Rodokselta voi tehdä päiväretkiä myös muille saarille tai jopa muihin maihin, eli ainakin Symin saarelle ja Marmarikseen Turkin rannikolla. Maa- ja tässä tapauksessa aluebongareina päädyimme Marmarikseen, sillä kyseisellä Turkin alueella emme olleet aikaisemmin käyneet.
Päiväretken ostimme Aurinkomatkoilta, joskin se osoittautui olevan laivayhtiön järjestämä retki, jonka olisi tietysti voinut ostaa suoraan satamastakin, mutta ehkä vielä helpompi näin.
Sea Dreams ja King of Rhodes
Aurinkomatkojen retkiohjeessa oli keskustahotelleissa asuville ilmestyä bussipysäkille Mandrakin postin edustalle 8:25. Bussikin sitten ilmestyi ja pääsimme sen kyydissä laivan lähtösatamaan. Tosin mielestämme olisi ollut selkeämpää, että kokoontumisosoite olisi ollut suoraan satamassa, ainakin hotelliltamme matka sinne ei olisi ollut oleellisesti pitempi tai liian pitkä. Illalla skippasimmekin bussikyydin ja kävelimme satamasta suoraan vanhan kaupungin läpi hotellillemme (Rodos Park Suites & Spa).
Satamassa jokaisen piti käydä maksamassa satamavero, 15 euroa nuppi ja sen jälkeen vuorossa oli passien tarkastus. Ulkomaille kun ollaan menossa, niin tietysti matkassa pitää olla passikin. (Kyseessä ei siis ollut maastapoistumisvero, kuten jutun alkuperäisessä versiossa kirjoitin, katso keskustelu kommenteissa.)
King of Rhodes oli isohko laiva tällaiseen ”saarihyppelyyn”, eli sen kannella ei oleiltu vaan ala- tai yläkerran matkustamoissa. Toisaalta kyyti tällaisessa melko isossa aluksessa oli tietysti tasaisempaa kuin jossain pienemmässä.
Teoriassa aamun menomatkan aikataulu taisi olla 9:00 – 10:00, mutta käytännössä lähtö oli vähän myöhässä, matkaan meni vähän ylikin tunti ja perillä Marmariksen satamassa oltiin ehkä 10:30.
Turkkilainen kaupunkikierros
Satamasta Marmariksen keskustaan oli tarjolla laivayhtiön bussikuljetus, tai tarkemmin ottaen ”tunnin kestävä ilmainen kaupunkikierros”. Turkkilaiseen tapaan (vrt. TSS-matkatoimiston matkat, jollaisella olemme kerran olleet, Marokossa), kaupunkikierros tarkoitti pysähdystä yhdellä näköalapaikalla ja sen jälkeen ”ostosmahdollisuuksia” yhdessä isossa kulta/timattikaupassa ja toisessa tekstiilikaupassa.
Kullan myynnin ohitimme suuntaamalla suoraan paikan baariin (kuten moni muukin näytti tekevän) – olihan aamiaisesta jo tovi, joten ainakin pieni nesteytys oli jo paikallaan. Tekstiilimyymälä oli jo basaarissa, kaupungin keskustassa, eli kunhan oppaalta puristi tapaamisajan paluukuljetukselle, niin feikki-t-paitojenkin (oletan) esittelyn saattoi skipata. Bussimatkan luentoa siitä, että erityisesti tekstiilejä ja kultaa kannattaa ostaa Turkista ei oikein voinut välttää, mutta ”opimmehan” sitten tämänkin. Kuten sen, että maahan lähinnä tuontitavarana tulevaa elektroniikkaa ei täältä kannata ostaa. No, ei ollut suunnitelmissakaan, sekään.
Atatürkin patsaalta uimarannalle
Olimme etukäteen tsekanneet Tripadvisorista muutaman ehkä näkemisen arvoisen asian Marmariksessa ja suuntasimme basaarin sijaan rantabulevardille katsomaan Mustafa Kemal Atatürkin patsasta. Kävimme myös katsastamassa jonkun Marmariksen rannoista ja mietimme hetken, että viitsisimmekö kävellä sitä pitkin niin pitkälle, että voisimme ottaa kuvan bussista näkemistämme värikkäästä Marmaris-kyltistä, mutta arvioimme sitten matkan sen verran pitkäksi, että käännyimme takaisin jo pienen suihkulähdekokonaisuuden kohdalla.
Matkalla Marmariksen pienvenesatamaan (tosin useimmat veneet eivät olleet kovin pieniä) ohitimme merirosvoalukset ja muut turisteille päiväretkiä myyvät alukset ja poikkesimme lounaalla. Turkkilainen opas oli suositellut O’Yes -ravintolan kolmen ruokalajin menua ”erikoishintaan” 19 euroa nuppi, mutta emme lounaaksi olleet moisen ruokamäärän tarpeessa. Kebabrulla tuntui sopivan pieneltä ja sopivan turkkilaiselta lounaalta ja hinta taisi olla 6 euroa. O’Yes -ravintolan tarjoilija puhui hyvää suomea, saattoi jopa olla syntyperäinen suomalainen – oikein mukava nainen.
Satamasta linnoitukselle
Satamaa riittävän pitkälle käveltyämme huomasimme kyltin Marmariksen korkeimmasta näköalaravintolasta, olisiko ollut Panorama -nimeltään ja lähdimme kiipeämään sinne. Kuten niin usein, niin itse päämärää ei nyt ehkä ihan häikäissyt, näköalallakaan, mutta matka sinne oli antoisa pienine kauniine kujineen. Poikkesimme myös katsastamassa Marmariksen linnoituksen. Linnoitus olikin ainoa paikka Marmariksessa, jossa olisi pitänyt olla Turkin liiroja – muualla saattoi maksaa euroilla ja sai euroja takaisinkin. Linnoituksella saattoi kyllä sitten maksaa luottokortilla, eli päiväretki Marmariksessa ei vaadi valuutanvaihtoa.
Takaisin kaupunkiin, basaarin liepeille laskeutuessamme näimme päivän parhaan patsaan (sorry Kemal Atatürk). Siinä kolme turistia otti kuvia tai tarkasteli karttaa – turisteina pidimme tietysti meitä kuvaavasta patsaasta!
Grand Bazaar ja kirpputori
Lopuksi palasimme basaarialueelle, joka kuulemma on Turkin toiseksi suurin. Suurin on varmaan sitten Istanbulin basaarialue, jossa seikkailimme yli 10 vuotta sitten. Tarjonta basaarialueen lukuisissa liikkeissä, joita tosiaan oli käytävä toisensa perään, käsitti tosiaan niitä tekstiilejä, laukkuja ja reppuja, mausteita ja turkkilaisia makeisia. Monessa tuotteessa tuntui olevan tärkeää, että logo näkyi mahdollisimman isona – ehkei enää varsinainen myyntivaltti länsimaissa ainakaan. Fjällräven-merkkisiä reppuja näytti olevan tarjolla kaikissa sateenkaaren väreissä, useimmiten hintaan 20 euroa tai alle. Eivät tainneet olla ihan samoja, kuin Partioaitan Suomessa myymät.
Välillä poikkesimme basaarialueelta myös läheisellä kirpputorilla, jolla ainakaan esillä olevat tavarat eivät samalla tavalla toistuneet myyntipöydältä toiselle – täällä olisi voinut tehdä hyvinkin uniikkeja löytöjä!
Hyvästi Turkki
Paluukuljetus basaarista Marmariksen satamaan lähti 16:10 – ihan ajallaan! Satamassa jonotettiin sitten taas hetki passintarkastuksessa ja tällä kertaa matkatavaratkin – meidän tapauksessamme käsilaukku ja päiväreppu – piti käyttää läpivalaisussa, mutta kaikki sujui ripeästi ja aikaa kierrellä vaikka tax free -myymälää olisi jäänyt ihan reilusti ennen klo 17:00 lähtöä takaisin Rodokselle samaisella King of Rhodes -laivalla.
