Helsingissä toimivan Maailmanmatkaajat -klubin ovat löytäneet myös muutamat ulkomailla asuvat suomalaiset. Yksi heistä on Vancouverissa asuva Eero Sorila.
Nämä ulkosuomalaiset jäsenemme osallistuvat mahdollisuuksien mukaan Suomessa käydessään ja me klubilaiset tapaamme heitä joskus maailmalla.
Maailmanmatkaajien kyseessä ollenhan ei ole kovin harvinaista, että joku matkustaa johonkin!
Olimme sopineet tapaamisesta Eeron kanssa jo matkamme vasta hahmottuessa.
Lopulta suunnitelmat täsmentyivät sellaisiksi, että hän noutaa meidät hotellilta toisena Vancouverin aamunamme ja lähdemme hänen autollaan retkelle Squamishiin ja Whistleriin. Matkaa Vancouverista Squamishiin on autolla tunnin verran ja siitä Whistleriin vielä toinen mokoma. Emme olleet ihan innostuneita istumaan päivästä neljää tuntia autossa, joten olimme sopineet, että me jäämme Squamishiin ja matkaystävämme jatkavat Eeron kanssa Whistleriin ja poimivat meidät sitten taas paluumatkalla kyyntiinsä Squamishin McDonaldsilta.
Pienestä Squamishin kylästä (20 000 asukasta) on viime vuosina tullut suosittu vaihtoehto niin Vancouverille kuin Whistlerille asumiskustannusten noustua kummassakin kaupungissa. Tähän on pitkälti vaikuttanut Vancouverin ja Whistlerin välisen tien kunnostaminen vuoden 2010 talviolympialaisten yhteydessä.
Myös turistit ovat löytäneet kylän ja sen tarjoamat mahdollisuudet erilaisiin ulkoilma-aktiviteetteihin purjehduksesta vuorikiipeilyyn ja kaikkea siltä väliltä.
Stanley Park ja Lions Gate
Päivämme Eeron kanssa alkoi sovitusti hänen poimiessaan meidät kaikki kyytiinsä. Hakeutuessamme kaupungista Squamishiin ja Whistleriin vievällä tielle Eero jossain vaiheessa pahoitteli, että oli tullut ajaneeksi väärästä liittymästä ja päätyisimme ajamaan Lions Gaten sillalle Stanley Parkin rantatietä pitkin, vaikka olimmekin kertoneet hänelle jo puistossa käyneemme. Pysähdyimme rannassa hetkeksi ja Eeron asettuessa istumaan penkille, josta oli mitä upein näköala sillalle ymmärsimme, että ei se liittymä niin väärä ollutkaan … Penkki oli nimittäin Eeron (ja hänen sisarustensa) vanhemmilleen ostama muistopenkki!
Squamish
Matka jatkui kuitenkin eteenpäin ja jonkin ajan kuluttua saavuimme Squamishiin.
Eero ajoi pienen kylän halki aina pieneen satamaan asti, josta halusimme aloittaa kaupunkiin tutustumisen. Vilkutimme hyvästit matkaystävillemme ja olimme muutaman tunnin omillamme.
Squamish osoittautui pieneksi ja ainakin tuona tiistaina uneliaaksi kyläksi. Näkymät olivat kyllä kauniit, niin pienvenesatamassa kuin monessa kohtaa kylän raitilla, mutta ymmärsimme nopeasti, että ei meidän tänne kannattaisi jäädä lounastaukoa pitemmäksi aikaa.
The Ledge-kahvila näytti olevan etätyöläisten/läppärikulkureiden työpaikka, mutta mahtui sinne joukkoon hetkeksi myös pari ihan tavallistakin matkailijaa – toki mekin lounasleipien ja banaanikakun ohella hyödynsimme hyvää ilmaista wifiäkin.
Seuraavaksi tarvitsimme taksin, joka veisi meidät Sea To Sky Gondolan kautta luontoon. Takseja ei nyt niin vaan autiohkossa kylässä suhaillut, mutta onnistuimme ylipuhumaan pienen valokuvaliikkeen omistajan/myymälänhoitajan tilaamaan meille moisen.
