Pére Lachaise

Normandian retken jälkeisenä aamuna pidimme vapaata ja valitsimme iltapäiväänkin vain kaksi kohdetta: Pariisin kuuluisimman hautausmaan ja ilmaan heitetystä vaihtoehtoparista Notre Dame vai Sacre Cour edellisen.

Hautausmaalle menimme melko huonosti valmistautuneena, lähinnä ideana, että se näytti kuvissa vehreästä ja rauhalliselta turistikohteelta, joten vasta hautausmaan portilla aloimme tehdä jonkinlaista suunnitelmaa, että mitä täällä ”pitäisi” nähdä. Investoimme jopa 2,50 euron karttaan ja lähdimme kävelemään hautausmaan halki jotenkin karkeaan ajatuksena tsekata muutaman impressionistin (Seurat, Signac) haudat, Chopin, Jim Morrison ja Edith Piaf – kun ne vielä asettuivat melko kivasti metro-asemien Pére Lachaisen ja Gambetta välille.
Kuuluisimmat haudat oli helppo löytää kunhan osui edes lähelle, sillä hiljaisellakin hautausmaalla niillä oli useimmiten pieni ruuhka – ja kukkia. Jossain vaiheessa kyllä ajattelin, että oikeastaan täällä olisi ollut parempi kävellä päämäärättä – hautausmaan satunnainen kauneus olisi paremmin päässyt oikeaan arvoonsa, jos olisimme vaan katselleet näkymiä emmekä yksittäisiä hautoja.

Pére Lachaiselta jatkoimme Ile de Citélle, ajatuksena vilkaista Notre Dame. Onneksi emme olleet ajatelleetkaan käydä kirkossa sisällä tai nousta ylös näköalatasanteelle – sen verran pitkiä iltapäivän jonot olivat. Mutta olihan tuonkin kirkon fasadi kiva nähdä taas kerran. Kiertelimme myös kukkakauppakujia innoissamme – etenkin kaikissa väreissä kukkivia hortensioita piti yrittää saada tallennettua kuviksi. Ja ruuhkasta huolimatta pysähdyimme creperie-kojun houkuttelemana meluisan kahvilaan ja nautimme sellaiset hillon ja kermavaahdon kera. Chantilly (kermavaahto) on vaan ihan syötävän hyvä sana ranskankielessä!

Päivän päätteeksi kiersimme hiukan kauppoja hotellimme liepeillä ja matkan ostossaldo karttui vielä pienellä kokoelmalla macaroneja kotiinkin vietäväksi. Aikaisemmin käsimatkatavaroiden kuljetyskapasiteettia venyttämään oli jo matkaan tarttunut Pirkolle keltainen jakku, kummallekin yksi huvi ja pari kirjaa, mm. liittoutuneiden sotilaille suunnattu pieni opas Ranskasta. Tosin siinä ollut pieni johdatus ranskankieleen meni kyllä englantilaisittain kirjoitettuine ääntämisohjeineen hiukan ohi, vai mitä mieltä olette:
I want bread – juh voo-DRAY dew PANG (Je voudrais du pain, isot kirjaimet kertovat millä sanoilla on paino).