Flateyri ja Flatbirds – lintuja Länsivuonoilla

Idea risteilystä Southamptonista Brittein saarten ja Islannin ympäri syntyi loppukesästä 2025, kiitos Lomaristeilyjen Elinan, joka löysi sen meille – arvostan matkatoimistoja, jotka kuuntelevat oikeasti asiakasta ja etsivät juuri hänelle oikean ratkaisun. Osana matkan suunnittelua etsin tietoa risteilyn eri kohteista, muun muassa Reykjavíkista, ja löysin jo silloin Reykjavik Grapevinen jutun The Flatbirds -projektista. Siinä oli isokokoinen maalaus meriharakasta tavallisen näköisen talon seinustalla: tämän haluaisin nähdä!

Pitkään luulin, että lintumaalaukset ovat Reykjavikissa, mutta kun matkan lähestyessä kuluvana kesänä aloin tarkemmin suunnitella retkiämme kussakin kohteessa, selvisi, että ne ovatkin pienessä Flateyrin kylässä Länsivuonoilla.

Onneksi risteilymme oli menossa myös Isafjörduriin ja onneksi Flateyri ei ole kovin kaukana Isafjördurista. Seuraavaksi yritin selvittää, voisiko Isafjördurista varata etukäteen vuokra-auton tai taksin, jolla pääsisimme noin 25 kilometrin päähän Flateyriin. Paikallisbussit putosivat vaihtoehdoista heti, sillä bussi kylien välillä kulkee vain arkisin ja olisimme Isafjördurissa lauantaina. Vuokra-auto- ja taksikyselytkin vetivät vesiperän – kysyntä kylässä, jonka asukasluku on pienempi kuin risteilylaivan matkustajien määrä, ylittää tarjonnan moninkertaisesti, ja olin liikkeellä ”vain” pari kuukautta ennen saapumistamme.

Flateyri ja Flatbirds

Flateyri on noin 200 asukkaan pieni kalastajakylä Önundarfjördurin rannalla. Se on ollut kauppapaikka vuodesta 1792, ja 1800-luvulla kylä eli kukoistuskauttaan kalastuksen, haikalastuksen ja valaanpyynnin ympärillä. Nykyisin kalastus on edelleen tärkeä elinkeino, mutta myös matkailulla on kylässä kasvava rooli.

Flateyri sijaitsee vuorten ympäröimänä ja on altis lumivyöryille. Syksyn 1995 tuhoisa lumivyöry tappoi 20 ihmistä, siis todella merkittävän osan kyläläisistä. Onnettomuuden jälkeen kylän yläpuolelle on rakennettu suuret lumivyörypadot ja -vallit suojaamaan asutusta. Tammikuussa 2020 niiden toiminta tuli viimeksi testattua. Ne kestivät ja pääosa lumesta ohjautui kylän ulkopuolelle.

Flateyrin kylään kannattaa ehdottomasti tutustua Flatbirds-polkua seuraten. Flatbirds-projekti on kokoelman Jean Larsonin maalaamia lintumaalauksia eri puolilla pientä kylää. Larsonin idea oli alun perin koristella oman ateljeensa seinää korpilla, mutta vähitellen ajatus kasvoi kokonaiseksi lintugalleriaksi. Vuonna 2021 hän maalasi 12 uutta lintua eri rakennusten seinille. Projektin tavoitteena oli paitsi tuoda taidetta kylään myös saada ihmiset kävelemään ympäri Flateyria ja etsimään maalauksia, sillä lintuja ei ole sijoitettu kaikkein ilmeisimpiin paikkoihin.

Jean Larson on yhdysvaltalais-islantilainen taiteilija. Hän syntyi Michiganissa ja on asunut pitkään myös Ranskassa. Islanti tuli hänen työskentelyynsä mukaan 2010-luvulla, ja hänen taiteessaan luonto ja rakennettu ympäristö ovat muutenkin keskeisiä aiheita.

Miten pääsisimme Flateyriin?

Lopulta ratkaisuksi löytyi GetYourGuiden kautta varattu retki Isafjördurista Dynjandin vesiputouksille. Retki päättyi Flateyrin kylään, jossa meillä olisi aikaa noin puoli tuntia. Todennäköisesti liian vähän lintumaalauksille, mutta kuitenkin enemmän kuin ei mitään.

Olin myös jo hyvissä ajoin ennen matkaamme ollut kokeeksi yhteydessä taiteilijaan kysyäkseni, ovatko maalaukset edelleen nähtävissä. Reykjavík Grapevinen juttu oli keväältä 2025, siis yli vuosi ennen vierailuamme. En tietenkään voinut olla varma, että hän vastaisi, mutta yllättäen hän vastasi ja jopa kertoi olevansa Flateyrissa vierailupäivänämme ja että voisimme ehkä jopa tavata! Vähän samaan tapaan tapasimme vuosia sitten kirjailija Nancy Thaeyrin Nantucketin saarella.

