Vauhdin hurmaa Kapisillit-vuonolla

Kapillisat-vuono

Olimme varanneet meille jo etukäteen Nuukissakin retken merelle ja luontoon, sillä tiesimme olevamme kaupungissa vain pari vuorokautta ja sopivan retken löytäminen juuri sille ainoalle päivälle olisi voinut olla vaikeaa, jos olisimme etsineet sitä vasta kaupunkiin saavuttuamme.

Lyhyt mailikeskustelu Touring Greenland –toimiston kanssa ja päädyimme veneretkeen Kapisillit-vuonolle: luvassa olisi jäävuoria, pieni vaellus ja vierailu grönlantilaisen perheen luona Kapisillitin alle 100 asukkaan kylässä. Ilulissatin retkiemme jäljiltä kuvittelin itseni pienelle laivalle, jossa olisi myös hytti, jos tulisi kylmä tai olisi liian tuulista ja vaelluspolutkin ovat varmasti leveitä ja hyvin merkittyjä.  Ei mennyt ihan putkeen, kuvitelmat nimittäin.

Nuukin satama

Aamulla otimme taksin Nuukin satamaan. Kävelläkin olisi voinut, mutta lähtö oli jo kello 8 aamulla, joten ajattelimme, että löydämme varmimmin ajoissa perille taksilla. Taksi jättää meidät punaisen kontin ja roskiksen viereen ja näyttää korkealta laiturilta alas meneviä portaita, että tässä. Mitään venettä ei vielä näy, ei myöskään muita mahdollisia lähtijöitä. Hetken päästä paikalle saapuu pieni avovene, jonka kuljettaja nousee laiturille, avaa punaisen kontin ja alkaa valitsemaan meille sopivia lämpöhaalareita. Pujottaudumme niihin ja kuljettaja esittelee meille oranssin turvalaitteen, jonka avulla toimisto kuulemma seuraa päivän mittaa etenemistämme ja tässä, kumisen suojan alla on nappi, jonka avulla voi tehdä hälytyksen. Ja veneessä on kuulemma kaksikerroksinen pohja, joten jos vaikka törmäisimme jäävuoreen tai johonkin, niin tämä kelluu. Lopuksi kapteeni vielä tarkistaa, että eihän meillä ole ongelmia selän tai jalkojen kanssa, sillä matkasta voi tulla kuoppainen. Lähdemme matkaan, vain me kaksi, ja kapteenimme Josef, joka myöhemmin päivän mittaan kertoo olleensa pitkään sosiaalityöntekijä, mutta nyttemmin tekee kesäisin mieluummin näitä ulkoilmatöitä ja joitakin koulutuksia talvisin.

Nuuk veneretki turvalaiteNuuk veneretki lämpähaalari

Katsomme toisiamme ja mietimme, että mihinkähän me olemme ”lupautuneet”, mutta kiipeämme veneeseen ja asetumme hajareisin istuimillemme ja matka lähes 100 kilometrin vauhdikas merimatkamme alkaa! Välillä pysähdymme ja kapteeni kertoo meille Nuukista ja vuonoista ja jonkun toisen kerran pyydämme häntä pysähtymään, kun näemme erityisen kiinnostavan näköisen jäävuoren. Näin sinisiä jäävuoria emme nähneet Ilulissatissa.

Nuuk jäävuoria Nuuk jäävuoria

Runsaan 2 tunnin itse asiassa odotuksiin nähden melko tasaisen venematkan jälkeen saavumme Kapisillit-vuonon pohjukkaan, riisumme lämpöhaalarit ja nousemme veneestä rantakiville ja lähdemme nousemaan rinnettä ylös. Paikoitellen on hiukan poluntapaista ja ylhäällä kalliolla on merkki, jota kohti nousemme. Ylhäällä meitä odottaa näkymä jäävuonolle, jota ei voi veneellä lähestyä, sillä se on täynnä jääpaloja. Pidämme kahvi/teetauon: kapteenimme on paitsi kävellyt meitä reippaammin ylös, myös kantanut repussaan termokset ja keksipaketit. Tauon jälkeen laskeudumme takaisin veneelle ja jatkamme läheiseen pieneen kylään.

