä kaupunkiin ja takaisin lentokentälle ohitimme mennen tullen Sverd i fjell -monumentin. Tätä paikkaa pidetään perinteisesti Norjan syntypaikkana. Kolme suurta miekkaa liittyvät vuoden 872 Hafrsfjordin taisteluun, jota pidetään hetkenä, jolloin Harald Hårfagre yhdisti Norjan kuningaskunnakseen.

Suositus Stavangerille!
Useimmat suomalaiset taitavat kesäisin suunnata Pohjois-Norjaan tai ehkä jopa Keski-Norjaan, mutta etelärannikolle päätyy harvempi. Meitä maabongauksen alalaji, aluebongaus, on ohjannut kaikille Norjan alueille ja kaikki ne ovat osoittautuneet matkan arvoisiksi, myös Stavanger. Kaupunki on helppo ottaa haltuunsa ja ainakin kesällä valkoinen vanha kaupunki, värikkäät keskustan kadut, Vågenin satama-alue ja Breiavatnet ovat kaikki viehättäviä alueita, jopa risteilyturisteineen. Norjan öljymuseo voisi yksinäänkin olla kohde, jonka takia kaupunkiin kannattaa matkustaa – samaan tapaan kuin Kunstsilo Kristiansandissa.
