Olympian kiertomatka Iranissa sisältää kaiken, paitsi lennot, hotellit ja retket, myös kaikki ateriat. Meille olisi hyvin riittänyt puolihoito, eli illalliset olisimme voineet etsiä itse ja kussakin kaupungissa otimmekin yhden illan ”vapaata”.
Teheranissa kävimme Hiltusen patsaalla, Isfahanissa illallisella Abbasi- hotellilla ja Shirazissa aloitimme vapaa-iltamme ottamalla auringon laskiessa taksin kaupungin uudelle ykköshotellille, Shiraz-hotellille. Nousimme hotellin 6. kerroksen kahvilaan, josta on hieno näkymä kaupungin ylle ja katsoimme miten laskeva aurinko kultasi talojen seinät. Ylhäältä näki myös hienosti liikenteenjakajassa olevan riikinkukkokoristeen.
Hotellilta jatkoimme Koraaniportille (Quran Gate), kuten monet muutkin tässä kaupungissa ja päädyimme kymmeniin valokuviin iranilaisten kännyköihin ja kymmeniin pieniin keskusteluihin kaupunkilaisten kanssa, pienistä pojista kokonaisiin perheisiin ja vanhoihin naisiin. Yhden nuoren parin kanssa käydyn keskustelun päätteeksi nainen kätteli minua ja Lassenkin tarjotessa kättään nainen veti omansa pois ja pahoitteli, että naisena hän ei voi kätellä vierasta miestä.
Kävelimme hiukan matkaa takaisin kaupunkiin päin ruokapaikkaa etsien ja päädyimme Tripadvisorin lämpimästi suositteleman Haft Khan -ravintolakompleksin Fast Food -kerrokseen hampurilaisille ja hedelmäolueille. Ruokalistat olivat sekä farsiksi että englanniksi, mutta lisäksi nuori nainen, jonkinlainen hovimestari, joka puhui erinomaista englantia, opasti meitä tilausprosessin läpi ja maksamisessa. Tomat ja rialit meinasivat taas mennä hiukan sekaisin, 26 000 tomaa maksettaessa lompakosta pitää kaivaa 260 000 rialia!
Ravintolasta halusimme jatkaa hotellimme läheiseen puistoon yömarkkinoille, jotka olimme nähneet taksista menomatkalla ja pienen keskustelun jälkeen, johon osallistui tietysti taksikuskin lisäksi muitakin paikallisia, saimme sovittua kyydin Gaz-liikenneympyrään.
Uudessa paikassa orientoiduimme hetken katselemalla ympärillemme, että mihin suuntaan tästä se puisto nyt olikaan ja pienen hihittelyn jälkeen meitä lähellä ollut ehkä viiden teinitytön joukko lähestyi meitä ja kysyi voisivatko auttaa meitä. Kerroimme mitä etsimme ja he lupasivat lähteä opastamaan ja kävelivätkin sitten kanssamme seuraavat 10 minuuttia. Me löysimme yömarkkinoille ja tytöt saivat selostuksen Iranin matkastamme. Erehdyin kuitenkin sanomaan, että Isfahan oli kaunis, johon tytöt melkein pettyneinä, että emmekö pidä Shirazista! Toki, ihania nämä runoilijoiden muistopuutarhanne. Kun kerroimme olevamme menossa vielä Persepolikseen, tytöt olivat huolissaan siitä, että miten selviämme siellä kuumassa auringossa.
Annoimme lopuksi vielä tytöille blogimme käyntikortin ja keskustelimme mahdollisuudesta kääntää suomenkielistä tekstiä farsiksi!
Yömarkkinoilla oli tietysti tarjolla vaikka mitä, ruuasta vaatteisiin ja vessapaperiin. Ne olivat kuitenkin selvästi paikallisille suunnatut, eli turistirihkama puuttui – positiivista! Kiva yksityiskohta oli koju, jossa korjattiin polkupyöriä: asiakkaita tuntui riittävän.
Pimeässä illassa, mutta kohtuullisesti valaistussa puistossa, kävelimme viimeisen pätkän hotellillemme kaupunkilaisten piknikmattojen välissä pujotellen ja tunsimme olomme ihan turvalliseksi: olihan meillä ystäviä kaupungin lähes jokaisessa korttelissa!
Nää matkakertomukset Iranista on ollu ihan älyttömän mielenkiintoisia! Jokaisen olen heti ahminut, mutta aiemmin en ole jostain syystä saanut näppistä laulamaan. Odotan edelleenkin lisää juttuja ja kuvia sieltä päin. Näyttää kauniille ja nostaa vain mielenkiintoa entisestään!
Kiitos Katja, mukava jos olet pitänyt jutuista! Niin juttuja kun kuvia on edelleen jonossa, eli lisää on tulossa :-)
Komppaan Katjaa, tosi mielenkiintoisia juttuja nämä! Etenkin nuo keskustelut paikallisten kanssa.
Kiitos Jenni!
Mielenkiintoista tosiaan seurata reissuanne Iranissa. Kiva, että otitte vähän omaa aikaakin ja tutustutte myös itsenäisesti kaupunkeihin. Se kun on kuitenkin niin erilaista kuin ryhmän kanssa. :)
Kiitos Elina! Olisimme varmaan mielellämme ottaneet enemmänkin ”omaa aikaa”, mutta aikataulu oli aika tiukka (eikä pitempään lomaan ollut taas nyt mahdollisuutta). Mutta parempi edes hiukan kuin ei yhtään (sellaisiakin ryhmässämme varmasti oli).