Ohitimme tax freenkin, sillä toisaalta emme olleet mitään vailla ja toisaalta jos vaikka teimmekin myönnytyksen lähteä vielä kerran Erdoganin Turkissa käymään, kun se oli niin kätevän helppoa Rodoksesta, niin emme ajatelleet tukea Turkin taloutta yhtään sen enempää. Facebookin puolella tosin joku jo kommentoi, että elantoaan ne basaarikauppiaatkin vaan yrittävät ansaita, mutta tässä päästäänkin jo isojen kysymysten äärelle, eli mikä on kansalaisten vastuu – ja mahdollisuudet – vaikuttaa autoritaaristen johtajiensa tekemisiin. Teoriassa niin turkkilaiset kuin venäläisetkin ovat ne joskus valtaan äänestäneet – tai sitten nekin vaalit olivat jo peukaloituja. Joka tapauksessa, osaltamme Turkki(kin) taisi kyllä pitkäksi aikaa olla tässä.
Onko Kreikka ottanut käyttöön maastapoistumisveron? Onko se voimassa myös EU:n alueella? Noissa Turkin basaareissa tosiaan myydään paljon piraattituotteita ja nähtävästi niitä myös ostetaan vaikka niiden tuominen Suomeen ja EU alueelle oli kiellettyä ja tullissa voi ne menettää sakon lisättynä, mutta tuskinpa Kreikan tulli matkustajia alkaa tarkistaa. Säännöt on, mutta eihän niitä pidä noudattaa.
Kiitos Jani! Tarkistin nyt termin retkikuvauksestamme ja siinä missä paikalliset puhuivat satamassa (englanniksi) ehkä vähän harhaanjohtavasti verosta, niin suomalainen termi on ilmeisesti satamavero. Täsmennän tämän vielä tekstiinkin. Turkin tulli tarkisti kevyesti laivaan meneviä tavaroita, Kreikan päässä kukaan ei tarkastanut mitään, eli ainakin Kreikkaan asti ne ”edulliset” ostokset pääsivät ainakin tuona päivänä ongelmitta.
Iskettiinkö Marmariksen leimat passiinne? Joskus ehkä 2005 tuli käytyä Rodokselta perheen kanssa samainen päiväretki, eikä passeja taidettu edes vilkaista, saati leimata.
Kiitos Anssi! Ahkerasti satamissa lyötiin leimoja, mutta vaan maihinnousukortteihin, ei passeihin, ei ainakaan päiväretkeilijöiden (EU-)passeihin. Passi piti kyllä olla, eli sen verran sitä vilkaistiin, ettei ilman olisi päässyt läpi.
Kiva oli nähdä Marmarista laajemmin. Äiti nimittäin oli tuolla elokuussa ensimmäisellä soolomatkallaan, eikä oikein uskaltanut poistua hotelli-/ranta-alueelta :) Olin vähän kahden vaiheilla lähdenkö mukaan, mutta en sitten jaksanut.
Jännä muuten, ettei passeja leimattu satamassa.
Kiitos kommentistasi! Mukavaa, jos pidit ”virtuaalikierroksesta” Marmariksessa :-) Ehkä leimaamattomuus liittyi päiväretkeen, sillä lipuistamme näki, että olemme palaamassa samana iltana – mene ja tiedä.
Olen käynyt Rodoksella kahdesti, ekalla kerralla kaksi yötä, mutta tokalla kerralla muistaakaseni viisi yötä. Silloin olisi voinut tehdäkin tällaisen Marmariksen-risteilyn, mutta se ei olisi kesällä 2021 onnistunut ilman koronatouhuja, joten tekemättä jäi. Eikä tuo nyt loppujen lopuksi niin kovin erikoiselta vaikuttanut. Taisi käydä niin, että säästit minulta nyt käymisen vaivan, jos joskus vielä Rodokselle päädyn!
Turkki noin yleensä taitaa olla heikentyneen liiran vuoksi aika halpa matkakohde tällä hetkellä.
Kiitos Daniel! Rodoksella toki riittäisi varmaan tekemistä ja retkikohteita useampaankin vierailuun, mutta silti epäilen, että meidän Rodoksemme oli tässä – vaan siksi, että maailmassa on niin paljon muitakin potentiaalisesti kivoja ja kiinnostavia kohteita :-) Symin saari lienee Marmariksen lisäksi suosittu päiväretkikohde Rodokselta.
