Avainsana-arkisto: Barentsburg

Huippuvuoret – mihin hintaan

IMG_5630

Huippuvuorten matkamme kustannukset: lentäen sinne ja takaisin, menomatka Norwegianilla Oslon kautta, paluumatka SASissa Tromsön ja Oslon kautta (kun Norwegianin aamulähtö 04:45 Longyearbyenistä ei oikein houkutellut) ja hotellitasoinen majoitus (Longyearbyenissä voi myös majoittua vaatimattomammin, aina teltasta alkaen, mutta halusimme hotellitasoisen majoituksen ja oman kylpyhuoneen/wc:n).

Lennot

657,28

Hotelli (Radisson Blu Polar, 4 yötä, aamiaisineen)

773,44

Retket (kiertoajelu ja laivaretki)

437,47

Museot (Svalbard-museo ja Ilmalaivamuseo)

32,90

Lentokenttäkuljetukset Longyearbyenissä

32,30

Lentokenttäpaikoitus (halvempi kuin taksi kentälle ja takaisin)

63,00

Matkamuistoja

18,72

Valuuttakulut (kurssi vs. keskikurssi + vaihtokulut)

23,10

Yhteensä 2 hengeltä

2 038,21

Matkamuistot - kulhossa itse kerättyjä hiiliä :-)
Matkamuistot – kulhossa itse kerättyjä hiiliä 🙂

Risteilyllä olisi varmasti nähnyt Huippuvuorista enemmän, mutta arktista vähintään viikon risteilyä ei olisi tehnyt (lentoineen) n. 1 000 eurolla nuppi ja meille tämä oli ihan riittävä tutustuminen tähän pohjoiseen kohteeseen, kun kiinnostuksemme oli kuitenkin ehkä enemmän TCC-pisteen puolella kuin kaikessa siinä mitä Huippuvuoret voi tarjota, jos haluat kuvata luontoa, tehdä arktisen kanoottiretken tai vaeltaa luonnossa tai jäätiköillä. Meille riitti yötön yö ja yleiskäsitys saarista – ja Longyearbyenistä.

Sen myötä, että olen alkanut julkaista myös matkojen kustannuksia, tulee itsekin vertailtua eri matkoja toisiinsa ja tämän matkan osalta luonteva vertailukohta oli kesäkuussa tekemämme, sekin 4 vuorokauden, matka Pariisiin ja Normandiaan ja hyvin samanhintaisia nämä näyttivät olevan, Pariisi + Normandia 150 euroa halvempi.
Lennot Pariisiin näyttivät olleen hiukan halvempia kuin lennot Longyearbyeniin (jotka varasimme yli puoli vuotta aikaisemmin saadaksemme hyvät lentoajat ja parhaat hinnat – Pariisin lennot varasimme melko viime hetkellä).
Pariisissa halusimme hotellin tietystä paikasta ja haluamamme tasoinen hotelli siellä näytti olleen hiukan kalliimpikin vielä kuin Longyearbyenissä, vaikka yleisesti majoitusta Huippuvuorilla pidetään kalliina – voidaan siis todeta, että se on suurkaupunkien hinnoissa, vaikka kaupungissa onkin vain 2000 asukasta. Hotelleja voisi hyvinkin väittää tasoltaan suunnilleen samanlaisiksi, huone Pariisissa oli ”hienompi”, mutta Lillehammerin olympialaisista Longyearbyeniin siirretyn Radisson Blu Polar -hotellin yleiset tilat olivat ”hulppeampia”.

IMG_6417

Niin, ja ne TCC-pisteet, Huippuvuoret oli meille TCC-piste 134/139 (Pirkko/Lasse) – tarkemmin pisteistä kohdassa 100 maata. Tärkeämmäksi kuin yksittäinen TCC-piste kohteen bongausmielessä teki kuitenkin tavoitteemme käydä kaikilla Euroopan TCC-alueilla ja Huippuvuorten myötä meiltä puuttuvat enää Moldova ja Transnistria, jotka ovat suunnitelmissa lokakuulle.

Mutta toki, kuten usein ennenkin todettu, vaikka kimmokkeemme johonkin paikkaan lähtemiselle saattaakin olla sen bongaaminen, niin lähes aina kohteet onnistuvat sitten muutenkin innostamaan meidät. Huippuvuorilta palattuani olen innolla kertonut näkemästämme ja kokemastamme niin työpaikalla kuin naapureille: yöttömästä yöstä, helteettömästä heinäkuusta, jääkarhuista, jäätiköistä, Barentsburgista.

Lopuksi vielä yhteenvetona linkit jo matkalta kirjoittamiini juttuihin Huippuvuorilta:

Joitain hyödyllisiä faktoja on myös ehkä jo ennen matkaamme kirjoittamassani jutussa ja jutussa Vain käsimatkatavaroilla.

P.S. Ystävämme Merja kävi rohkeasti Huippuvuorilla tammikuussa. Lue Merjan matkakertomus täältä.

Laivaretki Barentsburgiin

20140728-104705-38825797.jpg

Muutama vuorokausi Longyearbyenissä on tietysti kovin kapea näkökulma Huippuvuoriin, verrattuna vaikka risteilyihin, jotka pysähtyvät saarilla monessa kohdin ja joilla tietysti näkee saarten luontoa matkalla paikasta toiseenkin. Laventaaksemme edes hiukan näkökulmaa varasimme koko päivän laivaretken Barentsburgiin ja Esmarkin jäätikölle.

Barentsburgin venäläinen kaivoskylä perustuu vuonna 1920 tehtyyn sopimukseen (Svalbard Treaty), jonka perusteella mukanaolevat valtiot voivat hyödyntää saarten luonnonvaroja, vaikka saari kuuluukin Norjalle. Venäläiset käyttävät edelleen tätä oikeutta Barentsburgissa. Emme me ihan erityisesti Barentsburgista olleet kiinnostuneita, mutta valitsimme tarjolla olevista laivaretkistä sellaisen, joka matkamme kannalta tuntui olevan sopivana päivänä ja se nyt sattui menemään Barentsburgiin.

20140728-104355-38635307.jpg

20140728-104602-38762135.jpg

Barentsburg on pala Venäjää Norjassa. Vajaasta 500 asukkaasta iso osa on kuulemma ukrainalaisia, mutta myös muita entisen Neuvostoliiton kansallisuuksia. Kylässä on asuinkortteli, hotelli, koulu, sairaala, posti, Venäjän konsulaatti, uimahalli, kirjasto, kirkko, kaivosyhtiö Arktikucolin toimisto ja – Leninin patsas. Ainakin nämä.
Matkapuhelin kytkeytyy venäläiseen verkkoon ja toivottaa Sinut tervetulleeksi Venäjälle. Baarissa tarjoillaan venäläistä vodkaa. Muutamat näkemämme paikalliset tervehtivät uteliaasti turisteja ja vastaavat kysymykseen mistä ovat, että Tadzhikistanista.
Hotellissa ei kuulemma yleensä ole kovin täyttä, mutta ensi maaliskuussa, kun Huippuvuorilla näkyy täydellinen auringonpimennys on tämäkin hotelli varattu jo viimeistä sijaa myöten.
Lopuksi käymme pienessä puisessa kirkossa, joka on rakennettu vuoden 1996 lentoturman uhreille, konehan oli Arktikucolin tilauslentoja ja uhrit yhtiön työntekijöitä tai perheenjäseniä.

Barentsburgin lisäksi Huippuvuorilla on ollut toinenkin venäläinen kaivosyhdyskunta, vuonna 1998 hylätty Pyramiden, jonne sinnekin tehdään päivän mittaisia laivaretkiä. Jos venäläis-ukrainalainen toimiva kaivosyhdyskunta Norjassa kuulostaa ufolta, niin autio sellainen lienee vielä ufompi. Me satuimme valitsemaan elävän version, mutta ilmeisesti aavekaupunkikin olisi ollut vierailun arvoinen, mutta 4 päivää saarilla ei riitä kaikkeen.

Esmarkin jäätikön reunalla retkemme vietti aikaa hiukan tavanomaista pitempäänkin, sillä laivalla oli myös 10 ranskalaisen melojan ryhmä, jonka jätimme kanootteineen ja varusteineen jäätikön laidalla. Tavaramäärästä päätellen taitavat viipyä siellä ainakin päivän tai pari – ehkä joku laiva sitten aikaan poimii heidät taas takaisin. Itse en melontaa vain muutaman kerran kokeilleensa tietysti olisi edes pärjännyt moisella retkellä, mutta eipä toisaalta houkutellutkaan, melominen jääpalojen seassa!

Itse jäätikkö on harmaanturkoosinvalkoinen massa, joka meren kohdatessaan murtuu hiljalleen pieninä palasina mereen. Mitään jäävuoria täällä ei kuitenkaan näkynyt, jäälautat olivat suurimmillaan sopivia muutaman lokin oleilla. Murtuessaan jää kuulemma pitää voimakkaan räjähtävän äänen ja tästä syystä ilmaan ammuttu laukaus ei juuri pelota jääkarhuja, sillä ne ovat tottuneet murtuvan jään aiheuttamiin räjähtäviin ääniin.

20140728-104748-38868460.jpg

Paluumatkalla Barentsburgista Longyearbyeniin ohitamme vielä Grumantin aution kaivoskylän – jäljellä on kolme taloa ja, kuulemma, hiiriä, joiden takia vesi seudulla pitää keittää, muuten niistä saa maksaa tuhoavan loistaudin. Grumantin viereisen rinteet hehkuvat auringossa kaikissa vihreän sävyissä ja linnut parveilevat kalliorinteillä. Aika hieno tämä arktinen kesä.

20140728-104854-38934282.jpg

Lounaaksi laivalla tarjottiin valasta. En ollut aikaisemmin valasta syönyt ja hetken mietin nytkin sen syömisen eettisyyttä, mutta tämä valas nyt joka tapauksessa oli jo tapettu ja grillattu, joten se, etten olisi sitä syönyt ei sitä enää olisi pelastanut. Toisaalta jos kukaan laivaretkellä ei olisi halunnut sitä syödä, niin ehkä laivaretkellä menu vaihtuisi toiseen. Asiaan hiukan lieventääkseen (?) opas sanoi valaan olevan lahtivalasta, joiden kanta kasvaa koko ajan.

20140728-104943-38983970.jpg

Lisää luultavasti jokseenkin samanlaisesta laivaretkestä (ja Huippuvuorilta) esimerkiksi Yrjö Raution syksyllä 2013 Apu-lehteen kirjoittamassa hienossa jutussa.