Orkneysaaret sijaitsevat Pohjois-Atlantilla hiukan Skotlannista koilliseen. Saariryhmään kuuluu noin 70 saarta, joista parikymmentä on asuttuja ainakin osan vuodesta. Suurin ja tärkein on Mainland, jolla sijaitsee myös Orkneyn pääkaupunki Kirkwall.
Nykyisin Orkney kuuluu Skotlantiin, mutta saarilla on vahva norjalainen historia. Orkney ja Shetland olivat vuosisatojen ajan Norjan hallinnassa, ennen kuin ne siirtyivät Skotlannin kruunulle 1400-luvulla. Norjalainen perintö näkyy saarilla edelleen monin tavoin.
Risteilymme pysähtyi Orkneylle vain yhdeksi päiväksi, mikä on tietysti liian lyhyt aika kokea pienehkössäkään paikassa kaikkea, joten jouduimme tekemään valintoja. Aamupäiväksi olimme varanneet opastetun retken, joka kiersi muutamat pääsaaren nähtävyydet, ja iltapäivällä kiertelimme Kirkwallia omatoimisesti.
Orkneyn kivikautinen maisema
Orkneyn ehkä tunnetuin nähtävyyskokonaisuus on Heart of Neolithic Orkney, joka kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kuten monet Unescon maailmanperintökohteet tämäkään ei ole vain yksi monumentti vaan laajempi noin 5000 vuotta vanha muinaismaisema. UNESCO-kokonaisuuteen kuuluvat Stones of Stenness ja Ring of Brodgar -kivikehät, Skara Braen kivikautinen asuinpaikka ja Maeshowen suuri hautakammio. Kokonaisuus esittelee laajalti Orkneyn kivikautisten asukkaiden elämää, seremonioita ja hautaustapoja, vaikka kaikista niistä ei sen enempää lopulta tiedetäkään kuin vaikka miksi Stonehenge on olemassa.
Valitsemamme laivaretken ohjelmassa olivat kaksi kivikehää, Stones of Stenness ja Ring of Brodgar. Skara Brae olisi ollut kiinnostava, mutta kaikkea ei yhteen päivään vaan saanut mahtumaan. Halusimme nähdä myös Orkneyn luoteiskärjen ja Brough of Birsayn majakan sekä jättää vähän aikaa Kirkwallille.
Stones of Stenness on yksi Britannian vanhimmista kivikehistä. Alun perin siinä on ollut enemmänkin kiviä, mutta nykyisin pystyssä on enää muutama suuri kivipaasi. Ring of Brodgar on näyttävämpi kokonaisuus: suuressa ympyränmuotoisessa kivikehässä on säilynyt 36 kiveä. Ring of Brodgarilla sää onneksi suosi meitä, ainakin oppaamme mukaan, vaikkei nyt ihan kesäpäivä ollutkaan. Polku kehän ympäri kulkee nurmikentällä avoimessa maastossa, ja maa on märkää. Jos sattuu satamaan vaakasuoraan, kokemus ei ole kovin miellyttävä!
Jos Stonehenge on Englannin tunnetuin kivikauden monumentti, Orkneyn kivikehät ovat tavallaan sen pohjoisia sisaria. Orkneyllä ruuhkia ei kuitenkaan ole samaan tapaan kuin Stonehengellä ja retkibussitkin porrastivat reittejään siten, että paikalla oli kerralla vain yksi bussi. Orkneyssä maisema on hyvin skotlantilainen, kanervineen kaikkineen, mutta samalla meri ja saaristomaisema ovat koko ajan läsnä. Stonehengehän sijaitsee vihreällä niityllä.