Sea To Sky Gondola
Sea To Sky Gondolalla, kaapelivaunulla siis, nousimme ylös korkeuksiin läheiselle vuorelle. Jotkut näyttivät pitävän kaapelivaunua kalliina ratkaisuna ja kiipesivät lähes pystysuoraa rinnettä ylös.
Ylhäällä pysähdyimme ensin henkeäsalpaavien maisemien ääreen ja pohdin hetken, että haluanko ylittää pienen rotkon riippusiltaa pitkin, ja päätin haluta: ei se sittenkään kovin pelottavaa ollut.
Alueella, ylhäällä vuorella, on näköalojen lisäksi laaja verkosto erilaisia kävelyreittejä ja ehdimmekin kiertämään niistä helppoa ja lyhyttä ennen paluuta alas ja takaisin Squamishiin. Helppoja ja lyhyitä sekä siksi, että meillä oli kuitenkin vain muutama tunti aikaa kuin siksi, ettemme varsinaisesti olleet varustautuneet urheilemaan, etenkään jalkineiden osalta. Mutta kivasti tarjolla oli myös tällaisia kesyjä ”sunnuntairetkeilijä”-reittejä.
Squamishiin palattuamme (taksilla tietenkin, sillä vaikka matkaa ei montaa kilometriä olekaan, niin tallustaminen moottoritien laidalla ei oikein ole mahdollista) asetuimme McDonaldsiin iltapäivän välipalan ääreen odottamaan Whistleristä palaavia ystäviämme.
Lisää Squamishistä tai Whistleristä
Squamishiin tutustuin ensimmäisen kerran sen myötä, että matkabloggaajakolleegamme Annika, joka kirjoittaa Tarinoita maailmalla -blogia muutti viime kesäni Kanadan itärannikolta juuri Squamishin kylään. Oikeasta elämästä, ei siis turistin elämästä, Squamishissa voit halutessasi lukea Annikan jutusta.
Whistleristä, yhdestä Vancouverin talviolympialaisten suorituspaikasta, löytyy hienoja kuvia ainakin Hand Luggage Only -blogin jutusta 11 Amazing Things To See And Do in Whistler.
Yhteinen illallinen Eeron luona
Päivän päätteeksi kokoonnuimme vielä Eeron ja hänen vaimonsa luo illalliselle. Maailmanmatkaajahenkisiä juttuja riitti iltamyöhään asti ja olemmehan kaikki, myös Eero, lähdössä samalle matkalle Saudi-Arabiaan ensi viikolla.
Kertonee jotain matkamme ainutlaatuisuudesta, että Eero lentää matkalle osallistuakseen myös välit Vancouver – Helsinki – Vancouver!
Ette ilmeisesti ehtineet tavata Tarinoita maailmalta- blogin Annikaa ja hänen upeaa shelttiään Nisua vaikka heidän kotikylässään kävittekin? Minä voisin matkustaa tuonne vaikka ihan tavatakseni Nisun- oma edesmennyt koiranikin kun oli sheltti??
Kiitos Ritva-Liisa! Me olisimme kyllä ehtineet tavata Annikaa (ja vaikka Nisuakin), mutta valitettavasti Annikalle sattui työmatka juuri tuolloin. Annikalta saimme kyllä hyviä vinkkejä, kuten tuon Sea To Sky Gondolan ja että ylhäällä on kivoja polkuja kävellä.
Hienoja kuvia ja maisemia !
Eero Sorilakin näkyy voivan hyvin – olen ollut hänellä kylässä vuonna 1991
Kiitos! Sorila taitaakin olla Suomessakin ihan tunnettu, kirjansa kautta ja muutenkin.
Mietinkin, oliko Squamish juuri se kaupunki, jossa Annika kertoi asuvansa.
Kauniita ovat maisemat myös Kalliovuorten länsipuolella!
Kiitos! Aika sattumaa kyllä, että noinkin pienessä kylässä/kaupungissa asuu joku suomalainen matkabloggaaja :-)