Paperikuvia digitaaliseen muotoon

Ihan ensimmäinen lainadigikamerakuva 1993

Se alkoi matkailusta – viime syksynä 100 maata -tavoitteeni lähestyessä halusin tehdä tähän blogiin yhteenvetojutun näistä 100 maasta, kuvien kera, ja siksi jouduin joidenkin maiden osalta etsimään kuvia paperi- tai diakuva-arkistoistani ja skannaamaan niitä digitaaliseen muotoon.

Vähän myöhemmin halusin tehdä samantyyppisen yhteenvedon purjehduksistamme – ja etenkin 80- ja 90-luvun kuvamateriaalia piti taas hakea paperikuvista.

Kun näiden kahden kokoomajutun myötä jo osa paperikuvista oli (valikoiden) skannattu, niin alkoi tuntua järkevältä skannata paperikuvia systemaattisemminkin, etenkin kun niistä joitakin etsiessä huomasin, että osa jo 80- ja 90-luvun kuvistakin alkoi olla värivammaisia, etenkin mattapintaisina kehitetyt kuvat (onneksi olen enimmäiseen suosinut kiiltävää pintaa!).

Ensimmäiset digikuvamme ovat vuodelta 1993, otettuna Lassen työpaikalta lainatulla kameralla (jutun otsikkokuvassa), ensimmäinen oma digikamera hankittiin vuonna 1997). Noina vuosina myös paperikuvia kehitettäessä oli mahdollisuus valita paitsi paperikopiot, myös (pienet) digikuvat. Kun jonkin ajan kuluttua ostimme toisenkin digikameran filmikamera jäi melko pian pois käytöstä – näin jälkikäteen kuvia katsellen liiankin nopeasti: alkuvuosien digikuvat olivat aika olemattomia verrattuna vaikka nyt myöhemmin paperikuvista digikuviksi skannattuihin kuviin.

Filminkehityksen digikuva 90-luvulta
Digikuva 90-luvun lopulta
Omalla digikameralla 1997 kuvattu

Olen skannannut paperikuvia hyvinkin tavallisella ja edullisella Canonin MP460 -monitoimilaitteella ja MP Navigator -ohjelmalla, 600 dpi -tarkkuudella. Kuvia mahtuu tasolla 3-4 kerralla ja kuvat on syytä jälkikäsitellä yksitellen mahdollisten skannausongelmien havaitsemiseksi ja niiden kääntämiseksi oikeaan suuntaan. Samalla voi tehdä hiukan kuvan parantelua, esimerkiksi punaisia silmiä saa tietysti digikuvista pois toisin kuin paperikuvista aikoinaan ja joitain kuvia voi rajata nyt toisin. Lopulta tallennan kuvat hiukan skannattua kokoa pienempään muotoon, parhaat otokset tallennan suurimpina, huonoimmat vaikka 60% skannatusta koosta.

Pahiten värivammaisia kuvia, etenkin jos kuva on ollut johonkin juttuun tärkeä, Lasse on skannannut vähän paremmalla Canon 8800F -skannerilla negatiivista. Negatiiveissa (ja dioissa) värit ovat säilyneet hyvin – mutta niiden skannaamisessa on haasteena saada niin skanneri kuin negatiivi (dia) pölyttömäksi, jokainen pölyhiukkanen kun käytännössä pilaa skannaustuloksen.
Erityisen huonosti ovat säilyneet 1970-luvun loppupuolella otetut kuvat, joista osa on otettu Pocket -kameralla (110-filmikoko), jota ei taida enää saada edes uudelleen kehitettyä negatiiveista ja negatiivien skannaaminenkin vaatisi lisäkehikon ostamisen Canon 8800 -skanneriin – hinta lähemmäs 100 euroa!

Tällä hetkellä olen skannannut kaikki paperikuvat vuodesta 1994 alkaen digimuotoon – ja taidankin ainakin hetkeksi jättää projektin lepäämään ja tehdä välillä muita juttuja – etenkin kun (tämäkin) projekti tahtoo viedä mukanaan, kun saat yhden erän valmiiksi, uteliaisuus seuraavista kuvista saa aloittamaan seuraavan erän!
Lähtötilanteessa minulla oli 12 A4 -kokoista (8 cm leveitä) mappia, jossa valokuvat oli kuvakulmilla kiinnitetty pahvilehdille (eli värien säilymisen kannalta lienee melko oikeaoppinen tapa säilyttää niitä) – nyt kun jäljellä on vuodet 1956 – 1993, niin näitä mappeja on 8 kpl. Lisäksi on isäni jäljiltä talteen otettuja valokuvia 2 samanlaista mappia ja 30 kpl 100 kuvan dialaatikkoa (osa omiamme, osa isäni jäämistöä). Joten skannattavaa kyllä riittäisi vielä …

Skannaamani paperikuvat olet sittemmin hävittänyt – mutta negatiivit kaikista kuvista, jotka itse olemme ottaneet, ovat tallessa. Ja digikuva-arkistot varmistamme hiukan eri aikatauluilla tällä hetkellä yhteensä 4-5 usb-levylle.
Lisäksi Picasassa julkaistut kuvat ovat tietysti tallessa myös verkossa.

Tags from the story
, ,
Join the Conversation

1 Comment

  1. says: Pirkko

    Kommentti vielä näihin paperikuvien värien vääristymiseen/haalistumiseen – uskoisin, vaikken itse ole niitä tehnytkään – että nykyisin tarjolla oleva mahdollisuus tulostaa digikuvia valokuvakirjoiksi säilyttää kuvat paremmin kuin perinteiset valokuvat, jos ei halua digikuvatiedostojen varmistamiseen panostaa.

    Ja toinen kommentti – niin negatiivien kuin paperikuvien skannausta on tarjolla myös palveluna, mutta isojen määrien skannaaminen tullee sen verran arvokkaaksi, että työn tekeminen puhdetyönä itse on ihan mielekästä. Lisäksi epäilen hiukan, että jos lähettäisin vaikka 100 kuvaa skannattavaksi hintaan 40 euroa, niin miten tarkkaan kaikki 100 kuvaa on jälkikäsitelty, vai onko lainkaan? Jos joku on tätä työtä teettänyt, niin kerro mielellään kokemuksista!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *