Joulumarkkinoilla Wienissä (vuonna 1984)

Wien

Lisää puuttuvia “linkkejä” 100 maata -kuvioon – vuorossa Itävalta ja Wien.

Jutun kuvituksesta sen verran, että yllättävää kyllä, uhkaukset siitä, että vanhat paperikuvat ajan kanssa haalistuvat, näyttää olevan totta jo näiden 25 vuotta vanhojen kuvien osalta – kuvat jakaantuivat selvästi kahdelle filmille ja ehkä kahteen kehityskertaan ja puolet kuvista olivat jo lähes mustavalkoisia, siinä missä toinen puoli oli edelleen lähes ok.

Wieniin matkustimme ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivänä 1984 – talvimatka siis. Wienissä oli kylmä, lämpötilat pakkasen puolella koko viikon ja kun turistina liikuimme pajon ulkona, niin kylmähän siinä tuli. Onneksi olimme myös jo ennen matkaa päättäneet, että kun Wieniin kuuluvat kakut ja kahvilat, niin tällä matkalla syödään kakkua joka päivä ja kun tätä muutama päivä viikon matkalla harrastettiin, niin sekin ihme tapahtui, että jossain vaiheessa osa kakunpalasta jäi syömättä lautaselle! Olen päiväkirjaani jopa dokumentoinnut kunkin päivän kakun: Schwarzwälder Kirschtorte, Erdbeertorte, Sachertorte, Eclair, Apfelstrudel, pähkinävaahtotorttu (tämä jäi kesken!) ja lopuksi vielä kerran Schwardwälder Kirschtorte.

Hotellimme
Hotellimme
Stephansdom
Stephansdom

Wienissä katsastimme kiertoajelulla keskustan nähtävyydet, mm. Beldeveren linnan, kävimme tutustumassa YK:n alueeseen (UNO-City) ja teimme retken kaupungin ulkopuolelle Grinzigin viinialueelle. Kävimme myös kuuntelemassa Wiener Sängerknabeneita ja kierrettiin isoja museoita väsyksiin asti (kaupungissa oli siis kylmää, museoissa oli lämmintä). Pienempiä (ja vähemmän väsyttäviä) museoita olivat Mozart- ja Sigmund Freud -museot. Praterin huvipuistoa ihailimme vain etäältä. Kävimme myös kiertoajeulla Wienerwaldissa, näimme mm. Liechtensteinin linnan ja poikkesimme Badenissa ja Gumpoldskirchessä viinilasillisilla.

Uno-City
Uno-City
Liechtensteinin linna Wienissä
Liechtensteinin linna Wienissä

Wieninleikkeestä opimme, että ei pidä tilata pelkkään wieninleikettä, silloin todellakin saa vain pelkän leikkeen. Yhtenä iltana päätimme syödä hyvin ja varasimme pöydän Zu den drei Husaren -nimisestä ravintolasta, jossa ruoka todella oli hyvää, mutta palvelu suomalaiseen palveluun (?) tottuneelle, jopa hiukan päällekäyvää, pääruuastakin kysyttiin haluammeko lisää ja kun halusimme, niin meille tuotiin uudet lämmitetyt lautaset, joille lisäannos tarjoiltiin. (Ravintola on kuulemma 2010 on mennyt konkurssiin, historiastaan huolimatta.)

Tuliaiseksi ostettiin tietysti Hotel Sacherista sacher-torttua ja Mozart-kügeleita!

Kärtnerstrasse ja Lasse Grinzingissä

Artikkelin avainsanoja
, ,