Brough of Birsay ja majakka
Kivikehien jälkeen ajoimme Orkneyn luoteiskärkeen Birsayn alueelle. Siellä sijaitsee Brough of Birsay pieni vuorovesisaari, jolle pääsee kävellen vain laskuveden aikaan. Mieleemme tulivat ainakin majakkasaari Jerseyn saarella ja pieni saari Man-saaren edustalla, jonne kummallekin olemme kävelleet merenpohjaa pitkin. Tällä kertaa laskuvesi ei osunut meidän vierailuumme, joten saarelle ei ollut asiaa – eikä retkellämme kävelyyn olisi ollut aikaakaan. Mutta näkyi se majakka vastarannaltakin.
Samalta niemeltä saatoimme myös nähdä Orkneyn koillisimman saaren, Westrayn, ja matkalla niemelle ohitimme mennen tullen vanhan palatsin rauniot. Aikoinaan täällä sijaitsi kuulemma Orkneyn pääkaupunki!
Stromness
Pikaisen pysähdyksen teimme myös Stromnessin kaupunkiin, joka on Orkneyn toiseksi suurin pieni kaupunki. Varttikin kuitenkin riitti pienen kaupungin pääkatuun, komean vanhan hotellirakennuksen ihailuun ja sataman värikkäisiin veneisiin. Tosin juuri tässä kohdassa ryhmäretki alkoi vähän nyppiä, sillä kiireen tuntu oli jo vähän liian hallitseva.
Scapa Flow – suojaisa satama
Pääosa retkestämme bussi ajoi läntisen pääsaaren rantoja pitkin ja opas kertoi näkemästämme, kuten Scapa Flow’n luonnonsatamasta. Vesialue jää niin saarten keskelle, että isokin laivasto mahtuu sinne turvaan ja vesialue on suhteellisen pienin estein suljettavissa vihollisilta.
Orkneyllä ja Scapa Flow’n lahdella onkin ihan erityinen osuus maailmansotien historiassa.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Scapa Flow oli Britannian laivaston tärkeä tukikohta. Suojaisa luonnonsatama tarjosi brittien laivastolle hyvän paikan, jossa alukset olivat suojassa Pohjanmeren myrskyiltä ja vihollisen hyökkäyksiltä. Erityisen erikoinen episodi liittyy ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Saksan avomerilaivasto oli aselevon jälkeen internoituna Scapa Flow’ssa, kun Versaillesin rauhanneuvottelujen aikana neuvoteltiin myös Saksan laivaston kohtalosta. Kesäkuussa 1919 saksalaisamiraali Ludwig von Reuter määräsi alukset upotettaviksi. Kaikkiaan 74 aluksesta 52 päätyi meren pohjaan. Saksalaiset upottivat oman laivastonsa, jotta sitä ei luovutettaisi muille maille!
Toisen maailmansodan aikaan Scapa Flow’ta suojattiin ensin upottamalla sen sisääntuloväylille vanhoja romulaivoja. Yksi saksalainen sukellusvene onnistui niistä huolimatta pääsemään lahteen ja upottamaan heti sodan alussa brittiläisen HMS Royal Oakin. Sen jälkeen suojausta parannettiin rakentamalla sinne niin sanottuja Churchill Barriers -suojauksia. Rakentamistyössä käytettiin italialaisia sotavankeja.
Iltapäivä Kirkwallissa
Iltapäiväksi palasimme Kirkwalliin ja lähdimme kiertelemään kaupunkia omin päin. Tosin risteilypäivänä ”omin päin” tarkoitti käytännössä kulkemista tuhansien muiden Sky Princessin matkustajien joukossa.
Norjalainen Orkney
Norjalainen perintö näkyy Orkneyllä edelleen monella tavalla. Sen huomasi hyvin myös Kirkwallissa, jossa vierailumme osui poikkeukselliseen ajankohtaan. Norjan kuningas Harald V:n hautajaiset olivat nimittäin sattumalta käynnissä juuri Kirkwallissa vierailumme aikana. St Magnuksen katedraalissa oli jopa muistokirja, johon saattoi halutessaan kirjoittaa nimensä.
Kaupungissa näkyi paljon Norjan lippuja, osa niistä puolitangossa. Samalla tuli havainnoitua, miten samanlaisia Norjan ja Orkneyn liput ovat, punaisia ristilippuja molemmat, vain ristin väri on eri.
Orkneyn ja Shetlandin yhteys Norjaan ulottuu pitkälle historiaan. Norjalaiset asettuivat saarille jo viikinkiaikana, ja Orkney oli osa Norjan hallitsemaa aluetta vuosisatojen ajan. Vuonna 1472 saaret siirtyivät Skotlannin kruunulle. Taustalla oli Tanskan kuningas Kristian I:n tyttären Margaretan avioliitto Skotlannin kuninkaan Jaakko III kanssa ja tämän myötäjäisiin liittynyt taloudellinen järjestely. Varmaan merkittävä prinsessa, kun saaret kannatti vaihtaa häneen!
Kaupungin nähtävyyksistä kävimme katsomassa St Magnuksen katedraalin ja vanhan piispanpalatsin rauniot. The Orkney Hotel kävisi sekin varmaan nähtävyydestä, ainakin sisustuksensa puolesta!
Matkamuistomyymälöitä kerrakseen
Kirkwallissa riitti matkamuistomyymälöitä, eikä niitä tietenkään voinut kokonaan ohittaa. Orkney-magneetti tuli ostettua, vaikka Orkneysaaret olikin ”vain” uusi NomadMania-alue. Magneetti on tärkeämpi uusien maiden kuin NomadMania-alueiden osalta. Mukaan tarttui myös lunniaiheinen muki, mikä sekin oli hieman poikkeuksellisempi ostos, sillä aika harvoin ostelemme mukeja.
Kirkwallin pienvenesatamassa oli puolestaan mukava katsella värikkäitä veneitä. Pienet kalastus- ja huviveneet muodostivat aika hauskan vastakohdan taustalla odottavalle Sky Princessille. Mittakaavaero oli melkoinen.
Ja sitten paistoi aurinko. Se tuntui jo melkein erilliseltä nähtävyydeltä, sillä tällä Pohjois-Atlantilla enimmäkseen liikkuneella risteilyllä aurinko oli näyttäytynyt ennen Orkneytä varsin säästeliäästi.
Orkneysaarilta Shetlandsaarille?
Yhdelle Orkneyn päivälle ehdimme yhtä jos toista: kivikautisia kivikehiä, majakan vuorovesisaarella, Stromnessin, Orkneyn ja Norjan yhteistä historiaa, maailmansotien historiaa ja Kirkwallin katuja ja satamaa.
Paljon jäi silti näkemättä. Skara Brae olisi ollut yksi ilmeinen kohde, mutta myös Italian Chapel, jonka aamupäivän retkioppaamme myös mainitsi. Lamb Holm -saarella Scapa Flow’n alueella sijaitseva pieni kappeli on erikoinen muistomerkki toisen maailmansodan ajalta. Italialaiset sotavangit, jotka olivat rakentamassa Scapa Flow’n suojauksia rakensivat leirinsä yhteyteen pienen kappelin. Ulkopuolelta vaatimattoman rakennuksen sisäpuoli koristeltiin kuulemma todella hienosti.
Yksi päivä Orkneyllä riitti antamaan käsityksen saarista, mutta toki saarilla saisi vielä hyvinkin kulutettua muutaman lisäpäivänkin: Skara Brae? Italian Chapel? Ehkä retki jollekin muullekin saarelle kuin pääsaarelle?
Seuraavaksi toiveissa tällä suunnalla on kuitenkin Shetlandsaaret, jotka tällä risteilyllä jäivät kovien tuulien takia kokematta. Niihin tutustuminen taitaa olla varminta suunnitella lentäen, esimerkiksi Edinburghista, eikä jättää vierailua Pohjois-Atlantin tuulten armoille.
