Tämän kesän ovelimman taidenäyttelyn löydät Seurasaaresta.
Finnish Landscape -nykytaidenäyttely ei avaudu ihan helposti – teokset on etsittävä ja löydettävä ja kunnon nykytaiteen tapaan vielä oivallettava, mutta kokemus on kesäretkenä mielenkiintoinen ja palkitseva.
Liisa Robertsin teos Remnants hallitsee näyttelyä, sillä se on levittäytynyt moneen rakennukseen: Kurssiin, Ivarsiin, Kahiluodon kartanoon, Anttiin ja vielä Pertinotsaankin. Kaikissa näissä rakennuksissa oli 1700- ja 1800-luvun taloille tyypilliseen tapaan vierashuoneita ja näyttely on taloissa vieraana. Vierashuone löytyi usein myös vielä taiteilijan lapsuuden aikaisissa kodeissa, Espoon Tapiolassa.
Valokuvien myötä Tapiolan rivitaloasuntojen interiöörit on kätketty Seurasaaren vanhojen rakennusten uumeniin ja kiinnostunut katsoja saa ne katsottavakseen, kauniisti pyytämällä.
Valokuvametsästyksemme palkinnoksi, itsellemme, kuvasimme jokaisen löytämämme laatikon, mutta suosittelemme ehdottomasti koko kokemusta: Seurasaaren vanhojen talojen kiertämistä, valokuvalaatikoiden pyytämistä ja hyvälaatuisten, paperille tulostettujen, kuvien katselua tämän kokemuksesta vain aavistuksen antavan kuvasarjan täydennykseksi.
Myös taiteilijaryhmän Natascha Sadr Haghighianin, Jumanan Mannan ja Haig Aivazianin teos Accounts of Things and People that Have Been Moved vaatii löytämistä ja oivaltamista. Ja ehkä tämä(kään) teos ei aukene ilman, että siitä lukee hiukan lisää näyttelyesitteestä.
Kävimme näyttelyssä kesäkuun alkupuolella tavallaan kahdesti, sillä Lasse kävi tutustumassa jo näyttelyn rakentamiseen ennen sen avaamista ja kuvat taiteilijoista ja vielä tekeillä olevista teoksista ovat tuosta tilaisuudesta 9. kesäkuuta.
Toisen kerran kävimme yhdessä kiertämässä näyttelyn avajaispäivän jälkeen sunnuntaina 12. kesäkuuta.
Ensimmäisessä kuvassa alla Finnish Landscape -näyttelyä rakentaneita taiteilijoita ja vielä rakenteilla oleva teos ja toisessa valmis teos. Mitenkähän tuo on muuten kestänyt alkukesän rankkoja sateita?
Algeriassa syntyneen Kader Attian teos Mimesis as Resistance tuo luonnon keskelle tekniikan keinoin elinympäristönsä ääniä matkivan australialaisen lyyrypyrstön. Lintu, joka pystyy tarkasti matkimaan elinympäristönsä ääniä, myös vaikka moottorisahaa, kertoo ääntelyllään myös sen oman elinympäristön tuhoutumisesta.
Lyyrapyrstön ääniä voit kuulla vaikka suomalaisesta kuusesta – ja itse linnun voit bongata Kahiluodon kartanon puutarhassa, videoinstallaationa puussa!
Kahiluodon kartanossa on myös Ilya Orlovin installaatio A House with the View, joka ei kuitenkaan muiden teosten tavoin meitä ideana oikein innostanut eikä ehkä siksi tuntunut oikein meitä haastavankaan. Toisaalta joku satunnainen katsoja samassa huoneessa samaan aikaan, tuntui teoksesta kovasti pitävän, joten käykää katsomassa ja päättäkää itse!
Annika Erikssonin videoteos Past Lives Selector vaatii pysähtymään useaksi minuutiksi (video taisi olla 8 minuuttia pitkä), mutta videolla esiintyvät cosplay -harrastajat ovat kyllä hyviä ja keskiaikaa ja kyborgiutta yhdistelevät asut sijoitettuna Seurasaaren miljööseen luovat taas uuden ulottuvuuden museoiden meille esittelemään maailmaan.
Juhlakentän laidasta löytyy vielä yksi Finnish Landscape -näyttelyn teos, eli Ahmed Al-Nawaksen ja Manna Henrikssonin lippurivistö Valkeat, joka muistelee kesällä 1962 Helsingissä järjstettyä Maailman nuorisofestivaalia. Teoksen toteutus kyllä ainakin tuulisella säällä jättää hiukan toivomisen varaa, sillä kirjainrivistö, jossa lukee UN SEUL HEROS LE PEUPLE, ei lippujen kietouduttua naruihinsa ollut sunnuntaina luettavissa. Onneksi taiteilija oli sen torstaina Lasselle esitellyt :-)
Nykytaidetta tai ei, niin toki Seurasaari on aina Seurasaari, mutta näyttely johdatti meidätkin, jotka olemme Seurasaaressa käyneet lukemattomia kertoja, kiertämään alueen rakennuksia aikaisempaa tarkemmin ja tarkkailemaan niitä eri tavalla.
Olivat ne oravatkin siellä, mutta tällä kertaa tutustuimme oikeasti saareen museona!
Mene siis Sinäkin, taas kerran – tai ensimmäistä kertaa – Seurasaareen.
Juhannuksena tai joskus toiste. Finnish Landscape -näyttely on avoinna elokuun loppuun asti ja Seurasaaren museot päivittäin klo 11 – 17.
Tämän juhannusruusun myötä toivotamme myös teille kaikille
Oikein Hyvää Juhannusta!
Juhannuksen vietämme Ahvenanmaalla – ja jutut blogissa jatkuvatkin sitten ennemmin tai myöhemmin Maarianhaminasta, Saltvikista ja Eckeröstä.
Minäpäs en ole Seurasaaressa koskaan käynyt, eli minulle kerta olisi ensimmäinen! Ja miksipäs ei, lähialuematkailu on juuri niin ihanan vaivatonta. Näyttelykin näyttää kiinnostavalta, minulla on usein tapana tykätä tällaisista kovasti, ja vanhat talot varsinkin viehättävät aina. Kiitos vinkistä! :–)
Kiitos kommentista! :-)
Ainakaan lähialuematkailussa riskit eivät ole kovin suuria ja säätilankin voi melko luotettavasti valita!
Täytyy nolona myöntää, etten ole koskaan käynyt Seurasaaressa. Näyttää kuitenkin ihanalta ja jotenkin todella suomalaiselta paikalta :) Tuo taidenäyttelyn idea on mahtava! Olisi huippua päästä itsekin kiertämään tuo näyttely :)
Kiitos Marjukka Katariina! Suomalaisista paikoista suomalaisinhan tuo taitaa ollakin.
Mahtavaa, että näyttely on elokuun loppun asti, ehdin minäkin sen näkemään. Seurasaaressa kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa ja on kyllä kiva lisä tälläinen nykytaiteen kierros, vaikka paikka itsessäänkin on tosi kiva.
Kiitos Tiia! Vähän erilaista taidettahan tuo on, eivätkä kaikki varmaan siitä pidä, mutta ovela tuo toteutus vähintäänkin mielestämme oli.
Kiitti vinkistä! Tuon näyttelyn voisi poiketa katsomaan jonain päivänä. Seurasaaressa ei ole myöskään tullut käytyä pariin vuoteen, joten päiväretki sinne kuulostaisi oikein hyvältä mikroseikkailulta :)
Kiitos Jenna! Jos pääkaupunkiseudulla muuten tapaa liikuskella, niin helpostihan tuolla käy. Näyttelyn näkemiseksi vierailu tosin pitää sijoittaa museon aukioloaikoihin.
Olen käynyt Seurasaaressa kerran vuosia sitten häissä. Eli arvatenkin, en varmaan saanut paikasta sellaista kuvaa jonka saisi kiertelemässä vaan normaaliin tapaan. Olisi mielenkiintoista käydä uudelleen ihan ajan kanssa ja valokuvanäyttelykin kuulostaa varsin mielenkiintoiselta.
Kiitos Paula! Seurasaaresta on kyllä moneksi: juhlaan, museoksi, arkeen kahviloissa tai liikuntaan saaren rannoilla.
Me ollaan asuttu muutamaan otteeseen siellä Seurasaaren lähellä ja paikka on sen vuoksi käynyt hyvin tutuksi, museorakennuksia myöten… mutta täytyykin käydä tänä kesänä taas uudestaan, vaikka myönnän, että tuo taidenäyttely ei ihan kauheasti innostanut, mutta eiköhän sieltäkin pari helmeä löydy ;).
Kiitos Eve! Kuten juuri tuossa satuin Paulalla edellä kommentoimaan, niin Seurasaarella tosiaan on monta puolta ja etenkin jos siinä lähellä asuu, niin silloin varmaan korostuu sen ulkoilualuepuoli.
Seurasaari on todella kiva paikka ja jotenkin hassua, että vaikka se on kohtalaisen lyhyen matkan päässä keskustasta, ei siellä silti tule käytyä kuin muutaman vuoden välein. Täytyykin käydä joku päivä siellä retkeilemässä ja samalla tutustua noihin taideteoksiin :)
Kiitos Tero! Taidetta tai ei, niin Seurasaari on ihan kiva saari.
Vallan mielenkiintoinen tapa esitellä taidetta! Taiteen metsästys olisi kiva aktiviteetti jonain kauniina kesäpäivänä seurasaaressa. Ottaisi piknik eväät mukaan ja istuisi taiteen jälkeen rantakalliolle nautiskelemaan kesästä. ?? Kiitos vinkistä! Vaikka itse ei tänä vuonna Suomen kesästä päästä nauttimaan, vinkkaamme tästä kaverille.
T. Titta & Thomas
IKILOMALLA
Kiitos Titta! Ja kiitos taiteilijoiden puolesta, jos vinkkaat tästä kavereillesi – vaikka ei meillä mitään tekoa heidän kanssaan suoranaisesti olekaan.
Onpa kiva idea näyttelypaikaksi, ja laatikoissa olevat valokuvat ovat hauska idea :) Seurasaaressa en ole koskaan käynyt, ja koko Helsinki on itse asiassa aika outoa aluetta. Katsotaan jos tänä kesänä pääsisi tutustumaan vähän tarkemmin.
Kiitos Tanja! Vähän noissa valokuvalaatikoissa oli jotain geokätköily-henkeä, löytämisen iloa :-)
Enpä ole minäkään käynyt Seurasaaressa, mutta uskoisin että multa menisi myös tuollainen näyttely hieman ohi, melko erikoiselta vaikuttaa mutta miksipäs ei voisi kokeilla! :D
Kiitos Monna! Kuten juuri jollekin tuossa yllä kommenttiin kommentoin, niin saari on mukava, oli siellä taidetta tai ei, eli sikäli vierailun arvoinen.
Nykytaide on mulle hyvin pitkälle jotain, mistä en saa otetta. Joku voi laittaa pahvilaatikkoon marsun ja kaukosäätimen ja sanoa että se on taidetta. Ok. Ei mun mielestä. En ehkä ihan kaikesta Seurasaaren annistakaan päässyt jyvälle, ainakaan näin kuvien välityksellä. Livenä se voisi avautua paremmin. Tai sitten ei, kun olen näemmä nykytaidejääräpää… En koskaan muista paikalla käyneeni muutenkaan, mielelläni lähtisin sinne ainakin ”normisaareen”, ihania nuo vanhat rakennukset :)
Kiitos Noora! Onhan noissa kuitenkin se idea – nyt tuon valokuvien laatikoittamisen jälkeen voisin hyvinkin ehkä huvittaa ystäviäni toistamalla tuota ideaa, mutta ei se olisi sama asia kuin keksiä se itse :-)
Kiitos vinkistä! Tuonne täytyy mennä. Elokuussa pitäisi olla jopa aikaakin. Seurasaari on ihan liian lähellä, vain muutaman hassun kilometrin päässä, enkä silti ole siellä käynyt koskaan.
Kiitos kommentista – jos asutkin noin lähellä, niin ehkä tämä kesä olisi hyvä ajankohta vierailulle :-)
En ole minäkään Seurasaaressa käynyt, enkä taida tänäkään kesänä päästä. Harmi, koska tuo näyttely kuulostaa mielenkiintoiselta. Mutta jospa ensi kesänä, ehkä sieltä silloinkin jotain näkemisen arvoista löytyy!
Kiitos Anna! No kyllähän tuo Seurasaari on ja pysyy, eli joskus toiste sitten!
Lipputaideteos vei näistä voiton mun mielestä. Ideana kuulostaa kyllä kivalta, mutta en tiedä, olisiko ihan mun juttu. Eli ensilukemalta ei saanut ahaa-elämystä, että tuonne olisi pakko päästä. Kauniilla ilmalla, miksipä ei.
Kiitos Rami! Juu, ei tämä varmaan kaikkia innosta, vaikka meille keräilyvietti löikin päälle ja myös Tapiola kuvien aiheina oli meille merkityksellinen.
Seurasaari on mukava paikka ja kiva käyntikohde, kiva kuulla että siellä järjestetään näyttelyitäkin! Mahtaako uusi uimaranta olla jo valmis?
Kiitos Martta! Ei valitettavasti tullut uimarantaa tsekattua tällä reissulla, eli en osaa kertoa sen tilanteesta.
Onpa hauska idea, että kuvat pitää itse etsiä! Täytyy myös myöntää, että en ole eläessäni Seurasaaressa edes käynyt, pitäisi varmaan korjata tilanne :D
Kiitos Veera! Yllättävän vähän, kun tätä kommentointiketjua lukee, ”nykynuoriso” (jos termi sallitaan näin vanhemmalta bloggaajalta) ovat Seurasaaressa käyneet. Varmaan sitten enemmän vasta siinä vaiheessa kun on sopivan pientä jälkikasvua saaren oravia ruokkimaan :-)
kiitos vinkistä – vaikuttaa todella mielenkiintoiselta!
Kiitos Erja!