Vaihdoimme sitten vielä lähempänä vierailuamme muutaman viestin ja samalla tuli puheeksi, että tuo puoli tuntia ei kyllä riittäisi kuin ehkä juuri meriharakan näkemiseen. Selvittelin GetYourGuiden kautta retkijärjestäjän kanssa vielä mahdollisuutta jäädä Flateyriin edes tunniksi ja palata sieltä taksilla Isafjörduriin. Lopulta hänen kauttaan onnistui paluutaksin varaaminen ja olimme valmiita lintujen bongaukseen.

Flatbirds

Saavuimme iltapäivällä Flateyriin, jossa bussi jätti meidät ja koko muun ryhmän Islannin vanhimman kirjakaupan edustalle. Meillä oli kädessämme netistä löytämämme kartta lintumaalauksista ja suunnitelma kiertää ne. Muutaman olimme jo nähneet bussin saapuessa kylään.

Olin myös ilmoittanut Jean Larsenille arvioidun saapumisaikamme ja olin toiveikas sen suhteen, että hän ehtisi tapaamaan meitä, mutta kirjakaupan edustalla ei näkynyt ketään. Lintujen etsiminen kartan kanssa ei meiltä oikein tuntunut sujuvan. Olimme vielä vähän hakusessa senkin suhteen, missä kohtaa karttaa oikeastaan olimme. Palasimme pienessä paniikissa takaisin kirjakaupan ja bussin lähistölle ajatuksena aloittaa suunnistus uudelleen – pakkohan meidän ainakin meriharakka on löytää!

Ja silloin Jean Larsen tuli meitä vastaan! Olin lähettänyt hänelle kuvamme, joten hän tunnisti meidät. Mikä onni! Hän kertoi, että voisi kiertää osan linnuista kanssamme, vaikka hänellä olikin hiukan kiireitä. Kesä Flateyrissa alkoi olla lopullaan ja hän oli lähdössä, joten pakkaamista riittäisi.

Jean Larsen jakaa aikansa ymmärtääkseni Ranskan, Yhdysvaltojen ja Islannin välillä – ymmärrettävistä syistä Islanti ja erityisesti Flateyri saavat kesät. Taiteilijalla on Flateyrissa talo ja erillinen ateljee. Ateljeesta hän kertoi myöhemmin, että rakennusta oltiin jo purkamassa, mutta hän sai luvan kunnostaa sen itselleen ateljeeksi.

Samoilla kulmilla, joilla emme ensin oikein olleet lintumaalauksia löytäneet, niitä alkoi Jean Larsenin kanssa kulkiessamme löytyä.

Meriharakalle ja taiteilijan ateljeen seinässä olevalle korpille asti kiersimme linnut taiteilijan opastamana. Viimeiset viisi lintumaalausta kylän pohjoisosassa kiersimme omatoimisesti, mutta niihinkin saimme vielä vinkkejä tyyliin ”sininen talo” tai ”vihreä talo”.

Seuraavassa lista ja kuvat lintumaalauksista kartan lintupolun mukaisessa järjestyksessä, vaikka siis kiersimme ne Jean Larsenin valitsemassa järjestyksessä. Pienessä kylässä sillä ei tosin ollut juurikaan väliä, että missä järjestyksessä kohteet kierretään. Lintukartassa lintuja on 13 kappaletta. Niistä taisimme nähdä 12 ja lisäksi ylimääräisenä pikkutyllin, jota ei vielä julkaistussa kartassa ollut.

Västäräkki (White wagtail)

Tämä jäi meiltä näkemättä! Jean halusi aloittaa etelästä satama-alueelta ja jotenkin emme sitten tähän kohtaan tulleet palanneeksi.

Isolokki (Glaucous gull) ja
Lapintiira (Arctic tern)

Isolokki on nimensä mukaisesti lokiksikin tosi suuri ja risteilymme eri kohteissa, pysähdyimmekin aina ajoittain ihmettelemään sitä miten isoja lokit täällä ovat. Eivät ne varmasti kaikki olleet isolokkeja, mutta osa ehkä. Isolokkeja saattaa nähdä Suomessakin, joskin harvemmin.

Lapintiira on tunnettu, jos nyt jostain, siitä, että se tekee maailman pisimmän muuttomatkan arktisilta alueilta Etelämantereen tuntumaan ja takaisin.

Taiteilija on maalannut linnut pinnoille sellaisina kuin ne olivat, säilyttäen ympäristön rosoisuuden. Juuri sen myötä lintumaalaukset mielestäni maastoutuvat hyvin osaksi kylää: ne eivät tunnu siihen lisätyiltä eivätkä korostu katukuvassa.

Mustapyrstökuiri (Black-tailed godwit)

Kahlaaja, jota tavataan usein Islannin kosteikoilla.

Korppi (Raven)

Korpillahan on vahva asema pohjoismaisessa mytologiassa. Viikinkijumala Odinin kaksi korppia, Hugin ja Munin, lensivät maailmalla keräämässä tietoa ja toivat sen takaisin jumalalle. Islannissa korppi liittyy myös vanhoihin kansanuskomuksiin ja ennustamiseen. Sen lentosuunnan ja ääntelyn uskottiin ennustavan muun muassa tulevia tapahtumia, hyvää kalasaalista tai jopa kuolemaa.