Kapisillat vuonon pohjukassa Kapisillat vuonon pohjukassaKapillisat-vuono tauko

Kapisillitin kylä tuo mieleeni Utön. Ehkä siksi, että täälläkin on rannassa pieni kauppa. Mäellä on joukko erivärisiä taloja sikin sokin ja läheisellä pienellä luodolla katos, jossa kuivataan kalaa. Seuraavalla niemelläkin on pieniä taloja: ne ovat kuulemma nuukkilaisten mökkejä. Nousemme jyrkkää mäkeä ylös ja astumme sisään siniseen taloon, jossa meille on katettu kahvipöytä. Grönlantilaisittain kaffemilk. Aloitamme varovasti voileivillä vaikka pieni tyttö selvästikin odottaa jo kärsimättömästi, että hänkin saisi täytekakkua ja lopulta isä heltyy ja antaa hänelle ensimmäisen palan kakusta. Keskustelu käy hiukan vaivalloisesti, sillä kapteenimme joutuu kääntämään grönlannista englantiin ja takaisin. Jotain perhe kuitenkin tietää Suomestakin, serkku on päätynyt naimisiin Kautokeinoon ja saamme katsoa kuvaa hänestä suomalaisessa lapinpuvussa. Ja kuvia perheestä kansallispuvuissa isän 40-vuotispäivänä.

Kapillisat kylä Kapillisat kylä

Ennen paluumatkamme alkamista käymme vielä tutustumassa pieneen kauppaan, josta saa kaikkea ruuasta vaatteisiin ja rautakauppatarvikkeisiin ja sitten vilkutamme hyvästit kylän lapsille, pukeudumme lämpöhaalareihin ja aloitamme 100 kilometrin paluumatkan. Nyt iltapäivällä tuuli ja aallokko on reippaampaa ja matkanteko käy ajoittain melkein työstä, sillä kovimpia aaltoja kannatta pehmentää ratsastamalla istuimella. Arktinen tuuli puhaltaa, mutta onneksi lämpöhaalari on tiivis ja aurinkokin paistaa ajoittain.  Takaisin Nuukissa olemme n. 15:30: hiukan väsyneinä ja reippaasta matkanteosta pöllämystyneinä, mutta onnellisina ja taas yhtä kokemusta rikkaampina!

Kapisillat kylän lapset

P.S.
Seuraavana päivänä lennollamme Nuukista Reykjavikiin satumme näkemään vielä saman vuonon pohjukan ja erotamme jopa muutaman kylän taloista. Lentokoneen ikkunan läpi otettuun kuvaan asti ne eivät tallentuneet, mutta jäävuono, jota nousimme kallion laelle katsomaan näkyy tässä kuvassa hyvin. Kylä on tuossa alalaidassa olevassa terävässä niemessä.

Kapisillat-vuono ja jäävuono

Artikkelin avainsanoja
, ,

40 kommenttia

  • Vau, vitsi miten upea seikkailu! Kyllä tuo nyt aika kirkkaasti hakkaa sellaisen isomman turistiryhmän laivavisiitin, mitä ensin ajattelitte. 😀 Etenkin paikallisten kanssa keskustelu on varmasti hieno kokemus. Ja suomalaisina purjehtijoinahan te olette varmaan ihan tottuneita lämpöhaalareissa merellä menoon. 😉

  • Kiitos kommentistasi Jenni! Kieltämättä, olihan tässä retken versiossa lopuksi vielä kiva olo siitä, että selvittiin me, edelleen, tällaisestakin 🙂

  • Aivan mahtavaa, kaikin puolin! Näitä Grönlannin postauksia täytyy näyttää tuolle paremmalle puoliskollenikin, hän kun taatusti lämpenee näille maisemille huomattavasti enemmän kuin palmurannoille 🙂

    • Kiitos Ansku! Meilläkin, molemmilla, nuo palmurannat ovat menettäneet viehätyksensä, joten nämä arktisetkin kohteet “kelpaavat” hyvin 🙂

  • Eksoottinen kokemus ainakin :)!! Ja söpöjä lapsia. Olisi se kyllä kiva päästä tällaista maailmaakin joskus näkemään, mutta saa nähdä milloin tällainen aurinkoa ja rantoja rakastava malttaa sijoittaa rahansa tällaiseen kohteeseen.

    • Kiitos Mirka kommentistasi!
      Olivat , lapset, kovin innoissaan ehkä kuitenkin hiukan harvinaisemmista vieraista (eikä vanhemmillakaan tuntunut mitään luontaista uteliaisuuttamme vastaan olevan). Eihän sitä tiedä, ehkä Sinäkin vielä joskus kiinnostut pohjoisesta – ja onhan tuollakin rantoja, ei vaan hiekka- ja uima -sellaisia.

  • Olen ollut aina auringon ja lämmön rakastaja, mutta nyt ihan viime vuosina kylmätkin kohteet ovat alkaneet kiinnostaa. Haaveissa ainakin Lofootit, Alaska ja miksei myös Grönlanti, kaunista kun siellä näyttää olevan! Ja tällaiset retket, jotka saa tehdä ilman turisturyysistä on ihan parhaita!

