San Marino

San Marinon kuviinYhdistimme joulun Firenzen matkaamme käynnin San Marinossa, jonne ajoimme Firenzestä Bolognan kautta. Tapaninpäivänä lämpötila oli nollan pinnassa, mutta vaikka lunta paikoitellen tien varsilla näkyikin, tiet eivät olleet liukkaita – suoraa reittiä Firenzestä San Marinoon Muraglionen kautta emme kuitenkaan pienellä vuokra-autolla talvella valinneet. Matkaa Firenzestä San Marinoon kertyi n. 250 km, aikaa kului n. 3,5 tuntia (ruoka- ja tankkaustaukoineen) ja moottoriteiden käytöstä maksoimme 12,40 euroa (per suunta).

Varalle hankitun perinteisen kartan ohella meitä opasti Garminin navigaattori, joka selvisi tehtävästä loistavasti – mitä nyt pisimmissä tunneleissa (2-3 km) totesi menettäneensä satelliittiyhteyden ja jossain vaiheessa näissä yhteyksissä ehdotti pikaista U-käännöstä, mutta osasimme niissä tilanteissa olla tottelematta navigaattoria. Etenkin loppumatka ylös San Marinon lähes huipulla sijainneelle hotellillemme olisi kyllä pelkällä kartalla heittäytyä haasteelliseksi, sen verran monta lenkkiä huipulle nouseminen vaati. Puolessa välin nousua tie oli suljettu puomilla ja paikallinen poliisi yritti luultavasti neuvoa meille paikoitusaluetta (ilmeisesti päiväturistit eivät saa vanhaan kaupunkiin asti ajaa omalla autolla), mutta kun hetken poliisille yritimme selittää englanniksi, että olemme menossa hotelliin yöksi ja navigaattori ”haluaa” meidän ajavan tästä ja kun vielä vastasimme kieltävästi kysymykseen, että puhummeko italiaa, niin saimme jatkaa tiesulun ohi perille asti.

Nousu San Marinon huipulle 750 metriin oli aika uskomaton – laaksosta kun katsoimme vuorta, niin ajattelimme, että kaupunki (valtio) on varmaan jossain siinä alhaalla ja ylhäällä on sitten vanha linna, jonne voi sitten jotenkin mennä katsomaan, mutta sitten osoittautuikin, että koko vanha kaupunki on vuoren huipun välittömässä läheisyydessä.

San Marinon kuviin Vanha kaupunki oli joulunaikaan kuin karamelli, täynnä jouluvaloja, puistossa iso, valaistu, jouluseimiasetelma ja kaduilla pillipiipareita ja tontuiksi pukeutuneita torvensoittajia. Poikkesimme kahvilaan juomaan cappuccinoa ja kuumaa kaakaota ja kaakao olikin sitten niin suklaista, että sitä voisi lähinnä kuvailla kuuman, paksun, suklaakastikkeen juomiseksi. Erilaisia jouluisia koristeita, alkoholia (erityisesti sitruunalikööriä) ja San Marinon kolikoita ja postimerkkejä oli tarjolla lukuisissa pienissä puodeissa (kaikki auki myös Tapaninpäivänä).

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Yksi kommentti artikkeliin ”San Marino

  1. San Marinon myötä Pirkolla on Travelers’ Century Clubin maalistalta kasassa 64 maata (Lassella 72).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.