Merimetso (Great cormorant)

Merimetsosta kävimme Jeanin kanssa pienen keskustelun sen tiimoilta, että siinä missä hän nimesi linnun yhdeksi suosikeistaan, niin ainakin Etelä-Suomen vesillä veneilleille, kuten meille, lintu ei todellakaan kuulu suosikkeihin, sillä se jättää turhan usein jälkeensä tyhjäksi kaluttuja valkoisella ulosteella päällystettyjä luotoja.

Pikkukuovi (Eurasian whimbrel)

Pikkukuovi kylän koulun seinällä. Koululla taisi olla menossa vähän remonttia ja sen takia ympäristö oli vähän sotkuinen.

Haahka (Eider duck)

Islannissa haahkanuntuvia kerätään hylätyiltä pesiltä, joten untuvan keräämistä pidetään kestävänä tapana hyödyntää luonnonmateriaalia.

Pulmunen (Snow Bunting)

Pulmunen on ensimmäisiä keväällä pohjoiseen palaavia lintuja.

Peukaloinen (Eurasian wren)

Meriharakka (Oystercatcher)

Meriharakkahan ei esittelyjä kaipaa, ei lintuna eikä blogina :-) Islanniksi muuten Tjaldur!

Laulujoutsen (Whooper swan)

GetYourGuiden retkemme opaskin oli yllättävän innoissaan aina kun näimme ohiajaessamme vuonoissa näitä laulujoutsenia. Toki ne Suomessa(kin) ovat harvinaisempi näky kuin kyhmyjoutsenet, mutta silti meistä tuntui siltä, että äh, taas vaan joutsenia. Näin siitä huolimatta, että laulujoutsen kai on jopa Suomen kansallislintu.

Kapustarinta (European golden plover)

Kapustarinta puolestaan on Islannin kansanperinteessä tärkeä lintu, jonka saapumisen ajatellaan merkitsevän kevään tuloa. Ensimmäisen kapustarinnan saapuminen on Islannissa niin merkittävä kevään merkki, että siitä kerrotaan jopa valtakunnallisessa televisiossa.

Ampuhaukka (Merlin)
ja Pikkutylli (Little Ringed Plover)

Västäräkki jäi siis näkemättä, erittäin asiantuntevasta opastuksesta huolimatta, mutta sen sijaan näimme ampuhaukan ja pikkutyllin – ja enemmän korppeja ja haahkoja kuin alkuperäisessä kartassa oli.

Satu Rämön kirjoja Flateyrissa

Lopulta olimme nähneet kaikki lintumaalaukset – tai näin luulimme siinä vaiheessa – ja palasimme kirjakaupalle, josta olimme sopineet taksin noutavan meidät. Aikaa kylässä käytimme lopulta melko tarkkaan puolitoista tuntia. Kirjakauppa muuten tosiaan on Islannin vanhin, ja suomalaisina kiinnitimme siellä erityistä huomiota Satu Rämön kirjoihin. Niitä oli tarjolla islanniksi, hollanniksi ja jopa suomeksi käännettyinä.

Isafjördur

Isafjördurissa olimme reilusti ennen viimeistä laivaan nousun aikaa, jopa niin, että pyysimme taksia jättämään meidät Isafjördurin keskustaan, jotta näkisimme vähän Satu Rämön kirjoista jossain määrin tuttua Isafjörduriakin.

Mutta yhtään ei harmittanut, että priorisoimme Flateyrin – ja Dynjandin – Isafjördur edelle!

Tässä kuitenkin edes muutama kuva Isafjörduristakin:

13 lintua ja salainen pesä

Myöhemmin tulin vielä etsineeksi netistä lisää juttuja The Flatbirds -projektista ja löysin muun muassa slovakialaisen bloggaajan jutun samojen lintujen bongauksesta. Hän kertoi löytäneensä 13 linnusta 12. Hetken hykertelin, että me löysimme niitä 14! Tosin meiltä jäi västäräkki näkemättä siinä missä kollegalta jäi lapintiira väliin.

Mutta vasta laivalle palatessani huomasin Reykjavik Grapewinen jutun lopussa maininnan salaisesta linnunpesästä, jonka pitäisi löytyä vasta, kun kaikki 13 lintua on löytänyt. En ihan ymmärrä, miten kaikkien lintujen näkeminen olisi johdattanut meidät pesän luo. Kävimme toki katsomassa viimeistäkin kartan lintua, kapustarintaa, taiteilijan kanssa, mutta pesää hän ei meille esitellyt. Eli jotain jäi meiltäkin näkemättä – ensi kerralla sitten!

Näimme kyllä taiteilijan ateljeen seinällä linnun pesää esittävän taulun. Ehkä sen voisi kelpuuttaa? :-)