    • Kiitos Heidi! Lofootit ja Alaska ovat meiltäkin vielä kokematta ja molemmat ihan mahdollisia kohteita – ei sitä tiedä, jos vaikka jo lähivuosina joskus!

    • Kiitos Anne! Onhan tuo omanlaisensa, Grönlanti, mutta kyllä muutkin arktiset kohteet kuten vaikka Huippuvuori ovat mielenkiintoisia.

  • Hienoja kuvia, upeita maisemia! Lapset ovat hurjan söpöjä, näyttävät vähän mongolialaisilta.

    • Kiitos Tiia! Grönlantilaisten “kansallisuus” lienee inuitti, mutta monet tosiaan olivat aika tummia ja siis aika erilaisia kuin vaikka perustanskalaiset.

  • Nämä kaikki Grönlanti-postaukset ovat tosi mielenkiintoisia! Grönlannista olen haaveillut jo pidemmän aikaa, eivätkä nämä ihan huiput kuvat helpota sitä yhtään 😀 Joskus ehdottomasti sinne! Te ette ilmeisesti kuitenkaan ainakaan aivan täydestä sydämestä ihastuneet Grönlantiin? Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on ollut teille sellainen kohde, joka on todella vienyt jalat alta.

    • Kiitos Henna kommentistasi! Kuvia laitan joskus vielä kunhan ehdin lisääkin, niin pysyy innostuksesi sitten vielä syksymmälläkin aiheessa 🙂
      Meillä tuo yhteen kohteeseen oikeasti ihastuminen on ollut aika harvinaista, kun maailmassa on niin paljon nähtävää. Viimeksi Mallorcasta totesimme, että tänne voisi vaikka palatakin, kun nähtävää vielä jäi ja kohde on niin helppo ja edullinen vaikka Grönlantiin verrattuna.
      Nantucketin saari Bostonin edustalla on myös yksi näitä, että sinne voisi vaikka mennä joskus uudelleenkin kohteita.

  • Mä olen ehdottomasti auringon ja lämmön ystävä, mutta näin jokin aika sitten kiinnostavan dokkarin Grönlannista ja olen siitä asti halunnut matkustaa sinne. Nämä maisemat ovat kyllä tosi upeita, ja tuo teidän retki kuulostaa ihanan elämykselliseltä. Grönlanti saattoi just nousta pari pykälää matkaunelmalistalla!

    • Kiitos Arna! Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka aurinko ja lämpökin joskus alkaisi tökkimään 🙂 – ja kesällä auringosta ei Grönlannissa tarvitse tinkiä, sitä riittää, lähes vuorokauden ympäri.

  • Grönlannin inuiittien kulttuuri kiinnostaa minua erityisesti – eikös nyt ole aika itsestäänselvää (aikaisempaan kommenttiin viitaten), että inuiitit näyttävät rodullisilta piirteiltään erilaisilta kuin tanskalaiset…? Wikipedian mukaan Grönlannin asukkaista kuitenkin 89% on inuiitteja. Olisi hienoa päästä käymään tuollaisessa pienessä kylässä ja vielä perheen luona! Olen seuraillut dokumentteja arktisista alueista, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset Grönlannin luontoon ja myös siellä asuvien kulttuuriin ovat ilmeisesti merkittävät. Oliko perheen kanssa puhetta mistään tähän liittyvästä? Esimerkiksi hylkeenpyynnin vaikeutumisesta…? Eräässä dokumentissa kerrottiin, että kun meri ei enää jäädy niin hyvin kuin aiemmin, hylkeenpyynti on vaikeutunut, koska ei voida enää lähteä hiihtäen (tai moottorikelkalla) murenevaa jäätä pitkin hylkeiden perään pyyntiin sopivana vuodenaikana. Ja koska tuontiruoka on maassa hillittömän kallista, suvussa olisi hyvä olla hylkeenpyytäjä, että perhe saisi ylipäätään ruokaa. Söittekö muuten hyljettä tai muita perinneruokia missään vaiheessa matkaa?

    • Kiitos kommentista Reetta! Juuri tämä perhe oli kyllä jo kaupungistunut, eli isä työskenteli (ja asui ilmeisesti useimmat viikot) Nuukissa. Ilulissatissa on paljon kalastajia jos talvi, kuten viime talvi, on ankara ja meri jäätyy, niin kalastus tapahtuu koiravaljakoilla. Talvet ovat vaan olleet viime aikoina useimmiten niin leutoja, että kalastajilla ei enää, kovin monella, ole koiria, ja siksi näille kalastajille viime talvi oli Ilulissatissa vaikea. Ilulissatissa paikallinen oppaamme kaupunkiretkellä kertoi myös kulttuurien yhteentörmäyksestä, kun tanskalaiset rakensivat kerrostaloja pohjoismaiseen tyyliin ja sitten perheen isä tuo sen hylkeen keittiöön nyljettäväksi ja käsiteltäväksi!
      Perinneruokaa lähimmäs taidettiin päästä myskihärkää sisältäneen pizzan muodossa, hyljettä emme syöneet.
      Myskihärkäpizza

    • Kiitos, mielenkiintoista!! 🙂 Ja tuokin oli uutta, että Grönlannissa on myskihärkiä… 😀 Hyvältä näyttää pizza. Mutta hyljettä haluaisin joskus myös maistaa.