Historiansa vuoksi Turkki kyllä kiinnostelis, mutta en minäkään halua matkustaa Erdoganin itsevaltaiseen Turkkiin. Hirveen kätevä kyllä tuo laivamatka Rodokselta Marmarakseen.
Kiitos Tanja! Turkista minua vielä kiinnostaisi Kappadokia, mutta maailma saa kyllä jonkin verran muuttua ennen kuin alan oikeasti suunnitella matkaa sinne.
Jos joskus vielä Turkkiin eksyn, niin haluaisin myös päästä käymään Kappadokiassa. En kuitenkaan usko, että enää tulee käytyä.
Mutta kiva, että on tuollainen laivamatkamahdollisuus :) Vaikuttaa tosi kätevältä!
Kiitos Eveliina! Kappadokia voisi meilläkin olla ”seuraava kohde” Turkissa, mutta siihen saattaa tosiaan mennä vielä kauan, jopa niin kauan, että se jää toteutumatta.
Kiva päiväretki-idea! Tutkailin tätä itsekin yhtenä vaihtoehtona Rodoksen reissua silmällä pitäen ja on kyllä mainiota, kun noin tunnin matka vie toiseen maahan. Me mietittiin pitkään Santorinin päiväreissua Kreetalta, mutta jätettiin välistä suht kalliin päiväretkihinnan takia ja ajateltiin, että Santorini on sellainen kohde, että tulisi vain paha mieli lähteä pintaraapaisun jälkeen pois. Marmaris näytti aika sopivalta omaan makuuni tuollaiselle päiväretkelle.
Kiitos kommentistasi! Kreeta on minullakin vielä, toistamiseen, ”listalla” ainakin Spinalongan takia. Mutta jos saarelle toistamiseen päätyisimme, niin kiva tietää, että sieltä voisi samalla kerrata Santoriniakin :-)
Kappas Marmaris onkin ihan siinä ihan vieressä, aika kätevä tapa yhdistää Turkki Kreikan matkaan. Täytyykin pitää mielessä! Turkkiin niin kuin Kreikkaankin on aina ikävä. Ranta näyttää kivalta palmuineen ja enpäs tiennytkään että tuolta löytyy Turkin toiseksi isoin basaari.
Kiitos Anna! Rodos on tosiaan ihan Turkin vieressä, niin hyvässä kuin pahassa :-)
Olipa mukava päästä mukananne Marmarikseen. Se on itselleni merkittävä siinä mielessä, että se on ollut minun ihan ensimmäinen matkakohde ulkomaille. Aikaa tuosta matkasta on vierähtänyt nyt jo niin paljon, että taitaa olla melkoisesti muuttunut koko kaupunki. Silloin se oli ihan uusi matkakohde, todella pieni ja siellä oli hyvin vähän turisteja. Tuon patsaan kyllä muistan siltä reissulta mutta muuten aika on tehnyt tehtävänsä enkä juuri muista koko paikasta muuta kuin hotellin ja rantakadun.
Kiitos Paula! Taitavat tosiaan monet Turkinkin rantakohteet ainakin olleet monien suomalaisten suosiossa, vaikka – rantalomia harrastamattomina – ne ovatkin meiltä jääneet vähän pimentoon.
Eveliinan mainitsema Kappadokia olisi kyllä paikka, jossa olisi mahtavaa päästä käymään, kuvien perusteella on kyllä vaikuttava paikka. Mainitsemasi kilpikonnaranta kuulostaa myös kiinnostavalta, sellaisella en ole muistaakseni ikinä käynyt, vaikka vedessä kilpikonnia on tullut vastaan kymmenittäin.
Kiitos Mikko! Kappadokia saa selvästikin laajempaakin kannatusta tämän jutun kommenteissa :-) Ehkä sitten joskus – Turkin seuraavien vaalien jälkeen …
Kuulema Erdoganin suosio on tosi matalalla. Jännää nähdä, miten niissä vaaleissa käy.
Kiitos kommentistasi! Saa nähdä, tosin näillä diktaattoreilla on tapana järjestellä vaalejakin, vaikka maksamalla maaseudun köyhille eläkeläisille ylimääräisen eläkkeen juuri sopivasti ennen äänestystä.