Delfiini Barcelona

#ReilutBlogit – ja ihmiset

Matkablogeissa pyörii jo toisella kierroksella Reilut Blogit -haaste.

En ole aikaisemmin osannut lähteä haasteeseen mukaan – ja olisi saattanut jäädä tälläkin kertaa toteuttamatta, kunnes luin Britannikan jutun, jossa Annika avaa ajatuksiaan siitä, että asiat ovat usein monimutkaisempia kuin mitä ensi ajattelemalta kuvittelisi.
Sillä juuri näin minäkin olen ajatellut.

On helppo vaatia delfiinejä vapautettavaksi delfinaarioista – on vaikeampaa ratkaista asia hyvin. Mitä niille delfiineille sitten tehdään?

On helppo paheksua leijonan ampumista Afrikassa. Vaikka se metsästys rahoittaisi luonnonsuojelua.

On helppo käydä orpokodissa Kambodzassa, vielä tuliaiseksi muutama kynä ja vihko, ja uskoa tekevänsä hyvää. Eiväthän ne kerro, että lapset eivät välttämättä ole orpoja vaan orpokodissa juuri siksi, orpokodit keräävät hyvin rahaa turisteilta.

Mutta ehkäpä, kuitenkin, on reilua tuoda kaikkia näitä esimerkkejä esiin ja saada ihmiset ajattelemaan asioita vähän enemmän.

Reilut blogit -haasteessa on kirjoittajalle kaksi kysymystä:

1. Kerro vanhasta muistostasi matkalta, joka näin jälkikäteen näyttää epäeettiseltä. On ihan ok muuttaa mielipiteitään ja toimintatapojaan.

2. Kerro yhdestä tietoisesta vastuullisesta valinnasta, jonka olet matkoillasi sen jälkeen tehnyt.

Vanhoista muistoista …

Olemme suvun nuorison kanssa matkustaessamme tainneet nähdä useammankin delfiiniesityksen. Toki kyllä jo silloin sitä hiukan pohtien, että mahtavatkohan nämä delfiinit nyt oikeasti pitää tästä.
(Jutun otsikkokuva on Barcelonan delfinaariosta vuosien takaa.)

Jamaikalla delfiinit olivat sentään melko isossa merivesialtaassa ja jätimme osaltamme väliin niiden kanssa uimisen.

Jamaika Dolphin Cove

Olemme Thaimaassa ratsastaneet samaisen nuorison kanssa norsulla.
Olemme myös nousseet norsun kyydissä Jaipurissa Amberin linnoitukselle.

Jaipur Amber Fort

Olemme osaltamme tukeneet Jaipurin ihan surkeaa eläintarhaa. Toki kyllä reagoiden siellä hurjasti karjuvaan tiikeriin. Tuskin se iloaan karjui.

Tiikeri Jaipur

Olemme myös käyneet Kambodzassa Olympian kanssa orpokodissa, mutta silloin jo asiaa tapahtumahetkelläkin ääneen paheksuen ja asiasta Olympialle myöhemmin kommentoiden.

… ja vähän uudempiin kokemuksiin

Ruandassa vuoristogorillojen luona vieraillessamme paikalliset oppaamme kertoivat meille paljon siitä, miten gorillalupia hallinnoiva yhteisö tekee yhteistyötä läheisten kylien kanssa. Esimerkiksi kantajat tulivat vuoren juurella sijaitsevista kylistä ja näin gorillat tarjosivat kyläläisille työpaikan. Vain näin gorillojen suojelu onnistuu: säännöllinen ja paikallisella tasolla hyväpalkkainenkin työ on heillekin järkevämpi vaihtoehto kuin gorillojen salametsästys ja gorillan käden myyminen pimeillä markkinoilla tuhkakupiksi. Ja käytännössä vain paikalliset, vuoren juurella elävät ihmiset, voivat tehokkaasti, halutessaan, näitä gorilloja suojella.

Ruanda kantajat gorillavuorelle

Pari päivää sitten rohkaisin työpaikalla mieleni ja menin juttelemaan Thaimaasta hiihtolomalta palanneen rouvan kanssa, joka kertoi innostuneesti miten he ovat nyt myös ratsastaneet norsulla, että ehkei norsulla ratsastaminen ole ihan hyvä juttu. Kyseinen norsu oli kuulemma norsujen turvakodissa, jota rahoitettiin mm. ratsastuksesta saatavilla tuloilla, joten ehkä tämäkin perhe oli jo asiaa ajatellutkin. Mutta ehkä lyhyt juttutuokiomme jätti kuitenkin sekin pienen muistijäljen tuleville matkoille ja parhaimmillaan myös hänen ystäväperheilleen. Ja uskon, että olemme me tämänkin jälkeen puheväleissä – vaikka vaikeaa tuon keskustelun aloittaminen oli!

Samalla tavalla vaikeaa oli tutulle nuorelle kommentoida kuvaa, jossa hän silittää Lion Parkissa leijonanpentua, että ehkä se leijonanpentu ei ollut ihan niin orpo ja tarhauksen ja hoidon tarpeessa, mitä asianomaisessa puistossa väitettiin, ehkä se oli siellä vaan kasvamassa Canned huntingin tarpeisiin. Canned huntingia avataan hiukan enemmänkin Mr. Mondo -blogin tuoreessa jutussa. Mutta vihjaisin nyt kuitenkin varovasti asiasta. Ehkä siitäkin joku ajatus jäi hänelle itämään.

Mutta, kuten jo gorillojen kohdalla aloitin, uskon, että lähes kaikessa on oikeastaan kyse reiluudesta ihmisiä kohtaan. Jos vaihtoehdot elannon hankkimiseen ovat vähissä, niin ihminen ja hänen perheensä tarpeet ohittavat melko helposti eläinten tarpeet.

Onko reilua, että globaalissa mittakaavassa oikeasti rikkaat länsimaalaiset, kaikki meistä, ihastelevat alhaisia hintoja Aasiassa? Emmekö silloin samalla sano, että on ihan ok, että palkat ovat alhaiset, sillä hinnat ja palkat ovat useimmiten kytköksissä toisiinsa.
Loma Aasiassa on useimpien suomalaisten saavutettavissa, jos valitsee edullisen lennon sesonkien ulkopuolella ja vaatimattoman majoituksen, mutta aika harvalla sikäläisellä on mahdollisuus matkustaa Eurooppaan. Onko tämäkään sitten reilua?

Vietnam Halong Bay

Yhdysvaltoja ja esimerkiksi Australiaa kommentoidaan kalliina, mutta siellä palkkataso onkin länsimainen ja sen myötä hinnat. Samoin koulutus ja kaiken tämän myötä se miten vaikka eläimiä kohdellaan.

Toki haasteita on edelleen näissäkin maissa, mutta asioita voidaan kuitenkin melko hyvin jo säädellä lainsäädännöllä ja sopia yhteisistä säännöistä. Turkistarhausta ei ole vielä kielletty, sillä on myös ajateltava siihen investoineita ihmisiä ja heidän toimeentuloaan. Delfinaarioita suljettaessa on hyvä miettiä sekä delfiinien että niiden parissa työskennelleiden ihmisten tulevaisuus.

Alkuperäisessä #ReilutBlogit -haasteessa oli myös muutama kysymys lukijalle pohdittavaksi:

  • Vaikuttaako vastuullisuus valintaasi loma-, retki- tai aktiviteettikohteesta päätettäessä?
  • Mitä toivoisit matkatoimistoilta tämän asian puitteissa?
  • Mistä löydät tietoa vastuullisista nähtävyyksistä ja retkistä matkakohteissa?

Kommentoi toki tähän juttuun, esimerkkejäni, ajatuksiani tai ajatuksiasi näiden kysymysten tiimoilta. Tai ole kommentoimatta – mutta ehkä päädyt ajattelemaan näitä asioita seuraavalla kerralla kuitenkin edes hiukan.

Lisää blogeja en taida enää haastaa mukaan, sillä olen sen verran jälkijunassa tämän juttuni kanssa, että useimmat ovat tainneet tähän jo osallistua – ja jos joku ei ole, mutta haluaisi aiheesta kirjoittaa, niin toki sen voi ilman haastettakin tehdä.

30 kommenttia artikkeliin ”#ReilutBlogit – ja ihmiset

  1. Näinpä juuri! Asioilla on aina monta eri puolta ja siksi tykkäänkin näitä postauksia lukea, koska nämä jos mitkä pohdinnat saavat miettimään. Kaikki ei ole aina mustavalkoista ja siksi onkin todella hienoa, jos jokainen meistä kiinnittäisi edes yhteen asiaan kiinnittää huomiota seuraavalla reissulla mitä voisi kenties tehdä ”paremmin”. Ja jatkossa levittää tietoisuuttaan eteenpäin ajatusten vaihtamisen kautta myös seuraaville. Harva kuitenkaan loppujen lopuksi suuttuu kahvipöytäkeskustelusta, toivottavasti tai sitten olen suututtanut jo monia 😀

    1. Kiitos Monna! Kiva kuulla, että Sinäkin olet innostunut kommentoimaan muidenkin valintoja, kaiken uhallakin 🙂

  2. Hmmh.

    Katsastelua ei oikeastaan tulisi jättää vain siihen että ”mihis ne delfiinit sitten menevät”. Jos yritys hoitaa asiat ihan oikeasti vastuullisesti, se miettii näitä asioita jo hyvän pätkää etukäteen, ja ohjaa rahaa sinne, eikä vain pyri maksimoimaan voittoja hinnalla millä hyvänsä ja eläinten kustannuksella. Näille kyllä löytyy vaihtoehtoja jos on halukas tekemään asialle jotain. Ollaanhan sitä oltu valmiita rakentamaan se delfinaariokin kovalla rahalla.

    Tietysti, jos kaikkea haluaa aina ajatella puhtaasti markkinatalouden näkökulmasta, silloin näin voi aina argumentoida. Yleisesti ottaen on kuitenkin ollut mukava huomata että vastuullisuus tulee myös yrityksille yhä tärkeämmäksi arvoksi eikä väärinkäytöksiä suvaita, sillä ne tulevat aina joskus esille, tavalla tai toisella. Jälkensä joutuu nykyään aina korjaamaan.

    Ja kyllä meillä ulkopuolisilla on ihan oikeus vaatia vastauksia myös vastuullisuusasioissa yrityksiltä, jotka ovat osa yhteiskuntaa, ei mikään erillinen maailma. Lähtökohtaisesti haluan aina ajatella että asioille on olemassa monenlaisia ratkaisuja jos vain halua löytyy.

    Lisäksi on aina jotenkin hassua huomata miten söpöt ja pörröiset eläimet herättävät aina enemmän sympatiaa ihmisissä kuin esimerkiksi nämä huomattavan älykkäät delfiinit tai miekkavalaat.

    En oikein ymmärrä tuota leijonaesimerkkiäsi tässä. Miksei luonnonsuojelua voisi tehdä ilman että leijonan ampuu?

    Onpa kuitenkin todella esimerkillistä toimintaa että kävit juttelemassa noista elefanteista. Elättelen aina itse toivoa siitä että vaikka näistä asioista puhuminen ei olisi niin mukavaa missään mediassa, pikkuhiljaa niitä asioita kuitenkin muutetaan jakamalla tietoa ja ymmärrystä.

    Eihän siitä pitkäkään aika ole kun on itsekin tietämättömyyttään toiminut eri tavoin.

    1. Kiitos Gia kommenteistasi!

      Delfinaarioista – siinä tilanteessa kun se delfinaario on jo olemassa ja ne delfiinit, niin lopettamispäätöskään ei kuitenkaan kaikkialla maailmassa ole ihan helppo juttu. Ajatusleikkinä: Perit delfinaarion jossain etelän turistikohteessa. Jos pidät sen auki, niin se tuottaa sen verran, että saat ylläpidettyä ne siellä jo olevat delfiinit. Jos haluat sulkea sen, niin mitä teet delfiineille? Edellinen omistaja ei välttämättä rahastoinut mitään delfiinien jatkosijoituksen varalle, etenkään kun delfinaarion tuotot ovat vuosi vuodelta laskeneet.

      Leijonaesimerkkistä: Jos nyt maailmasta kuitenkin vielä löytyy ihmeellisiä ihmisiä, jotka haluavat ampua leijonan ja ovat valmiita maksamaan siitä melko paljon, niin eikö silloin ole järkevää ottaa ne rahat luonnonsuojelunkin käyttöön. Eivät ne rahat näiltä ihmisiltä muuten tule luonnonsuojelulle ja huonoimmassa vaihtoehdossa se leijona tulee joka tapauksessa ammuttua, ilmaiseksi, tietyllä riskillä ampujien osalta.

      Itse mietin näitä, kuten montaa muutakin juttua, että pelkkä vastustaminen ei riitä, pitäisi olla tarjota toimiva vaihtoehtoinen toimintamalli 🙂 – eikä se aina ole ihan helppoa.

  3. Hieno kirjoitus! Asioilla on tosiaan ihan älyttömän monta puolta. Vaikka joku olisi tosi väärin, voi siinä olla kuitenkin jollekin jotain hyvääkin. Onko hyvät puolet sitten niin hyviä, että väärin kannattaa toimia, sekin on kai aina katsojan silmissä. Toivottavasti kuitenkin juuri näillä kirjoituksilla ihmiset alkavat ajatella ja tehdä hieman enemmän oikein.
    Heh, olipa vaikeasti kirjoitettu – monimutkaisia ajatuksia 😀

  4. Tämän kampanjan kirjoituksia on tullut luettua nyt useita ja on hienoa, että olet ottanut hieman erilaisen näkökulman aiheeseen. Asioilla on aina monta puolta. Paikallisten ihmisten toimeentulo on aina yksi puoli. Siksikin on tärkeää suunnata rahateli turistivirrat sellaisiin kohteisiin, joissa toiminta on eettistä ja reilua myös työntekijöille. Ja ihmisten valistaminen on aina hyvästä. Joskus taannoin luin jostain, ettei esimerkiksi siitä elefanttien ”koulutuksesta” kiduttamalla tiedä aina edes paikalliset. Eli tietoa asioiden taustoista pitää jakaa mahdollisimman laajasti.

    1. Kiitos kommentistasi j! Sen verran olemme tosiaan maailmaa kiertäneet ja kuulleet erilaisista hankkeista, joissa paikallisia yritetään ottaa mahdollisimman hyvin huomioon, että olemme alkaneet enemmän ja enemmän uskoa sellaiseen lähestymistapaan.

  5. Olen samaa mieltä, asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia. Minua myös mietityttää se, että lähes kaikki puhuvat näissä postauksissa eläinten oikeuksista. Ainakaan juuri kukaan ei ole kertonut muistoa, joka liittyisi ihmisten kaltoinkoteluun.. Vaikka niin moni asia matkoillamme polkee ihmisten oikeuksia. Kokonaisia kaupunkeja rakennetaan orjatyövoimalla ja niihin me sitten iloisena kannamme rahojamme ja samalla osoittelemme sormella muita, mielestämme epäreiluja matkailijoita. Tämä ei ole todellakaan helppo aihe ja en itse edelleenkään ole osannut tehdä omaa postaustani. On kuitenkin hyvä juttu, että näistä puhutaan, oli näkökulma mikä tahansa. Jos yksikin ihminen alkaa ajattelemaan ja muuttaa toimitatapojaan, on tämä ollut sen arvoista. 🙂

    1. Kiitos Mirka! Tuo ”orjatyövoima” -kysymys esimerkiksi Lähi-idässä ja risteilylaivoilla on tietysti vaikea asia sekin. Toisaalta matkailijat ylläpitävät sitä käymällä näissä kohteissa – toisaalta huonosti palkattukin työ voi olla parempi kuin työttömänä lähtömaassa. Taas ollaan vaikeiden kysymysten äärellä.

    2. Dubai, Abu Dhabi ja Doha ovat hyviä esimerkkejä kaupungeista, jotka on rakennettu mentaliteetillä, että jos rakennusmies tippuu telineeltä, niin ruiskutetaan vaan vähän sementtiä päälle ja jatketaan hommia 😉

      1. Kiitos Sir. En nyt ihan uskoisi, että käytännössä tuo ihan noin toimisi, vaikka epäkohtia varmasti on enemmän kuin tarpeeksi.

  6. Totta, asioilla on monta puolta. Esimerkiksi hintoihin vaikuttaa moni asia, eikä korkea hinta valitettavasti kerro mitään siitä, mihin turistilta saadut rahat käytetään. Raha ei välttämättä (tai ehkä juuri koskaan?) valu ollenkaan niiden käsiin, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Itseäni esimerkiksi ärsyttää tosi paljon maksaa jonkin länsimaisen ketjuhotellin palveluista jopa länsimaisittain korkeaa hintaa vaikkapa nyt Aasiassa, koska minusta on selvää, että ketju vain vetää siitä enemmän voittoa itselleen ja rahat vieläpä valuvat ulkomaille. Minusta tuntuu paljon reilummalta mennä paikalliseen hotelliin. Silloin ehkä suurempi osa rahoista jää paikallisille.

    Noista eläinkokemuksista… Olen itsekin ollut Thaimaassa norsun selässä ja vieläkin harmittaa. Kyseessä oli suomalaisen matkanjärjestäjän retki, mutta se ei vaikuttanut yhtään siihen, että koko touhu tuntui jotenkin epäilyttävältä alusta lähtien. Norsut näyttivät ihan hyvinvoivilta, mutta olihan se dorkaa. Ei ikinä enää. Eläintarhoissa olen käynyt monesti ja varmaan käyn jatkossakin. Mutta, kuten tähänkin asti, ihan mitä tahansa eläintarhaa en kuitenkaan halua tukea.

    1. Kiitos Jenni! Kuten taisin juuri tuossa parille edelliselle kommentoijalle todeta, nämä ovat monimutkaisia kuvioita. Niin ylihinnan maksaminen kuin pienten hintojen ihannointi.

  7. Tämä oli kyllä hyvä näkökulma reiluuteen, sillä maailma ei tosiaankaan ole mustavalkoinen. Itsekin tuli maailmanympärimatkalla tiedostettuja näitä asioita, eikä mekään käyty eläintarhoissa. Hieman ristiriitaiselta tuntui, että Uudessa-Seelannissa täytyi villeihin pingviineihin pitää vähintään sadan metrin väli, etteivät ne säikähdä, mutta Argentiinassa pingviiniretkellä päästiin katselemaan otuksia ihan niiden pesän viereen, pelkkä aita välissä.

    1. Kiitos Henna! Olisikohan tuossakin taas kyse koulutus- ja elintasosta, joka Uudessa Seelannissa on korkeampi – on varaa ja ymmärrystä ajatella myös niitä pingviinejä.

  8. Kiitos Pirkko tästä näkökulmasta! Vaikka itsekin otin tässä kampanjassa esille pääasiassa eläinten oikeudet, en myöskään voinut olla miettimättä asiaa laajemmin muun ympäristön kannalta. Reilu matkailu on monenkirjava asia ja tietysti ymmärrän, jos sitä näissä konteksteissa halutaan tarkastella aihealue kerrallaan. Mutta niin kuin monesti on tullut jo ilmi, on asia niin laaja, että vain yhden näkökulman vastustamista tai puolustamista on äärimäisen vaikeaa perustella.

  9. Hyvä kirjoitus. Olen aivan samoilla linjoilla, että asia ei todellakaan ole mustavalkoinen, mutta pidän silti positiivisena, että asioita tuodaan esille ja keskustelua syntyy. Ihmiset kun ovat tällaisia opportunistisia olentoja, jotka vastaavat kannustimiin, ja useimmiten se on raha, joka ratkaisee. Uskon silti siihen, että epäeettinen palvelu/tuote kannattaa jättää väliin vaikka siitä saattaisi koitua lyhyellä aikavälillä harmia. Se voi ensin johtaa siihen että ihmiset menettävät työnsä, mutta uskon että tilalle tulee kuitenkin jotain parempaa, mikä ei pääsisi syntymään jos sille ei ensin tehtäisi tilaa. Ihmiset nyt kuitenkin on suhteellisen innovatiivista porukkaa missä vaan. Oikeastaan uskon, että jos emme tuijottaisi jatkuvasti lyhyen aikavälin tuloksia vaan keskittyisimme pitkän tähtäimen tulevaisuuteen, maailma olisi jo paljon parempi paikka. Helpompi vaan sanoa kuin toteuttaa.

    Itse otin tällä kertaa kantaa eläintarhojen ja luonnonsuojelun suhteeseen, mutta viime vuonna kirjoitin juurikin kehitysyhteistyöstä ja ihmisten huomioonottamisesta:
    ”Ympäristönsuojelu ei voi onnistua, jos alueen ihmisillä ei ole mahdollisuuksia elää kestävällä tavalla. Suomi ja muut länsimaat ovat tästä erittäin hyviä esimerkkejä – ilmastonmuutos sen kuin kiihtyy ja muut lajit uhanalaistuvat. Suomessa köyhinkin toimeentulotuella elävä kuluttaa liikaa luonnonvaroja. Sansibarin tapauksessa taas monien päivittäinen toimeentulo riippuu puusta, jota on pakko hakea suojellusta mutta katoavasta metsästä, mikäli ei ole mahdollisuutta kasvattaa omia puita.” Tässä postaus, jos kiinnostaa https://discoveringsunbeams.wordpress.com/2015/02/18/kehitysyhteistyota-ja-kestavaa-matkailua-sansibarilla/ .

    Luontoa on todellakin hyvin vaikea suojella ottamatta luonnon tuhoutumisen aiheuttajia eli ihmisiä huomioon, joten siitähän sen pitäisi lähteä.

    1. Kiitos Johanna! Totta tietysti tuokin, että yleensä jotain aina löytyy tilalle, pitemmällä aikavälillä, mutta köyhimpien ja vähiten koulutettujen on vaikea selvitä edes sitä etsikkoaikaa.
      Hyvä tuo Sinun juttusi: ”Sansibareja” löytynee monesta maailmankolkasta.

  10. Vuosi sitten pidin meteliä lapsiprostituutiosta, mutta enemmän ihmisiä kiinnosti koirien syömisestä kirjoitettu juttu. Haineväkalastus oli myös paljon kiinostavampi aihe ihmisille, kuin vastuullinen matkailu. Söpö ja pörröinen kiinnostaa, räkäinen ja alikoulutettu ei.

    Se mikä on lähinnä omaa napaa, tulee aina ensin. Jos Ihmisellä on nälkä ja jano, ei uhanalainen eläin kiinnosta taatusti, vaan ainoastaan leipä omaan pöytään.

    1. Kiitos Anna! Osittain tämä näkökulma tuntui minulle oikeammalta siksikin, että kulkukoirien tai muiden söpöjen eläinten oikeuksien korostaminen saa ainakin vanhemman ikäluokan ihmiset helposti liittämään koko aiheen kategoriaan kettutytöt, jossa ylilyöntejä on tavan takaa, sillä vaikka kettujen(kin) oloja olisi hyvä parantaa, ei tarhakettujen tai -minkkien vapauttaminen ole ratkaisu.

  11. Hienoa kun olet pyrkinyt herättämään myös ystäviä ja läheisiä ajattelemaan valintojaan kriittisemmin, tätä minäkin haluan tehdä. Itsekään en olisi osannut ajatella esim. norsusafareita tarpeeksi kriittisesti, ennen kuin niistä oli mediassa puhetta, jolloin silmäni asian suhteen aukesivat.

    1. Kiitos Laura! Todenäköisesti tosiaan tuo ihmisten kanssa keskusteleminen vaikuttaa kyllä paljon tehokkaammin kuin nettiin kirjoittaminen. Mutta se onkin vaikeampaa, ainakin vaikeista aiheista.

  12. kiitos tästä. tätä kysymystä #reiluistamatkoista on vyörytetty nyt niin monessa blogissa ja jotenkin nin yksiulotteisesti, että itsellä ei ole oikein mielenkiinto riittänyt. Tuo ihmisaspekti ja omasta mielestäni reiluun matkailuun aika olennaisena kuuluva ihmisoikeusnäkökulma ovat kuitenkin niitä itselläni prioriteetin ottavia asioita.

    Tässä on asiaa käsitelty ansiokkaasti ja monelta kantilta ja juuri tuo lähipiirissä tehty outreach- työ todennäköisesti kantaa hedelmää.

    1. Kiitos Erja! Ihmiset kun kuitenkin niitä päätöksiä paikan päällä usein tekevät, joten heidän mahdollisuutensa ja tietonsa asiasta ovat ”etulinjassa”. Toki kysyntäkin vaikuttaa, mutta silti.

  13. Reilutblogit -kamppanja on itsessä esittänyt monin kohdin ristiriitaisia tuntemuksia. Itse olen parhaillaan Karibialla, ja on monin kohdin miettinyt pitäisikö myös itse osallistua kamppanjaan ja millä tavalla. Täälläkin on taas tullut nähtyä monta sellaista asiaa, mistä voisi hyvin kirjoittaa ja tuoda asioita ihmisten tietoisuuteen. Eli ehkäpä itsekin saan kirjoituksen vielä tässä aikaiseksi lähiaikoina.

    Mikä sitten on reilua milloinkin. Onko reilua, että itse asun keskitason hotellissa, kun vastapäätä ihmiset nukkuvat kodittomina kaduilla? Onko vika minun, heidän vain jonkun muun – vai meidän kaikkien? Jokainen voi omalla kohdallaan toimia paremmin ja auttaa sitä kautta maailmaa. Pelkkä ”delfiinit vapaaksi” huutelu ei auta ketään, niin kuin sanoit.

    1. Kiitos! Asian vaikeudesta johtuen en ensimmäiselle kierrokselle vielä osannutkaan lähteä mukaan. Ja tuohon reiluuteen hotelli vs. koditon kadulla, niin tämä taitaa lopulta mennä sen toteamuksen alle, että vaikkakin valitettavaa, niin maailma ei ole ihan reilu paikka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.