Mekong-joelta Vientianeen

Mekong-joki, tuo Tiibetistä alkunsa saava, Kiinan, Myanmarin, Thaimaan, Laosin, Kambodzan ja Vietnamin kautta Etelä-Kiinan mereen kiemurteleva, ainakin Luang Prabangin kohdalla ruskeavetinen vesiväylä, on näkyvästi läsnä Luang Prabangissa. Joen partailla on rantaravintoloita ja vanhan kuninkaanpalatsin pääsisäänkäynti on joelle päin, sillä joki oli alueen valtatie ennen teitä. Siis, joelle.

Mekong Laos

Teemme puolen päivän mittaisen jokiristeilyn Pak Ounluolille ja vierailemme viereisessä Muangkeon kylässä. Luolia on kaksi, alempi ja ylempi. Alemmassa tungos on melkoinen, kun kaikki turisteja tuovat jokiveneet rantautuvat yhtaikaa (tai siltä ainakin tuntui) pieneen satamaan ja turistit kiipeävät portaita ylöspäin ja toiset alaspäin. Luolassa on buddha jos toinenkin – väittävät, että vanhoja buddha-patsaita tuodaan tänne, kun niitä ei saa hävittääkään.
Ylemmälle luolalle on runsaat 200 porrasta, joten siellä turisteja on jo vähemmän – mutta buddhapatsaita riittää kyllä sinnekin. Päivän urheilusuorituksen jälkeen olemme taas hikisenmärkiä, mutta onneksi paluumatkalla Luang Prabangiin tuuli joella kuivattaa.

IMG_8647
Mekong Pak Ou Laos

Kylässä on tarjolla huiveja joka talosta, mutta suuntaamme koululle kynien ja vihkojen kanssa. Luokassa on kuitenkin vain tarha-ikäisiä lapsia, jotka tuskin osaavat kynää kädessään pitää, ilman opettajaa, opettaja on kuulemma tänään jossain poissa. Olisikohan ollut parempi, että jokainen meistä olisi ostanut sen viiden dollarin huivin sen sijaan, että jaamme vihkoja ja kyniä almuina 3-vuotiaille?

Mekong Laos Cultural village
Mekong Laos cultural village

Syömme maittavan lounaan jokirannan Villa Nagagan terassiravintolassa ja jatkamme vielä päivän toiseen “hyväntekeväisyyskohteeseen”, valtion ylläpitämään orpokotiin Ban Nadoun kylässä, jossa on yli 500 lasta ja 50 opettajaa. Täällä sentään annamme tarvikekassit rehtorille, joka ehkä osaa kohdistaa ne oikeille oppilaille ja pääsemme katsomaan oppilaita luokissaan ja jopa kurkistamaan oppilaiden makuutiloihin ja paikan keittiörakennukseen. Vierailu ei kuitenkaan jotenkaan tunnu oikealta – tirkistelemme toisten ihmisten elämään lasten makuusaleissa ja kun seuraavan aamun lennolla Lao Airin lehdessä huomaan jutun otsikolla “Be a Child Safe Traveller” siinä kehotetaankin olemaan vierailematta orpokodeissa. Voimme puolustautua sillä, että päätöksen vierailusta teki oppaamme, mutta emme myöskään olleet kuuluvasti eri mieltä iltapäivän ohjelmasta …

Mekong Laos Luang Prabang Oprhanage

Oppaamme kertoo myös, että Laos on ehkä maailman eniten pommitettu maa, sillä Yhdysvallat pommitti sitä lähes vuosikymmenen, sillä Vietkongin huoltotie kulki Laosin ja Kambodzan kautta. Räjähtämättömiä pommeja löytyy edelleen siinä määrin, että satoja laosilaisia kuolee edelleen vuosittain niiden takia – ehkä tällä asialla on edelleen joku yhteys näihin orpoihin. Yhdysvaltojen pommitusten aikana kaikki laoslaiset eivät kuulemma välttämättä edes tienneet miksi heitä pommitetaan.

Oppaaltamme Timo Montolta on myös peräisin luonnehdinta näiden maiden kansoista: Khmerit istuttavat riisin, vietnamilaiset korjaavat sadon ja laot kuuntelevat kun riisi kasvaa. Luang Prabangissa on kieltämättä ruuhkaisimpia turistirysiä lukuunottamatta ollut hiljaista ja rauhallista – saa sitten nähdä miten pääkaupunki Vientianessa, johon seuraavaksi suuntaamme.

Vientianessa on tarjolla aamupäivän temppeli/stupa-kierros ennen lounasta ja hotellin uima-allasta. Lämpötila on täälläkin 33 asteen pinnassa, joten uima-allas houkuttaa melkein buddhapatsaita enemmän.

Sitaketin temppelinainutlaatuisuus oli, että se säilyi thaimaalaisten tuhotessa kaupunkia 1800-luvun alkupuolella, ehkä koska he käyttivät sitä tukikohtanaan tai koska se oli enemmän thai- kuin laotyyliä. Temppeliä ympäröivät muurit olivat täynnä koloja, joissa oli pieniä buddhapatsaita säilössä – ehkä näiden kannattaisi lopettaa buddhapatsaiden tuottaminen, kun nykyisissäkin tuntuu jo olevan säilytysongelmaa.
Näemme myös presidentinlinnan, joka on Sitaketin temppelin välittömässä läheisyydessä.

Laos Vientiane
Laos Vientiane

Wat Phra Kaeon -temppelin/museon jujuna on, että siellä on ennen säilötty sittemmin Bangkokiin ryöstettyä smadagri(jade)buddhaa. Nyt tilalla on kopio tästä alle metrin mittaisesta buddhasta ja sen ympärillä paljon almuina annettua rahaa. Toki temppelissä on myös muutama sata tai tuhat muuta buddhan patsasta.

Laos Vientiane

Temppeleistä stupaan – That Luangin stupa on kansallisylpeys ja se kohoaa korkeana ja kultaisena.

Laos Vientiane

Laos VientianePatuxay-riemukaarella olisi voinut nousta vajaa 200 askelmaa nähdäkseen sieltä Vientianen kaupunkinäkymiä, mutta juuri ennen lounasta jätämme tällä kertaa hikisen urheilutuokion väliin. Sitäpaitsi aamulennon vaatiman kello 5:n herätyksen jäljiltä väsyttää jo puoliltapäivin.

 

 

 

Illalla kävelemme kuitenkin vielä katsomaan auringonlaskua Mekong-joelle.
Täällä Mekong on Laosin ja Thaimaan rajajokena: toisella puolella on toinen maa.

Laos Vientiane

IMG_9211

Artikkelin avainsanoja
, ,

4 kommenttia

  • Kiitos Annika! Luolassa tosiaan oli vaikka mitä – osittain aika haastavia kohteita, olisi salamavirityksille ollut käyttöä … Kun joulukuussa palaamme kotiin, niin postaan lisää kuvia Picasaan – ja kerron siitä sitten blogissakin tietysti, eli pysy kuulolla, niinsaatat nähdä lisääkin luolasta 🙂

  • Tuttuja paikkoja, tuttu joki! Kaunista seutua, ehdottomasti. Laos on kiinnostava kohde ja varmasti pysyy edes jossakin määrin koskemattomampana kuin viereiset merenrantamaat.

  • Kiitos kommentista Laura – laahaa vähän tiukkatahtisen reissun takia jäljessä kommenttien kommentointi 🙂
    Mutta, joo, samaa mieltä kanssasi, että Laos oli vielä ainakin rauhallisempi, uneliaampi kuin naapurinsa ja sikäli turistille miellyttävämpi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.