Sabaidee sanovat laolaiset, laittavat kätensä yhteen ja kumartavat. Hotellien ja ravintoloiden henkilökunta tietenkin, mutta myös pienet lapset. Köyhyydestään huolimatta kansa hymyilee ystävällisesti joka paikassa.
Neljässä päivässä ehdimme nähdä laojen maasta Luang Prabangin, Mekong-jokea ja hiukan pääkaupunki Vientianea (linkit vievät juttuihini näistä paikoista).
Ehdimme myös jotenkuten oppia elämään dollareiden ja kipien sekamelskassa: pieni olut ja cokis maksavat 2,5 dollaria, annat kolme ja saat takaisin 5000 kipiä. Luang Prabangissa, jossa kylänraitilla kulkevista ihmisistä lähes kaikilla on taskuissaan dollareita, saat vaihtorahasikin dollareina, mutta Vientianessa turisteja on vähemmän ja vaikka dollareilla voi maksaa ja minimarkettien kassa ilmoittaa hinnat dollareissa, kipeissä ja jopa euroissa niin kip on päävaluutta.
Matkamme Laosiin oli osa marraskuista Aasian kierrostamme, joten enemmän kustannuksista vasta sitten koko kierroksen jälkeen – ja koska Laosissa kävimme osana Olympian suurta Indokiinan kiertomatkaa, niin juuri Laosin osuuden erottaminen ei taida kovin tarkkaan onnistuakaan.
Luang Prabangissa tunsimme hiukan olevamme eri joukkoa kun siellä sankoin joukoin kulkevat nuoret reppureissaajat, mutta Vientianessa olemme vain länkkäreitä, joita itse asiassa ei ollut mitenkään silmiinpistävän paljon. Länkkäreistä puheenollen niin Luang Prabangissa kuin Vientianessa on Skandinavian Bakery -niminen kahvila, josta saa meikäläisittäin kotoisia leivonnaisia, kuten vaikka joulupipareita – eli korkkasimme mekin sitten joulukauden jo marraskuussa! Vientianen kahvilasta olisi myös saanut ruotsalaista nuuskaa (emme ostaneet).