  • Aika huikea seikkailu! Varmasti todella hieno kokemus, vaikka alkuun ehkä vähän ihmetytti että mihinkäs sitä on lupauduttu! 🙂

    • Kiitos Virpi! Juu, hetken aikaa aamulla ihmeteltiin, ja kieltämättä pikaveneosuus oli loppumatkasta jo vähän puuduttava, mutta selvittiin 🙂

  • Tämä olisi ollut aivan mun retki! Tykkään ryskytellä veneellä menemään upeissa maisemissa, ja paikallisten kahvipöytään pääseminen olisi sekin huippua 🙂 Varmastikin parempi näin, kuin että teitä olisi ollut iso ryhmä liikkeellä.

    • Kiitos kommentista Terhi! No tällä retkellä pomppuja merellä riitti, eli siitä vaan varaat lennon Nuukiin ja varaat tämän retken 🙂 – kunhan syksyyn päin mennään, niin saattaa merikin muuttua keskimääräistä pomppuisemmaksi!

  • Huh, aika “jäätävää” kyytiä varmasti ollut! Upean sinisiä jäävuoria. Vaikka jäävuoria onkin, näyttää tuo silti silmään hyvinkin kesäiseltä pohjoisen luonnolta. 🙂

    • Kiitos kommentistasi Lotta! Jäävuoret Nuukissa olivat aika vaatimattomia, Ilulissattiin verrattuna, joten jos et ole sitä juttua vielä lukenut, niin suosittelen!

  • Hienoa nähdä maisemia Grönlannista, ehdottomasti haluaisin jotain samantapaista tehdä siellä itsekin, kiitos tästä! Pidän jylhän jäätävistä maisemista, pitää lukea muutkin Grönlanti-kirjoituksesi.

    • Kiitos Sateenmuru! Lue ihmeessä muutkin juttumme – ja kunhan ehdimme, niin teen vielä lisää kuvia sisältävän kuvakertomuksen Grönlannistakin.

  • Tuo vierailu paikallisen perheen luona kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta! Mä oon niin pohjattoman utelias, että minua kiinnostaa miten paikalliset missäkin päin maailmaa asuvat. Olin Mongolian reissulla vierailulla paikallisen perheen jurtassa maaseudulla ja se oli sellainen kokemus, että eksooottiset asumukset tottavie kiinnostavat. 🙂

    • Kiitos kommentista Lena! Tuo, kuten monet eksoottisimmat vierailut paikallisten luona, jätti kyllä vähän surullisen olon, jotenkin en osaa kuvitella noin pientä elämänpiiriä. Utöstä Suomessakin pääsee sentään halutessaan mantereelle minä päivänä tahansa, tuolta, jos ei itse omalla veneellä kulje Nuukiin, vai pari kertaa kuussa. Masaiden asumukset Tansaniassa eivät myöskään ihan innostaneet siihen elämänmuotoon!

  • Vierailu paikallisen perheen luona kuulostaa tulkin vuoksi vaivaannuttavalta, mutta kuitenkin mielenkiintoiselta! Muilta osin tuo olisi aivan täydellisesti just mulle sopiva matka, ja saisin varmasti otettua jäävuorista ainakin miljoona kuvaa parin tunnin aikana. Laitoin jo kustannuspostauksen nähtäväksi matkakumppanille, että nyt aletaan säästää tällaiseen… 😀

    • Kiitos sarrrri! Ei se tulkin läsnäolo ehkä, mutta jotenkin toisen perheen kotona oleminen, vaikkakin oli mielenkiintoista ja vaikkakin tiesin, että se on osa perheen elantoa, turistien kutsuminen kylään, niin vaivaannutti.
      Bruneissa oltiin veden päälle rakennetussa kylässä myös yhdessä talossa samalla konseptilla, mutta se oli sen verran isompi toteutus, että ottivat vastaan myös isompia ryhmiä (vaikka me olimmekin siellä vaan kahdestaan paikallisoppaan kanssa), ettei isossa olohuoneessa tullut niin tunkeilevaa oloa.

  • Kiitos kommentistasi Rami! Minäkin ihastuin tuohon Lassen nappaamaan pyykinkuivatuskuvaan heti kun näin sen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.