Transnistria!

imageTransnistria, Euroopan viimeinen kohteemme Travelers Century Clubin listan mukaan, on ollut suunnitelmissamme jo kauan – taitaa olla kohde, joka oli toteutumattomana listoillamme pisimpään ja jota pariinkin kertaan jo yritimme, mutta Ukrainan tapahtumat muuttivat suunnitelmia. Mutta, perjantaina, vihdoin, ylitimme Moldovan ja Transnistrian välisen rajan ja vierailimme siellä Benderissä ja Tiraspolissa, Transnistrian pääkaupungissa. (Moldovassa olisimme toki voineet käydä omatoimisestikin, mutta Transnistria rajanylityksineen ei houkutellut itse toteutettuna, etenkään kun siellä käyneet tuttavamme kertoivat viranomaisten lahjontatarpeista ja aiheettomista sakoista.)

Transnistria sijaitsee Moldovan ja Ukrainan välissä ja osana Moldavian Neuvostotasavallan historiaa erityisesti Transnistrian aluetta kehitettiin ja sinne asettui paljon venäläisiä, jotka sitten Moldovan itsenäistyessä eivät halunneet liittyä Moldovaan vaan muodostaa oman sosialistisen neuvostotasavallan, jota sitten tuolloin muodostunut Venäjäkään ei tunnustanut. Alueella käytiin keväällä 1992 taistelujakin samaan tapaan kuin nyt Ukrainassa, Venäjän osallistuessa tämänkin kriisin ”ratkaisuun”, jota ei sitten kuitenkaan saatu varsinaisesti ratkaistua. Transnistria jäi erillisalueeksi, jolla on valtion rakenteet, oma raha ja mm. oma pieni armeijansa, mutta jota mikään valtio maailmassa ei ole tunnustanut. Transnistrian runsaalla puolelle miljoonaa asukasta tämä tarkoittaa arjessa, että esimerkiksi ulkomaille matkustaakseen heillä pitää olla jonkin muun maan kansallisuus, Moldovan, Ukrainan tai Venäjän ja koska monet heistä työn takia ylittävät rajoja päivittäin, heillä pitää myös aina olla mukana niin Transnistrian, Moldovan kuin Ukrainan valuuttaakin – ja mielellään varmuuden vuoksi myös vähän dollareitakin.

Benderin linnoituksessa meille kerrattiin erityisesti Kaarle XII:n osuutta Pultavan taistelussa ja neljän vuoden oleskelua Transnistriassa. Pakollisesta historian oppitunnista viis, mutta itse linnoitus oli ihan kivan näköinen, katapultteineen ja nykyisin hääseurueille vuokrattavine komeine vaunuineen.

IMG_7502 IMG_7490

Tiraspolin keskustassa vierailimme 1990-luvun alun konfliktin vajaan 1000 uhrin muistomerkillä. Ikuinen tuli palaa täälläkin. Nuorempia transnistrialaisia näytti kuitenkin kiinnostavan enemmän samaisella alueella oleva vanha panssarivaunu. Tiraspolin keskusta näytti Chisinaun keskustaa siistimmältä ja vauraammalta – ja taloudelliset syythän mainittiin yhtenä syynä alueen haluttomuudelle liittyä Moldovaan. Tosin Ukrainan kriisi on vienyt myös Transnistrian taloudelliseen kriisiin kun kaupankäynti Ukrainan kanssa on romahtanut.

IMG_0315.JPG
IMG_0316.JPG

Transnistrian vastine Moldovan valtaville viinitehtaille on Kvintin brandytehdas, jossa ennen vierailuun kuulunutta lounasta ja maistelukierrosta jouduimme kuuntelemaan tehtaan, tietysti loistokkaasta historiasta ja tutustumaan jossain määrin tuotantoon ja brandyjen varastointiin. Lounas oli kuitenkin yllättävän maittava ja sen kyytipojaksi tarjottiin paitsi vettä, myös kuutta (!) eri laatua brandyä!
IMG_0321.JPG

Paluumatkalla rajanylityksetkin kävivät jo ihan joutuisaan – Transnistria ei välitä alueelta poistuvista ja Moldovan mielestä emme sieltä olleet poistuneetkaan.
Transnistrian Venäjän kansallisuuden omaaville henkilöille tilanne on nyt hankalampi – he ovat tavanneet käyttää matkustaessaan Odessan kenttää, mutta juuri nyt Venäjän passilla ei pääse ihan helposti Ukrainaan.

Lisää kuvia Transnistriasta Picasa-kuva-albumissa:

Transnistria
Tags from the story
, , ,
Join the Conversation

2 Comments

  1. says: Sakari Niemi

    Transnistria julistautui itsenäiseksi Moldavian sosialistisesta neuvostotasavallasta syksyllä 1990, vuosi ennen Neuvostoliiton hajoamista. Käytännössä Transnistria ei siis ole koskaan kuulunut Moldovaan, sillä Neuvostoliitossa tasavaltojen väliset rajat olivat vain muodollisuus. Alue on se osa Moldovaa, joka kuului Neuvostoliittoon jo ennen toista maailmansotaa.
    Kesän 1988 automatkalla Neuvostoliitosta Turkkiin pysähdyin Ukrainan ja Moldavian (silloinen nimi) rajalla kuvaavaan Moldavain SNT:n kylttiä. Läheisellä GAI -(liikennepoliisi)asemalla näytti poliisi, ettei kylttiä saa kuvata, joten sitä kuvaa ei valitettavasti ole. (Tadzikistanin (1985) ja Valko-Venäjän (1991) neuvostotasavaltojen kyltit sentään löytyvät kuva-arkistostani.)
    Kesän 2014 automatkalla lähinnä Balkanin maihin jätin pelottelujuttujen vuoksi Moldovassa auton Chisinauhun ja matkustin Transnistriaan vuorobussilla, joita lähti 20 minuutin välein Benderin kautta Tiraspoliin. Olimme vaimoni kanssa bussin ainoat ulkomaalaiset matkustajat. Bussiemäntä otti passimme ja rajalla saimme vain allekirjoitettavaksi valmiiksi täytetyt maahantulokaavakkeet. Paluumatkan teimme pikkubussilla, jolloin rajamuodollisuudet sujuivat yhtä helposti. Minkäänlaisia ongelmia ei viranomaisten kanssa ollut koko matkalla. Harmittavin juttu oli Kvintin viinakaupassa, kun paikallisruplat olivat jo loppuneet, eikä myyjä suostunut ottamaan vastaan mitään muuta valuuttaa. Lähinkin valuutanvaihtopaikka oli liian kaukana ehtiäksemme paluubussiimme.
    Monissa julisteissa Transnistriassa oli vuosiluvut 1990-2014, joten tänä vuonna siellä juhlittaneen neljännesvuosisataitsenäisyysjuhlia.
    Näkemykseni tästä tee-se-itse-maasta löytyy Kriittistä matkaa -blogini jutusta Transnistrian neuvostoslogan. http://sakuva.blogspot.fi/2014/09/transnistrian-neuvostoslogan.html

  2. says: Pirkko

    Kiitos kommentista! Hyvä, että löytyy muitakin juttuja tästäkin maailmankolkasta suomeksi kirjoitettuna – ystäväni ovat tyypillisesti ihmetelleet, että missä sellainen Transnistria on? Euroopassako? :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *